keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Laiskamato iski!

Miehän taisin luvata päivittää heti Sallan koulutuksen jälkeen sunnuntaina, mutta niin vaan edellinen päivitys on mistälie asti. Voi minuu laiskamatoo! Koulutuksesta on videolla 14 minuutin pätkä ja lisäks vielä koulutuksen lopusta nollan yritys, jonka halusin tehdä. Ei onnistunu! Tuota pitkää pätkää en oo millään lailla editoinu, joten se on aika tylsää katsottavaa. 14 minuuttia treeniä. Se pitäs jotenkin saada koneelle, mutta kuten aiemmin oon maininnut, humanisti ja tekniikka ei aina ymmärrä toisiaan. Pätkä siis löytyy youtubesta, tämän linkin takaa nimittäin. Se on myös miun puhelimessa, muttei koneella, jolla voisin sitä editoida. No, voihan sitä hyppiä eteenpäin jos liian tylsäks käypi. Samaa siinä melkoisesti kerrataan. 

Alussa oli heti niistopersjättö, jota ei ollakaan Napsuttimen kanssa koskaan treenattu, eli sitä sitten harjoteltiin. Hyvin Nasta lähtee ohjauksiin kyllä mukaan, mutta koska on niin kovin nuori vielä, niin pelkkä huiskaus sinnepäin ei aina riitä. Muista Anni tämä! Videolla näkyykin (ja ehkä kuuluu), että sanon itsekin Sallalle käsistäni, kun ne vaan viuhtoo. Selityksenä tarjosin seuraavaa: Oon tottunut Seran kanssa ohjaamaan melko huolettomasti, koska ehdin yleensä melko helposti tekemään suunnitellut ohjaukset ilman kiirettä. No, koska Napetti onkin hirrrveen paljon nopeempi kun Sera, niin luulen ja kuvittelen, että miun pitää myös ohjata sitä hirrrveen nopeesti. Siis huiskasta. Mie siis kiirehdin. Muista Anni myös seuraava: HUOLELLISESTI! Niin tulee nättiä jälkeäkin sitten (=puhtaita ratoja). Se on vaan niin vaikeeta, kun on tottunut ihan erilaiseen koiraan. Rutiinia vaan alle. Ainiin, tässä ratapiirros! Mölliryhmä, jossa me siis treenattiin, harjoitteli radan A-esteelle (20) asti.


Toisena meille ihan uutena ohjauksena oli tuo 5-6 -hyppyjen "heitto", mikä lie onkaan oikeelta nimeltään. Sylkkärin tapanen. Koira siis heitettiin tuolta vitoshypyn kauemman siivekkeen puolelta kutoshypylle niin, että itse mentiinkin nelosen ja vitosen välistä. Hyvin meni Napsutti sinnekin, kun treenattiin! Loppu sujuikin sitten kivasti ilman suurempia ongelmia, mitä nyt ohjaaja meinas unohtaa radan ja silleen. Tuolla 16-19 hypyillä 18 oli tutustumisen aikaan samalla puolella kun 16, joten tehtiin se sitten vahingossa "nollakierroksella" niin päin, vaikka ois pitänyt tehdä toisin. Tässä nollayritys, joka ei siis ollut lähelläkään nollaa. Tehtiin toka kierros aikaa säästääksemme rimat medissä, kun oltiin ainoa maksi ja uusi koulutusryhmä alkoi jo tulla paikalle. 

Salla kehui valssia, että oli hyvin ajoissa. Kehotti treenaamaan noita sylkkäreitä ja vippauksia ja tietenkin irtoomista. Kysyi, että joko ollaan menossa kisaamaan ja ollaanhan myö, sitten maaliskuun lopussa varmaankin ja toivottavasti! Eiköhän me saada palikat ihan hyvin kasaan siihen mennessä. Palikoista puheen ollen, keinu ei ollu enää yhtään pelottava tänään treeneissä. Ehkä hitusen hitaammin Nape siihen meni, mutta ei missään nimessä mitenkään ryömimällä, vaan reippaasti juosten. Eikä hypännyt pois. Eilen tokoalkeiden jälkeen hetsasin vähän Nastaa lelulla ja mentiin keinu muutaman kerran: kaks oli vähän hitaampaa, mietteliästä kertaa, loput kolme (vai neljä?) reippaita kertoja. Ei yhtä nopeita kun ennen "tapaturmaa", mutta ihan nopeita. Videoo ei tämän  illan treeneistä ole, kun akku oli ihan lopussa. Nape meinas vähän sikailla ja näinollen joutui jäähylle kesken oman vuoronsa, mutta kun seuraavan kerran pääsi radalle, teki se oikein kivasti. Ja nopeesti! Se kävi niiiiiiin kuumana (varmaan, kun Hänen vuoronsa julmasti keskeytettiin!), että melkeen pelotti yrittää juosta sen kanssa samalla radalla. Nyt Mikkelissä nauraa joku Päivi kuvitteelliseen partaansa. Hmph. Se väitti eilenkin, että Nape ei muka osaa rauhottuu tokossa, ja on samanlainen kun sen Wiima. No eikä oo, Napella on paljon pidempi nokka, eikä samanlaista otsatukkaakaan!!

Ja sitä paitsi kyllä se sitten loppuajasta jo alkoi rauhottua siellä tokossa. Viimesen viiden minuutin aikana nimittäin... Tokossa treenattiin lähinnä kontaktia ohjaajaan ja koiran oikeeta paikkaa. Saatiin läksyäkin, kun vaan muistas, että mitä. Ehkä sitä oikeen paikan vahvistamista. Osaan kyllä antaa läksyjä, mutten kuunnella mitä itselle tuli läksyks. Saatikka tehdä niitä. No anyway, tokon jälkeen Nape oli väsy, mutta Sallan koulutus se vasta väsyttikin, kattokaa vaikka: 


Tuohon se tökki nuo tyynyt nenullaan ja kävi pää tyynyille makaamaan. Ihmiskoira. Mukavuudenhaluinen sellainen. Kuten omistajansakin, joka ei kylläkään ole ihmiskoira, vaan koiraihminen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

perjantai 25. tammikuuta 2013

Virheet esiin!

Päätettiin keskiviikon treeneissä (tai ainakin kovasti ajateltiin) ruveta kuvaamaan joka viikko treenit videolle. Näkee paremmin, missä teki väärin. Hyvä idea, sillä heti tuli tarvetta videolle, kun Nape pysähtyi puomin alastulolla kontaktiosan ja ei-kontaktiosan rajalle. Katsoin videon ja tadaa - sanoin käskyn melko ajoissa. Liian ajoissa siis. Pitää olla vielä tarkkana, Nasta on nuori koira ja tarvii täsmälliset ja hyvät käskytykset. Seran kanssa pari rimaa tipahti ja yksi ylimääräinen hyppykin tuli radalle, mutta ei sen kummempaa. Tässä Sepsulin eka kierros. Vauhtia ei ollut yhtä paljon kuin viime viikolla. Tauko ilmeisesti kannusti Seran kaasujalkaa huimiin suorituksiin! Pitäsköhän pitää ennen kisojakin pidempi tauko...Hmm.. Mulla on nyt ollut mietinnässä Lappeenrannan kisat 2.3., että jos meniskin jo sinne aloittamaan kisakauden 2013. Late Lammaskoira, eli Napen serkkupoika, aloittaa kisauransa ilmeisestikin siellä. Oishan se kiva nähdä, kun Late vilahtaa nopeesti kuin tuuli! Nasta joka tapauksessa on tuolloin vielä alaikäinen, joten Napettimen kisaura saa odottaa pääsiäiseen. 

Ainakin. Sillä keskiviikon reenilöissä Napsutin teki lentokeinun, jonka jälkeen teki kaks ihan normaalia keinua, sitten yhdeltä keinulta (vauhdin takia) lipesi sivusta alas (noin puolesta välistä keinua, eli ei korkealta) ja sen jälkeen keinu oli toooosi pelottava. Ja kävi näin. Tuon jälkeen keinu piti ryömiä loppuun. Nakeilla sitä sitten korjailtiin ja jatketaan sunnuntaina. Pidetään ihan tarkoituksella muutaman päivän tauko keinun kanssa siltä varalta jos se lentokeinu täräytti eli jos Napeen sattui. Nasta säikähti keinua joskus pienempänä ihan samalla tavalla (ehkä syys-lokakuussa?) ja meni sen sitten varovasti, mutta seuraavalla kerralla säikky-nape oli poissa. Toivottavasti näin on nytkin. Viimeksi se tosin ei tainnut tulla kesken keinun pois, niin kun nyt teki. No, toivotaan parasta. Radan alku kuitenkin meni hyvin, ja katsokaa noita keppejä! Sehän melkein meloo ne! Vau! Matalana ja melomalla, niistä on nopeet kepit tehty! :)

Sunnuntaina siis mennään Nastan kanssa sinne Sallan koulutukseen, pitää siellä testata tuo keinu uudelleen. Nakkia taskut täyteen siis! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Lisää videomatskua tulossa siis varmaan jo sunnuntaina, koulutus kun on heti aamulla.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Terve ruumis

Otsikko viittaa tietenkin Napsu-Naputtimeen, jonka viralliset tulokset oli tänään ilmestyneet koiranettiin. Siis tähän. Lonkat on parasta A-ryhmää ja kyynärätkin puhtaat nollat. Ai vitsi kun on mukava omistaa kaksi tervettä harrastuskaveria! Ei tarvitse erityisesti varoa mitään paikkaa. Vaikka agility toki itsessään onkin melko raskas harrastus koiralle, niin mukavampaa siitä tekee terveet koirulit. 

Nastan terve ruumis saakin tällä viikolla tavallista viikkoa erikoisemman ohjelman: huomenna on tietenkin normaalisti ryhmätreenit, mutta lauantainapa me mennäänkin meidän oman seuran agilitaajan Salla Kantolan valmennukseen. Salla itse harrastaa espanjanvesikoirilla, joista molemmat taitaa olla jo agivalioita. Tokossakin Salla on koirineen menestynyt oikein kivasti. Lauantaina siis Salla valmentaa meitä, ollaan ilmottauduttu mölliryhmään. Sepsuli ei tällä kertaa päässyt valmennukseen, mutta mepä osataankin Seran kanssa jo kaikki, mitäpä sitä turhia ;)

Ensi viikon tiistaina alkaa sitten Nastan oma tokoalkeet. Ryhmän piti alkaa jo ensi lauantaina, mutta aloitus siirtyi. Jännityksellä odotan aloitusta, sillä miun mielestä toko on aina ollut vähän tylsää, koska se on sellasta viilaamista. Kuten jossain aiemmassa kirjotuksessa taisin mainita, oon suurten linjojen nainen. Kunhan lopputulos on ihan hyvä! Toivottavasti siis tokokipinä syttyy edes vähän. Ehkä vois Sepsulinkin kanssa vielä sen "vanhoilla päivillä" opetella ALOn liikkeet kuntoon. 

Tämä oli tällanen pikapäivitys, lähinnä noiden terveystulosten takia. Jos ei huomisesta, niin ainakin lauantaista varmasti tulee videomatskua sitten blogiin. Kiva päästä valmentautumaan!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hiihtokokeilu ja vuoden ekat treenit

Käytiin keskiviikkona vuoden ekoissa ryhmätreeneissä. Ryhmä oli siis toista Annia lukuunottamatta vaihtunut ympäriltä kokonaan: nyt meillä on seuranamme sekarotuinen Netta, pari isovillistä Kapo ja Hiro sekä Annin ja Neekan lisäksi chihu Eki. Kolme ekaa ovat siis makseja, Neeka medi ja Eki yllättäen mini. Treeni oli kiva: saatiin ympättyä radalle (jonka mie jouduin rakentamaan, vaikka oon maailman surkein ratamestari!!) saksalainen, vastakäännös, avokulma kepeille ja putki-puomi -erottelu. 

Tein ensin Nastan kanssa ja annoin Seran kerätä kierroksia häkissä. Napen saksalainen meni hienosti (ohjaajalle meinas tulla kiire!), vastakäännökseen ei heti tarttunut (sama kuin viimeks ennakoivassa valssissa, videokin oli), mutta kun otettiin uusiks niin johan meni hienosti. Keppien avokulma oli taas vähän vaikee ekalla kerralla, mutta uudella toistolla meni heti oikeeseen väliin. Päivi soitti mulle kun oli lukenut edellisen postauksen avokulmaongelmasta ja antoi avaimet onnistumiseen: avaa eka väli. No tietenkin! Pöljä minä! Sanoin Päivillekin, että onneks noita kirjottaa ylös, että muut voi sanoo mitä pitää tehdä, kun itse ei tajuu. Pitäs osata ottaa askel taaksepäin ja tarkastella ongelmia niin, kuin katsois ulkopuolelta. Mutta vaikeetahan se on. Eli nyt sisäänmenoharjotusta avoimella parilla ja sitten kujien eka väli auki ja koira kepittämään. Eiköhän se siitä. Keppien jälkeen rata meni tosi hienosti aina putki-puomi -erottelulle asti, joka tuotti Napelle harmaita nenänpieluskarvoja. Siitäkin selvittiin kun muistettiin kuunnella, ja ohjaaja muistaa, että putkeen ohjataan (käsimerkki&käsky) ja puomi (kontakti) käskytetään pelkästään suullisesti. Aivan mahtava Nape! Tämä treenikerta oikeestaan vaan vahvisti suunnitelmia alottaa Napen kisaura pääsiäiskisoissa. Toivottavasti jatko pysyy yhtä hyvänä! 

Napen ja Sepsun välissä treenasi Netta, joka on kyllä meidän ryhmän tuoksumaskotti! Netta on siis tuoksukoira. Vedin Maijun kanssa jatkoryhmää, jossa Netta oli oppilaana, ja pääsin siellä aina nuuskuttelemaan Netan päätä. Nyt pääsen taas. Ihanaa! Yle Pohjois-Karjala teki Netasta viime viikolla jutun, ja tästä pääsette lukemaan, miltä Netta mm. miun mielestä tuoksuu. :)

Sera oli liekeissä pitkän tauon jälkeen. Se teki nollan! Ja nopeen sellasen! Vau! En edes keksi mitään kritisoitavaa tai muutettavaa tuohon suoritukseen. Se otti kontaktit (niinkun se AINA tekee treeneissä), luki vastakäännöksen, hienosti meni avokulmaan kepeille, putki-puomi -erottelu ei tuottanut vaikeuksia ja vauhti oli hyvä. Anni aina huutelee meille radan reunalta kaikkee lannistavaa, ja nytkin se uhkasi erottaa meidät ryhmästä, kun ei me kuulemma treenipaikkaa tarvita. ;) Niin hyvin meni siis! Ainut mikä harmittaa tuossa koko keskiviikossa, on se, etten tajunnut ottaa kumpaakaan suoritusta videolle. Oli nimittäin oikeesti todella hienot radat. Eli ihan hyvä ryhmätreenivuoden avaus!

Sitten hiihtämiseen. Käytiin jäällä hiihtämässä. Latuja ei oo vielä jäälle vedetty, mutta moottorikelkat on jo ajelleet uria lumeen. Sellasta pitkin sitten hiihtelin minkä pystyin, sillä aika vaikeeta se oli, kun yksi koira yrittää tehdä itsemurhaa jättäytymällä alle, syödä sauvaa, hyppiä päälle tai tappaa miut juoksemalla edestakasin miun edessä ja ilmeisesti yrittäen saada miut kaatumaan. Ei varmaankaan tarpeen edes sanoa, kumpi koirista teki noin, ja kumpi juoksi miun perässä, vieressä tai ehkä välillä edessä. Mulla oli koirat irti, että ne tottuis suksiin tälleen ekalla kerralla. Sera tottuikin aika nopeesti, mutta sen kanssapa mie oonkin pyöräilly. Napen kanssa en, joten se ei oo tottunut siihen, että mie liikun jollain välineillä kovempaa kuin normaalisti. Toisen hienosta suksikäytöksestä huolimatta molemmat kuitenkin haukkuivat minkä kerkesivät, ja miulta pääs perkeleitä kun Nape yritti kiilata. Oltiin siis varmaan aika hellyttävän kuulonen ja näkönen joukko. Hiihtoreissusta on videokin, mutta sitä ei ehkä voi julkaista, sillä herkimmät kuulijat saattaisivat järkyttyä kielenkäytöstä. Treenata siis pitää. Kovasti. Mutta minuu lohduttaa, että Päivin ja Wiiman treenit oli menny ihan yhtä hyvin, kuten edellisen postauksen kommenteista voi lukea. Saa nähdä hiihtääkö Pyhäsaareen maalis-huhtikuussa siis Päivi, Anni ja kolme koiraa, vai onko joukossa vain ihmisiä. Epäilen jälkimmäistä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Päästiinhän myö treenaamaan!

Meillä oli vähän ongelmia treenaamisen alottamisen kanssa. Ensin Nastalla oli se suolistotulehdus, ja pidettiin muutenkin treenitaukoa ennen joulua. Sit mulla alkoi tuntua kurkussa kipeeltä, joten jätettiin vuoden ekat treenit (2.1.) väliin. Ja hyvä niin, sillä mulle iski tauti, jota lähes koskaan ei Annilla näe eikun kuule: ääni hävis! Tai ei päivisin, mutta iltaan mennessä mie vaan pihisin. Tai mörisin. Kova ääni kun ei kipeenäkään yleensä lähe. Seuraava viikkokin pidettiin treenitaukoa, sillä iltasin minuu vielä yskitti kovin kovasti. Loma kyllä teki hyvää ja koiratkin on varmasti saaneet ansaitun agitauon. Bloggailuunkin on tullu piiiitkä tauko! Oon halunnu kirjottaa jotain, mutta ei oo ollu mitään kirjotettavaa, sillä pääasiassa me tehtiin tätä:

Seran perus nukkuma-asento
Päät vastakkain!

Tänään tunsin sitten oloni vihdoin voimalliseksi, ja oltiinpa sovittu Annin kanssa treenit iltapäivälle. Huuurrrr töistä ylinopeeta kotiin ja suoraan hallille lomps. Näin vuoden ekat treenit meni:

Nape aloitti kepittelyllä: avokulmaa (aijai tää on vaikee Napsulle!) ja suljettua kulmaa. Suljettu menee miljoona kertaa sujuvammin. Avokulmaan menee tosi helposti kolmanteen väliin. Ei oikeestaan toiseen. Vaan kolmanteen! 2by2 -harjottelun "syytä"? En tiiä. 
Tuossa avokulmanäyte, ja seuraavassa suljettu, eikun ohops, eipäs ookaan, vaan ekan keppivälin ohitus (ja toisen):





Tein vielä muutaman keppitoiston parin hypyn ja putken kautta. Hyvin sujuu. Aluksi, kun mentiin hallille, Nasta ei malttanut kepitellä loppuun asti, kun oli niiiiiin ihanaa olla taas agiliitämässä! Parin toiston jälkeen Nape häkkiin ulvomaan ja Sepsu tulille. Oli sekin kyllä innoissaan! Hyöri ja pyöri, haukku ja pomppi. Ihana! Seran kanssa tehtiin pieni radanpätkä, tässä näyte:

En oo edelleenkään saanut aikasiks tehdä niitä juoksukontaktiboxeja Seralle...Vois alkaa toimimaan jos haluu edes jotain saada aikasiks pääsiäiskisoihin mennessä! Kontakteja ei otettukaan tänään treeneissä. Keskiviikkona varmaan sitten niitä. Nastakin pääsi vielä tekemään radanpätkää, ja hyvinhän se meni, kuinkas muutenkaan. On se nopee. Vilahdus vaan menee kun se juoksee ohi. Näkyyköhän videossakaan muuta kuin vauhtiviivaa ;)


Otettiin uusiksi tuo lopun ennakoiva valssi, kun ei vielä onnistunut ekalla kerralla. En ehkä näyttänyt tarpeeks hyvin, eikä Nape vielä lue ohjausta samalla tavalla kun Sera. 




Tällanen treenikauden avaus meillä! Tästä on hyvä alottaa Nastan eka kunnon agilityvuosi. Mutta ettei vuosi olis pelkkää agilitya, me ilmottauduttiin Napsulin kanssa tokon alkeiskurssille. Tekee ihan hyvää varmaan Nastallekin huomata, että hallilla voi tehdä muutakin kun ihQ-ihanaa agilitya ja että Nape ei omista hallia...

Tokon lisäksi meidän pitäs alottaa ne hiihtoharjotukset. Kerran oon käynyt hiihtämässä Päivin kanssa, sellanen vajaa vitonen. Matkan varella jossain vaiheessa meinasin kuolla, mutta hengissä selvisin. Huh! Mutta oli kyllä hyvä fiilis hiihtämisen jälkeen! Sitpä mie sairastuinkin, enkä oo vielä kehdannu hiihtää ettei tauti tuu takasin. Mulla kun näyttäs olevan hiihdon kanssa sama ongelma kun pyöräilyn suhteen: täysillä tai ei ollenkaan. En siis osaa hiihtää/polkea hitaasti! On kauheen kiva vaikkapa pyöräillä töihin, kun perille päästyä on ihan hiessä ja punanen. No, onneks nyt ei pysty sentään töihin pyöräilemään, matka kun on 32 km. Tai voishan senkin, mutta oon ihan liian mukavuudenhalunen ja laiska pyöräilläkseni tuon matkan edes kesäsäällä!

Niin, hiihtoharkat koirien kanssa pitäs päästä jossain alottamaan. Mentiin nimittäin Päivin kanssa sopimaan, että keväällä (maaliksen lopulla/huhtin alussa) hiihdetään Pyhäsaareen ja takasin koirien kanssa. Evästetään siellä ja silleen. Matkaa sinne on seittemisen kilsaa. Ei nyt hirveesti, mutta jos sen matkan taittaa a) riehuvan b) alle jättäytyvän tai c) laiskan koiran kanssa, niin se saattaa olla tuskien taival. Joten sukset alle ja ladulle! Kun vielä uskaltas pimeen tullen hiipiä tohon lähiladulle..Tai sit on odotettava jäälle tehtäviä latuja. 

Alkuvuoden treenisuunnitelma sisältää siis:

  • suksimista koirain kera
  • keppikulmia (varsinkin avokulmaa!) Napelle
  • ratatreeniä paljonpaljon Napsulle alle
  • Sepsulille jos ne juoksukontaktit opettas
  • oma eteneminen radalla! Nimittäin Nasta on nopee ja Seraa sais vedättää enemmän.
  • Ainii ja TOKO! Napelle nääs.
Siinäpä ne.