lauantai 24. lokakuuta 2015

(kyseenalainen) oodi pikkumustalle

Yrsa. Tuo ensisilmäykseltä maailman söpöin ja kiltein pieni musta koira, joka kuitenkin osoittautuu hermoja raatelevaksi tuholaiseksi. Minkä se yltää syödä, se syö - oli sitten kyseessä ruoka, paperi, puu, kangas tai vaikka kova muovi. Yksikään koiristani ei ole tuhonnut tällä tavalla kuin Yrsa. Kukaan koiristani ei myöskään ole ollut yhtä ahne. Eikä yhtä luupää. Muutama esimerkki puhukoon puolestaan.

1. Olen tässä toukokuun lopusta asti (eli noin 5 kuukautta) yrittänyt opettaa Yrsalle hihnakäytöstä. Siis sitä, että ei tarvitse vetää. Jos mulla on namia taskussa, Yrsa kyttää namia, ottaa kontaktia, käy hihnan päässä niin että hihna juuri ja juuri kiristyy ja ryntää takaisin namipalkalle. Jos namia ei ole (unohtunut tai loppuneet), ei Yrsaan vaikuta mitkään ainapysähtymiset tai suunnanmuutokset nyppäisyistä puhumattakaan. Höyryveturi jatkaa vaan matkaansa! Harjoituksia on tehty yksin Yrsan kanssa ja myös koko lauman kanssa lenkkeiltäessä. Mainittakoon, että Sera nyt ei ole koskaan vetänytkään, ja Nasta oppi olemaan vetämättä noin viikossa. 

2. Pikkumusta tykkää nahkasta. Yrsa söi kesän alussa Jaakon uudet nahkakengät. Tai vain toisen, mutta eipä sillä toisellakaan enää mitään tee. No, toin itselleni Kreikasta tuliaisiksi käsintehdyt nahkaläpsyt, sellaiset varvassandaalit, tiedättehän. Maanantaiaamuna tulin suihkusta, ja mitäpä muutakaan Yrsa olohuoneen lattialla tekee, kuin tuhoaa uutta nahkatossuani. Sain aivan helvetinmoisen raivarin, ja mitä tekee koirat? Sera kyyhöttää eteisessä aivan paniikissa, koska ei tajua, etten ole sille vihainen. Nasta menee petiinsä makoilemaan ja näyttää aika tyytyväiseltä. Yrsa seisoo edessäni häntä pystyssä ja tuijottaa minua silmiin. Kun ajan sitä pois, se haukkuu ja yrittää napsia nilkasta. Voi helkutti mikä sika!! Heitin kengän makkariin ja menin harjaamaan hiuksiani vessaan. Ja mitä näenkään sivusilmällä?! No tietenkin Yrsan kantamassa samaista läpsyä takaisin olohuoneeseen. Koira lähti niskapersotteella olkkariin, kenkä samalla otteella toiseen suuntaan. Jatkoin aamutoimiani. Ja mitä näenkään silmäkulmassani, taas?! No Yrsan kävelevän makkariin, siis kengän luokse. Vihjasin vähän, että ei ehkä kannata yrittää kolmatta kertaa. Mutta kun kenkä maistuu niiiiiin hyvälle! Joten Yrsa kävi makoilemaan noin puolen metrin päähän kengästä, ja hivutti hiiiiiitaaaaastiiiiii etutassujaan kenkää kohti. Kun varpaat koskettivat kenkää, vihjasin uudelleen "Yrsa...". Yrsa katseli minua ja iiihan vähän tassutteli kenkää. Ai että kun sen teki mieli ottaa kenkä uudelleen käsittelyyn! Minua nauratti tuo Yrsan näytös, mutta en ollut vielä tarpeeksi toipunut vitutuksesta ottaakseni tuota episodia videolle. Olisi ollut hauska kohtaus nimittäin! 

Niin, noiden nahkakenkien lisäksi Yrsa nakerteli Jaakon siskontytön tuliaisrannekorun uuteen uskoon. Helmet jäivät, nahkahihna meni.

3. Yrsa on rasittava. Kun Sera minulle reilut 8 vuotta sitten tuli, ajattelin, että ai hitsi kun se joskus haukkuu, eipä jaksais kuunnella. Kun Nasta tuli taloon, ajattelin, että Seralla sentään on aika kumea ääni, Nastalla taas on kimakka haukku, joka kuulostaa vähän ärsyttävältä. Voitte jo varmaan arvata, että Yrsalla on maailman ärsyttävin ja kimein ääni. Ja se tulee korvaan juureen sitä availemaan. Uskaltaako tässä enää näiden jälkeen koiraa ottaa - voiko ääni muuttua enää ärsyttävämmäksi?! Yrsa ei pelkästään hauku. Se ei lopeta, vaikka sitä ei huomioi. Se puree Nastaa jaloista, hyökkäilee Seran kimppuun ja tekee yllätyshyökkäyksiä myös ihmisten syliin. Kaikella rakkaudella tietenkin! 

4. Ja kaikesta huolimatta, Yrsa on maailman ihanin pikkumusta. Se on söpö, kovakalloinen, tuhma, ihana ja ärsyttävä yhtä aikaa. Se on itsenäinen, eikä leiki ja revi hallilla, vaikka kotona repii ja leikkii, sitä ei kiinnosta ollaanko sille vihaisia vai rakastetaanko sitä, sillä se vain tulee paikalle ja tekee itsensä rakastetuksi. Yrsa rakastaa kaikkia, ja jostain syystä aika moni myös tykkää siitä. Yrsassa on piirteitä Nastasta (kultapossustani!), mutta toisaalta se on niin erilainen kuin äitinsä. Yrsa on Yrsa, todellinen emäntä. Ja vaikka se on kaikista tuhmin, en vaihtaisi sitä pois, sillä sellaisen halusin ja sain. Kaikessa rasittavuudessaan Yrsa on maailman paras pikkumusta. Ja sitä paitsi se osaa jo akilitiakin.

kiltti ja tuhma Yrsa

valsseja ja takaakiertoja

tiistai 20. lokakuuta 2015

#TopTeam1516

Kävi kuin kävikin niin mahdottoman mukavasti, että pääsin Nastan kanssa TopTeamiin Mikkelin viikonlopulle. Yksi osallistuja oli perunut, joten me päästiin koirakkopaikalle. Mahtavaa! Nyt vain kaikille peukut pystyyn, että muillakin leireillä on paljon estyneitä, että me päästäisiin mukaan, eikös vaan.

En olisi etukäteen uskonut, miten tiiviiksi porukka hioutui jo ensimmäisen päivän aikana! Itsekin tuppaan olemaan aluksi hieman tarkkailijana, ja avaudun hölmöllä huumorillani vasta myöhemmin, kun tunnen porukan. Nyt juttu lensi puolin ja toisin heti alkuun. Tunnelma leirillä oli siis avoin ja lämmin. Leiriläiset oli jaettu kuuteen ryhmään, joista itse olin ryhmässä, jossa oli minikoiria (pois jääneellä tiimiläisellä on minikoira). Kaikki olivat hurjan taitavia ja näpsäköitä! Hiouduttiin kivasti omaksi porukaksemme ryhmän kanssa, ja huumoriakin irtosi. Mukavaa! 

Ekana päivänä aloitimme Ville Liukan valssitreenillä. Samaan aikaan kun hioimme valsseja, fyssari Anna Boström tarkkaili koiran liikkumista. Valsseista Ville sanoi sen verran, että ne olivat hirveän hyviä. Ei kuulemma perinteisiä, miten valssi ehkä jossain oppikirjassa selitetään, vaan ns. uudenaikaisia valsseja. Mutta koska Nasta kääntyy niillä niin täydellisesti, niin miksi muuttaa niitä. No niinpä! Samassa treenissä oli takaakierrot, joille Nasta lähti yllättävän kaukaa. Sitä siis vielä treenilistalle, enpä olekaan muistanut tuota vahvistaa! Kikkailtiin vielä yhteen kohtaan japanilainen, kun perustakaakierto ja vippaus sujuivat kivasti (vippausta tosin pitää vahvistaa). Se japski olikin vähän hakusessa (kuten muuten persjätöt noin yleisestikin - en oikein ole sinut niiden kanssa, sillä harvoin olen tarpeeksi ajoissa tuon maksikoiran kanssa), mutta saatiin se toimimaan jotenkuten. Rima siinä aina kolahti maahan, varmaankin siksi, kun se ei ole Napelle tuttu ohjaus. 


Valssitreeni

Fyssari-Anna sanoi Nastasta, että sillä on hyvät ja muhkeat lihakset takana ja selässäkin, mutta vähän saisi vahvistaa etupäätä. Kun kerroin, että se sai puoli vuotta sitten pennut ja pääsi silloin aika kuivaan kuntoon, sanoi Anna, että etupään lihaksettomuus voi vielä johtua siitäkin. Jumppaa kuitenkin etupäälle ja selällekin. Saatiinkin hyviä jumppaohjeita noita varten! Liikkeet Nastalla olivat kuulemma hyvät ja elastiset. Vähän se treenin loppupuolella jutellessani Villen kanssa vaihtoi peitsiin siinä jolkotellessaan, mutta se kuulemma todennäköisesti johtuu väsymyksestäkin jo.

Toinen puuhapisteemme lauantaina oli Senni Huotarin kontakti- ja keppiklinikka. Kerroin heti alkajaisiksi ajatuksiani keinusta. Senninkään mielestä ei ole hullumpi idea muuttaa se 4on-keinuksi. Sennin ohjauksessa otettiin pari toistoa keinulle sivusta, ja Nasta alkoikin pikaisesti tarjota 4onia. Tähänkin saatiin kotiohjeita, ja samoilla ohjeilla ajattelin opettaa Yrsankin keinulle. Puomi oli hyvällä mallilla (Senni sanoikin heti alkuun kun tultiin kentälle, että ainiin, tää oli tämä jolla on huiput kontaktit! Kylläpä lämmitti mieltä!) joten otettiin siitä vain varmistavat toistot ja jatkettiin kepeille. Siellä pitäisi liikkua rohkeammin kepeille ohjaamaan, eikä vain antaa koiran mennä sisään itse. Se osaa kyllä, kun minun rintamani on oikeaan suuntaan.


Sennin treeni

Viimeisenä lauantain leikkikenttänä meillä oli PT Mikko Liljan fysiikkatreenit ohjaajalle. Tehtiin aluksi olevinaan lämmittelyliikkeitä, mutta jo siinä vaiheessa tuli hiki. Huh! Sitten jatkettiin vielä vähän ketteryysosiolla, ja sen kyllä huomasi seuraavana aamuna. Ja seuraavana aamunahan meidän ryhmällä olikin heti alkajaisiksi kuntotesti. Kyllä on olleet nyt jalat pari päivää kipeinä! Ja ettei pelkästään jaloilla olisi tukala olla, tein maanantaina kahvakuulajumpan Mikon kannustaman elämäntapamuutoksen innoittamana. Maanantaina illalla minuun sitten iskikin hirveä nuha, joka nyt on laajenemassa mukavaksi yskäksi. Eli tekosyy olla urheilematta... :P

Sunnuntai siis aloitettiin Mikon fysiikkatreenillä, jonka jälkeen pääsimme ulos Anu Rajaheimon ratatreeniin. Saatiin Nastan kanssa hienot japanilaiset tehtyä radalle, eikä Nape syöksynyt niille ansaesteille, joille sen ajattelin ryntäävän. Se tuli tosi nätisti ohjauksiin, mutta varjopuolenahan tässä on se, että irtoaminen on vähän takkuista. Siitä irtoamisen treenaamisesta toisessa ratapätkässä! Kotiläksyiksi saatiin häiriötä erikoisesteille sekä irtoamista, varsinkin erikoisesteillä. Pituus on Napelle aika paha. Nastallahan on sitä eroahdistusta radalla, minkä sanoin jo Villelle takaakiertotreenissä lauantaina, mutta siellä Nape irtosi kivasti taakse. Tuon Anun treenin jälkeen mentaalivalmentaja Anne Talvitie jututti jokaista treenaajaa, ja minä juttelin hänelle lähinnä siitä, miten ollaan Päivin kanssa tehty tulosta sillä, että päätetään vain pitää hauskaa radalla. Siitä ja vähän sivuavista aiheista juteltiin tovi, ja Anne lupasi miettiä joitain mentaaliharjoituksia seuraavalle leirille. On sinne siis varmaan mentävä, eikä vain harkittava näin varakoirakkona!


Anun treeni 1

Anun treeni 2

Vikana pisteenä oli Sanna Lehtosen radanlukutaitoon liittyvä ryhmä, jossa keskusteltiin eri ohjausvaihtoehdoista, saatiin kotiläksyjä ja miettimistä omiin ohjauksiinkin. Huomattiin, miten samaan lopputulokseen voi päästä ihan erilaisilla ohjauksilla, ja jos ei johonkin itse pysty (esim pikajuoksuun!), sitä voi kompensoida muilla asioilla (esim opettamalla koiran irtoamaan paremmin). Paljon jäi käteen leiriltä, ja paljon pitäisi tehdä läksyjäkin. Kaikki erinomaisen hyödyllisiä, läksyt ja käteenjääneet! Nyt vaan taitaa mennä tämä viikko levätessä, kun tuo flunssa iski päälle. Jotain pientä käyn huomenna treeneissä tekemässä, sillä olen ilmoittautunut sunnuntaille kisoihin. Ja viikon päästäkin on kisat, mutta sen jälkeen onkin pieni tauko kisarintamalla. Ehkä ja muistaakseni. 

P.S. Yrsa on ylihuomenna tasan 7 kk. Se painaa nyt 13,9 kiloa ja on edelleen 51 cm korkea tai matala. Massaa siis tulee, korkeutta ei tällä hetkellä! Se on ollut myös tosi tuhmeliini, mutta mihinkäs se kissa karvoistaan jne jne. Seppå taasen kevensi (aluksi siis piti ilmassa) jälleen takajalkaansa, sitä samaa kuin viimeksikin. Hoidoksi nyt laitan sille kipulääkekuurin ja BoT-kuurin. Sellasta. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kotiläksyjä

Käytiin Nastan kanssa sunnuntaina aluevalmennuksessa. Teemana oli estevarmuus, jota testattiin muutamalla erilaisella radanpätkällä. Ensin kahdella erilaisella pätkällä testattiin puomia mm. sivuttaisirtoamisella, taaksejäämisellä ja vedättämisellä. Nasta osaa puomin kontaktin kyllä ihan hienosti. Vähän pitää treenata taaksejäämistä, tai lähinnä sitä, että koira osaa mennä suoraan vaikka itse jäisin taakse. Samoin hämyvapautuksia lähinnä liikkeellä, sillä Nasta meinaa helposti lähteä liikkeen mukaan. 


Seuraavaksi testattiin keinun varmuutta. Sanoin aluksi, että nyt nähdään hienoja lentokeinuja, mutta aika nätisti Nape otti keinut. Itse olin vähän hukassa kuvioiden suhteen, kun en ehtinyt sisäistää kaikkea. Kovaa hommaa tuo valmentautuminen! Keinulle sama kuin puomille, eli taaksejääntitreeniä, sivuttaisirtoamista etupalkalla ja ehkäpä nyt sitten se 4on, koska Nape on aika pieni ja keponen.


Ruokatauon (=pähkinöitä, rusinoita ja suklaata, mikä ravitseva lounas kahdeksan tunnin treenipäivään!) jälkeen vuorossa oli keppi- ja pöytä(!!)treeni. Kepithän Nape osaa hienosti, mutta niin vain tuli virhe persjätössä kepeille. Koko ajan jankkasi viimeistä väliä, tai siis jätti sen suorittamatta. Kävin sitten siitä sisuuntuneena hallilla heti maanantaina treenaamassa keppien persjätön ja puominkin etupalkalla nyt sitten samalla. 

Mutta niin. Siis pöytä. Tuo kummallinen, neliskulmainen este agilityradalla. Sitä estettä Nasta on ehkä, huom. ehkä tehnyt kun aloitettiin agilityyn tutustuminen. Siis vuonna 2012. En edes tiennyt, onko meillä pöytäkäskyä. No nyt on! Se on pöytäodota. Ihan hyvin Nasta sen kässäsi, kun pari kertaa palkkasin pöydälle. 


Viimeisenä treenattiin vielä okserit (kaikki hypyt radalla oksereita!) ja A, joilla meillä ei kummempia vaikeuksia ollutkaan. Näistä ei ole videota, kun maksien aikaan (oltiin vikana) muut olivat jo häipyneet paikalta. Ihmisnuolta sopisi treenata ja mielellään niin, että ihminen siirtyisi ajoissa pois alta! Tässä vielä omatoimitreenipätkät maanantailta, joilla treenasin siis persjättöjä ja niistoja kepeille ja puomille sitä etupalkalla taaksejäämistä.


Yrsakin treenasi pikkuriikkisen hallilla maanantaina. Otin sen autosta, vein halliin ja heitin tennispallon. Yrsa taitaakin olla pallotyttöjä. Ja mitenhän monta kymmentä euroa minä olen erinäisiin leluihin käyttänyt, että saisin sen leikkimään? Eikö ole tullut mieleeni kokeilla tuota nuhjuista tennispalloa tuolta auton lattialta? No eipä ole tullut mieleen. Otin vain kerran pallon kanssa, ja sitten vaihdoin palkkaa. Superpalkkaan. Nimittäin Pedigree-märkäruokaan! Kyllähän se sen avulla kulki ihan mukavasti. Vielä opetellaan vauhtia ja tekemistä, mutta ehkä tuossa märkäruoassa on avaimet Yrsan tekemiseen. 


Nyt koirat saavat hieman levätä, sillä ihmisosasto lähtee pienelle matkalle. Heti reissun jälkeen luvassa on eka TopTeam-leiri, jolle siis osallistumme Nastan kanssa kuunteluoppilaina. Jos hyvin käy niin päästään ehkä jotain tekemäänkin. Toivotaan niin!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Yrsan viikko

Yrsa on päässyt tällä viikolla valokeilaan. Keskiviikkona skipattiin omat treenit ja lähdettiin Katin & mäykkyjen kanssa naapuriseuran hallille mölleihin. Yrsa osallistui putkiluokkaan, jossa oli 11 estettä. Palkkasin välissä, ettei pätkästä tulisi liian pitkää. Yrsa osasi tosi hienosti kaikki putket! Yhdelle ohjasin huonosti, joten siitä kielto. Lähdöstä myös meinasi varastaa, mutta mehän opetellaan vasta näitä kisa-asioita. Tällä hetkellä Yrsa on vähän hassun muotoinen; se on lähes Nastan korkuinen (Nape 53 cm, Yrsa siis edelleen pienempi), mutta sen runko on selkeästi lyhyempi! Se meneekin tässä vaiheessa kasvukautta sellaista ponilaukkaa. Toivottavasti korjaantuu kasvun myötä! Oltiin muuten toista kertaa Yrsan kanssa tuossa hallissa, ja ekaa kertaa tehtiin siellä mitään esteitä. Siis putkia. Eipä haitannut Yrsa Pippuria ollenkaan. Leikkimään se ei oikein malttanut ruveta tuolla, joten jätin suosiolla lelun Katille (joka kuvasi tämän ja lähti hyväuskoisena mukaan - luullen että selvitään parissa tunnissa, kiitos!) ja palkkasin nameilla. 




Videolta katsottuna Yrsa näytti vähän hitaalta, mutta voi johtua tuosta kasvun vaiheestakin ja uudesta hallista. En myöskään oikein tajunnut sytytellä sitä mitenkään touhuun mukaan. Otettiin sitten tänään pihassa hetsaamista putkelle. Ensin lelupalkalla ja sitten namilla. Vaikka tuo alla oleva video on nopeutettu, niin siitä tarkkasilmäiset huomaavat, että namilla motivaatio ja vauhti on huomattavasti parempi. 



Eihän se huono ole, jos koira palkkautuu ennemmin namista, eihän?! Onhan tämä vain minun päässäni? Helpompaahan toki on, jos pentu repisi lelua raivokkaasti niinkuin Nasta tekee. Mutta se ei ole Nasta, vaan sen lapsi, oma persoonansa, joka tekee eri tavalla. Viikko sitten Lappeenrannassa eräs nainen kehui Nastaa maasta taivaisiin ja oli sitä mieltä, että se on kyllä huippuyksilö. Sanoin sitten hänelle, että niin, näin huikeen koiran saa varmaan vain kerran elämässään, ja mulla se on nyt tässä. Täytyy opetella Yrsaa enemmän ja nauttia Nastasta <3.




Nastalla on sunnuntaina valmennus. En ehkä olekaan maininnut, mutta me ollaan Napen kanssa tällaisessa aluevalmennusringissä, voisikohan nyt sanoa, että Savo-Karjalan aluevalmennusringissä. Jäseniä on Joensuusta, Savonlinnasta, Kuopiosta ja Imatralta. Olikohan muualtakin, en muista. Valmentajana meillä toimii Lukkarisen Mari. Nyt sunnuntaina valmennus on täällä Joensuussa, muutaman viikon päästä Imatralla. Toivottavasti saadaan avaimia onnistumisiin! Kyllähän meillä jo ihan hyvin menee, mutta olispa kivaa jos menisi huikeen huipusti!