Kohta loppuu tämäkin vuosi

Hyvät naiset ja herrat. Olemme nyt siinä pisteessä, jolloin on aika katsastella kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita tulevallekin vuodelle. Viime vuonna kirjoittelin näin:

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 

Y-U ja mummibonus!

Nasta sai helposti toisenkin tuplan kasaan, kävi karsinnoissa (ainoana pk tai sk colliena!), joissa teki ekalta karsintaradalta kympin sikahyvällä ajalla, toisella karsintaradalla hylkäännyttiin - ei siis päästy toiselle päivälle :D SM-kisoissa Nape teki joukkueradalla aivan hitsin hienon nollan, joka kyllä kantoi minua koko viikonlopun. Kenttä oli taukoamattomasta sateesta johtuen tosi pehmeä ja märkä (lätäköitäkin siellä täällä), rimat 65 cm:ssä, joten arvelinkin etukäteen, että rimoja tullee alas. Ja niitähän tuli, kolmekohan? Lisäksi Napetti hylkääntyi, kun syöksähti väärään putken päähän, vaikka ohjaus oli kyllä ihan selkeä. No ens vuonna sitten! Flow on ollut pääosin hyvä, koska Nape on maailman söpöin ja paras akilitilassie. Saatiin keväällä kaksi SERT-H-jutskaakin. 

Mummuli on edelleen elossa, välillä hyvässä ja välillä huonommassa kunnossa. Alkusyksystä tuli joku kohtaus, välillä tuli pissoja alle ja välillä selkä on huonona. Mummuhan seisoo välillä "pissisasennossa", eli toinen jalka lonkkalevossa, eli kipua siellä selässä varmaan välillä on. Nivelravinne sai mummelin taas juoksemaan ja leikkimään ja BoTin ottaa selkäänsä tosi mielellään. Hakeutuu myös nukkumaan BoT-peiton päälle. 

Vuoden yllättäjä -palkinto menee ehdottomasti Yrsa-Pulpukalle! Urruli oppi kepit hienosti 2by2-tekniikalla reilussa parissa viikossa, opetteli keinun ja viimeisteli muut kontaktit, aloitti kisaamisen ei suinkaan vain hypäreillä, vaan myös aksaradoilla. Ekat kahdet kisat meni keppien sössimiseen, mutta sitten otettiin keppikuuri ja kolmansissa kisoissaan Y-U tekikin suvereenisti kaksi nollaa (kolmaskin oli iiihan lähellä) eli sai kaksi LUVAa, ja neljänsissä kisoissaan nousi kakkosiin. Kakkosiinnousupäivänä molemmilta radoilta vitonen, ja kylläpä oli pienestä kiinni ne nollat kakkosissa! Kunhan se vielä kehittää itselleen supervauhdin, niin siitäkin vielä superaksalassie tulee.

Jaahas, pitäisiköhän sitä nyt sitten ensi vuoden tavoitteita kirjata ylös. No Nastalle tavoitteeksi tietenkin hyppyvalioituminen, siihen on eka mahdollisuus huhtikuun lopulla. Ja taas SM-kisoissa ehjä rata. Jos nyt tänä vuonna sitten vaikka sillä yksilöradallakin! Rimakoulua, jos ei meinaa pysyä. Lihaskuntoa Jaakon kanssa lenkkeillen ja mäkikävelyllä miun kanssa, uimallakin kesällä. 

Y-U saa tavoitteekseen niinkin ison jutun kuin kolmosluokkaan nousemisen! Ja jos nyt siellä pystyisi yhteen nollaan. Treenaamme ohjauksiin tulemista, hyppyjen merkkausta, saksalaisia ym vieraampia ja vaikeampia ohjauksia, joita ei olla vielä kovinkaan treenattu. Vauhtitreeniä putkilla ja parilla hypyllä. Lihaskuntoon samat kuin Napetille!

Seppå saa viettää eläkepäiviä. Hyvänä päivänä saattaa päästä putkea juoksemaan! Tänä vuonna oli muutamia kertoja, kun oikeasti jo itkin mummin turkkiin, että nyt se lähtee vikalle lääkärikäynnilleen. Niin vain se on aina palannut kotiin. Toivotaan, ettei vielä ihan heti olisi mummin aika lähteä. En muista, olenko kirjoittanut tätä tänne, mutta olen päättänyt, että mummu saa lähteä ennen kuin siitä näkee, että nyt on aika. Mutta milloin se aika sitten on? Vaikeaa. Tavoitteeksi minulle siis ensi vuodelle olla maailman paras koiranomistaja ja tietää se aika. 

Mulla oli tähän postaukseen ihania laiskottelukuvia koirista, mutta edelleen tämä pädillä kirjoittaminen on niin hitsin hankalaa, ettei ne nyt suostu tähän ilmestymään. Sorry! Rauhallista joulunaikaa ja tsemppiä kisakentille vuodelle 2017!

Y-U the champion!

Yrsa-Ulpukka kisasi itsensä kakkosluokkalaiseksi viikonlopun kisoissa! Äiskäkoira revitteli sitten sen verran, että yhtään puhdasta rataa ei sen kanssa saatu aikaiseksi. Mutta Y-U niitä teki yhden, melkein kolme! Kepit olivat kaikilla radoilla aivan huikeen hyvät, jes! Mutta pieniä pikkuruisia juttuja täytyy Y-U:n kanssa vielä treenata. Kuten merkkaus, putkijarru, saksalainen...tai oikeastaan se, että hypyt otetaan, vaikka minun liike jatkuisikin. 

Lähdettiin Ilonan ja Haltin kanssa yhdessä reissuun lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Eka rata oli yhdeksältä, maksit etunenässä. Yrsa starttasi numerolla viisi, Halti oli nro 8, vaikkei meidän välissä siinä yhtään koiraa ollutkaan, kun kaksi välissä olevaa olivat ilmoittautuneet vain hypäreille. Saatiin erään Ilonan collietutun poikaystävä kuvaamaan meidän radatkin, joten filmiä löytyy! Yrsan rata oli kaiken kaikkiaan tosi sujuva, mitä nyt vähän tahmea vauhdiltaan. Lisäksi aikaa kasvatti noin neljän sekunnin pituinen neuvottelu puomin kontaktilla, että otetaanko se tuuontuuoffi vaiko eikö. Ajattelin siinä "koske"-käskyä hokiessani, että jos tämä nyt romuttaa nollan yliajalle, niin menköön, sillä hyvät kontaktit rakennetaan treenien lisäksi aloitusluokkien kisoissa. No olihan se kuitenkin nolla, vielä jäi reilut kuusi sekuntia ihanneaikaan väliäkin. Kakkosiin mentiin että heilahti! Voiton A-radalla vei joensuulainen kisakaveri bc Zarco, joten mukavaapa oli palkintopallilla patsastella! Jäätiin sitten odottelemaan iltapäivän ratoja. Olin jo etukäteen kysynyt Ilonalta, että jos niin hullusti käy, että noustaan kakkosiin, onko hänellä aikaa jäädä iltapäiväksikin Kuopioon. Oli onneksi! Niinpä jäätiin :) Kakkosten radoilta siis pienen pienet virheet, mutta ai miten hienot nekin radat olivat noin niinkuin hitusta vaikeammiksi radoiksi!

Seuraavana aamuna lähtö olikin vaatimattomasti viideltä, kun hain Laura-serkun mäykkypojat kyytiin mukaan ja vein ne mennessäni Kuopioon. Jätin ne hämärästi eräälle bensikselle, kuin hemohessit konsanaan. Napen kanssa oltiin perillä kisapaikalla seitsemän jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja lähdin kävelylle. Pakkanen laski jo päälle kymmeneen asteeseen, kun lauantaina se oli ollut reilussa seitsemässä. Nape oli aamulla sitä mieltä, että voisi kyllä jäädä kotiin nukkumaan. Mietin matkalla itsekin, miksi ilmoitin sen kisoihin, kun se sai pari viikkoa sitten ne SM-nollatkin kasaan. EO-paikkaa kun me ei suoranaisesti tavoitella :D No, pitihän se lähteä kun oli ilmottauduttu! Päätinkin sitten vetää radat treenaten, eli riskinotolla ja treenattuja juttuja testaten. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta varsinkin eka rata oli tosi hieno vetää! Mahtava vauhti ja draivi sekä itsellä että Nallukalla! Toinen aksarata vähän harmitti, sillä Nasta ei ottanut kontaktia nätisti. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Vauhti oli taas (myös pään sisällä) niin kova, ettei pystynyt pysähtyä kontaktille. Olisihan se pitänyt arvata, kun lähdössä Napetista jo kuului viuuiuuuiuu! 

Nyt on luvassa keikkatauko! Seuraavat kisat meillä on varmaankin vasta helmikuussa. Tässä välissä sitten treenaillaan pieniä ja isompia juttuja. Yrsa pääsi Sari Vähäniityn valkkuryhmään, Nape treenaa ensi vuoden itsenäisessä ryhmässä. Viilataan Nape huippuunsa kevään aikana, että voidaan voittaa Suomen mestaruus kesällä!