torstai 21. huhtikuuta 2016

Loppu ja alku

Niin loppui meidän TopTeam-kausi, kaksi viikkoa sitten Lohjan leiriin. Nasta oli ihan oma itsensä kaikkine ihanine omituisuuksineen. Aluksi Villen hypärillä tehtiin puhdas ja hieno rata. Vaihdettiin sitten aksarataan. Nasta tiputti mm. päällejuoksurimat, ei hypännyt pituutta (tai hyppäsi, sivuttain!) ja takaakierroissa tuli rimoihin rintakehällään. Agilityradasta ei siis tullut yh-tään mitään. Ville sanoikin, että otapa vielä se hypäri että saadaan edes jotain onnistunutta loppuun :D Ja sitten Nasta taas teki nollan. Tai siis minä vähän tyrin keppien jälkeisellä hypyllä, mutta koirahan teki just niinkun minä sitä ohjasin. Ota tuosta nyt selvää!
 
 

 
 
Villen treenien jälkeen mentiin Sannan ratapohjille, joista minä olin valinnut kaksi; serpentiiniradan ja keppien avokulmaradan. Tai niiden asioiden takia valkkasin radat. Serpentiineissä kävi ilmi sellainen asia, että Nastaa pelottaa erota minusta, joten Hän tiputtaa minusta pois päin hypättävät hypyt. Koska pois meneminen on niin ahdistavaa. Muuten treeni (molemmat) kyllä sujui hyvin.
 
 
 
 
Sannan treenien jälkeen oli vuorossa päivän söpöstelyosuus: Nastan kaksi lasta tulivat moikkaamaan äitiään ja siskoaan hallille! Rulla ja Kira omistajineen asuvat leiripaikkakunnan seutuvilla. Rulla oli ihan äitinsä näköinen, Kira oli edelleen mielistelevä itsensä (ja söpö!) ja kaikki tulivat toimeen tosi hyvin. Liiankin hyvin. Rullalla oli juoksut, joten Nasta astui sitä koko ajan. Mutta Rullapa on kova typy, jota ei noin vain ilman vastalauseita astuskella! Nastahan siitä tosin vain innostui! Videotakin löytyisi, mutta se on sen verran k-18 -materiaalia, että jätetään nyt pois.
 
Nape, Yrsa, Rulla, Kira

Äiti&tytär vai tytär&äiti?

 
Oli huikeen hienoa nähdä Napetin lapsosia! Muitakin kuin Yrsaa. :D Kiirehdittiin sitten lassieitten ja Lauran & Meelan kanssa hotellille, jossa meille oli buffet ja pienimuotoinen illanvietto. Unta ei tarvinnut kauaa odotella illalla, vaikka yö menikin vähän valvoessa, kun Yrsa välttämättä halusi nukkua sängyssä, kun esteitä siihen ei näkösällä ollut. Sinne se aina
kiipesi, vaikka minä sen sieltä aina julmasti alas potkin.
 
Sunnuntai alkoi Mikon fysiikkatreeneillä (joista myöhästyttiin ehkä ihan vähän!). Luvassa oli alkulämpän jälkeen sama lihaskuntotesti ja ketteryystesti, jotka meillä oli ekalla leirillä Mikkelissä. Ekalla leirillä tein kahdessa minuutissa lihaskuntosarjoja 4 kokonaista ja 1/3, nyt paransin tulostani viiteen kokonaiseen ja kahteen kolmasosaan! Ketteryysradan aikakin parani reilut viisi sekuntia!
 
Leirin vika treeni oli Sennin opissa. Molemmat radat sujuivat hyvin, mutta molemmilla esiin tuli meidän ikuisuusongelma; rimat. Sennin kanssa pähkäiltiin asiaa, ja lääkkeeksi kokeillaan nyt treeneissä eri korkuisia rimoja (kaikkea 45:stä 65 cm:iin), eri pituisia estevälejä ja jos rima tippuu, heti keskeytys, huomautus, nosto ja yli hyppyytys. Kehu jos pitää, sen jälkeen muutaman esteen takaa sama kohta. Jos pitää riman ylhäällä, palkka.
 
 
 
 
Leiri ja kausi TopTeamissa on nyt ohi. Kisaaminen jatkuu ja jatkuikin jo viikko sitten Lappeenrannassa neljän radan verran. Heti ekalta radalta tehtiin Nastan kanssa nolla, eikä mikä tahansa nolla, vaan nollavoitto, jolla saatiin serti! Sillä avattiin tie hyppyvalioitumista kohti. Vuoden päästä aikaisintaan...!
 
 
 
 
Muilta radoilta tehtiin sitten jotain epämääräisiä tuloksia, kymppejä tai hylkyjä. En muista! Mutta hienolta tuntui tuo voitto ja serti kyllä! Huomenna karavaani suuntaa Mikkeliin, lauantaina siellä onkin yllättäen kisat. Kukapa olisi arvannut!
 
Serti-Nape

 
Eilen käytiin Lykynlammella katsomassa, josko pururadat olisivat jo sulat. Sammakko löytyi. Pururadat eivät olleet kovin sulat. Mutta nätisti poseerasivat, miun keväiset lassiet! Ja siitä puheen ollen, Seralla on taas kesätukka <3
 




keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kaikenlaisia hoitoja

Taas on päiviä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Yrsa on ehtinyt juoksunsa lopettaa, mutta eipä hätää; heti Yrsan perään äitikoira Nasta aloitti oman juoksunsa. Se olikin ennen juoksun alkua tosi hellyydenkipeä ja vähän vaisukin. Juoksuthan alkoivat JoAn kisojen jälkeisenä päivänä, eli pääsiäispäivänä. Kisoissa Nasta ei ollutkaan ollenkaan oma itsensä: se tiputti kaikki mahdolliset rimat kahdelta ensimmäiseltä radalta. Kyllä, kaikki. No, ei se siis ehtinyt pudottaa kuin yhteensä kuusi rimaa, sillä minä keskeytin radat tykkänään. Jos kolme ensimmäistä rimaa tulee alas, ei me kyllä jatketa. Olin jo vähän huolissani Nastasta (näkeekö se kunnolla, onko sillä joku paikka kipeä, onko se tosi jumissa), mutta onneksi se aloitti juoksut seuraavana aamuna. Tai silloin huomasin juoksut... Tokihan ne koirallakin saattaa tehdä kipeää!
 
 
Olin onneksi varannut jo aiemmin fyssarin Nastalle seuraavalle viikolle, joten se puoli tuli hoidettua heti alta pois. Fyssari sanoikin, että Nasta oli ehkä tavallista enemmän jumissa etureisistä ja jalan koukistajista sekä alaselästä, mutta paikat lähtivät pehmenemään heti eli lihakset vastasivat hyvin hoitoon. Nasta nautiskeli tapansa mukaan hoidosta kuin spassa konsanaan. Tällä kertaa ihan äänten kera!
 


Pikkumusta pääsi ekaa kertaa fyssarille, lähinnä tutustumiskäynnille. Ensin sille piti syöttää ainakin iltaruoan verran nappulaa, että se pysyi paikoillaan. Sitten kun namut loppuivat, se tajusi, että jokuhan hiplaa sen takapäätä! Ja sehän tuntuu mukavalle! Vähäksi aikaa se sitten rauhoittuikin kyljelleen, mutta toista kylkeä ei suostunut kääntämään, vaikka me fyssarin kanssa miten yritettiin kahdestaan sitä kääntää. Kovasti pisti vastaan tuo pieni koira! Yrsa tuntui kuulemma sopivasti lihaksikkaalta fyssarin käteen. Lanneosa on pitkä, pidempi kuin Nastalla, ja jos jokin niin se vaatii tarkkailua ja lihasten hyvän kunnossapidon. Nyt lihakset olivatkin kuulemma jo ihan hyvät. Pitkien selkälihasten ja syvien lihasten vahvistamista ylläpitävänä toimenpiteenä, mitään ongelmaa siellä siis ei ollut. Yrsa on lihaksistoltaan ja rakenteeltaan kovin erilainen kuin Nasta (tämän olenkin jo itsekin pannut merkille), ja nivelissä ei ainakaan ole ongelmaa liikkuvuudessa. Koska Yrsa on kehittynyt hitaammin kuin Nasta, ehdotti fyssari kysyttyäni, että menisimme virallisiin kuviin vasta, kun Jari palaa kesälomalta. Meidän ell siis lomailee joka vuosi kesä-elokuun, koska hän voi! No, mitäpä tässä valittamaan, ei se omakaan loma hirveästi lyhempi ole ;)
 
 
 
Käytiin itse asiassa juuri reilu viikko sitten eläinlääkärissä, mutta ihan hyvissä merkeissä: Yrsa ja Nasta luovuttivat nyt verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Seralta otettiin maksa-arvojen kontrollikoe. Serahan ei siis voinut aloittaa maksaruokaa (erikoisnappulaa), sillä se syö jo virtsakivivaivoihinsa erikoisruokaa. Jätin siis kokonaan lihan pois sen ruokavaliosta (maksasairaalle ruoan pitää olla mahdollisimman köyhäprotskuista), ja korvasin iltalihat Yrjölän puurolla. Tai ainakin jollain sen versiolla. Helmikuun alkupuolella Seran maksa-arvot olivat 148 (viitearvo 10-118), ja nyt se oli 35! Huima ja hieno pudotus pelkällä lihan pois jättämisellä! Hienoa, mummi voi nyt hyvin, eikä oksentelua/turvotusta ole enää ilmennytkään. Loppuelämä näin, tai toki tilannetta seuraillen. 
 


 
 
Nyt olemme siis pitäneet Nastan kanssa taukoa aksasta, meillä kun ei saa juoksuisena treenata. Yrsa sen sijaan pääsi reilu viikko myöhässä hurjastelemaan yksvee-aksaradalle! Juuri sillä kerralla olikin kiva ykkösluokkamainen suoraan tykitys, joka meiltä parin testikerran jälkeen sujui kuin...oikea agility! Tässäpä Yrsan yksveeaksat linkkinä, kun ei taas onnistu tuo suora videon laittaminen.

Ylihuomenna alkaa matka kohti viimeistä tt-leiriä. Sen jälkeen tiedossa kisoja, kisoja ja kisoja. Ja kesä! Ah, ihana kesä!