sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pakkaspuuhia

Joulu tuli ja meni. Vietettiinkin tänä vuonna joulu Lappeenrannassa Ranja-jackrusselin luona. Lenkkeiltiin hiljaisessa kaupungissa ja käväistiin toki hautausmaalla katselemassa jouluaaton tunnelmaa. Ulla nosti Ranjan hautausmaan muurille, ja kun Nasta huomasi Ranjan muurin päällä, se otti ja hyppäsi itsekin muurille! Sehän ei sinänsä mitään ihmeellistä ole, mutta muurin korkeus on Ullaa melkein nenään asti, ja Ullahan on 160 cm korkea. Eli johonkin puoleentoista metriin Nape otti ja leiskautti ilman vauhtia ja vielä tasapainottelemaan vajaa 30-senttisen muurin päälle! 


Kuva on huonolaatuinen, eikä mittasuhteista saa selvää, mutta siinä se napottaa, puolitoista metriä korkean muurin päällä muina lassieina. 

Joulun aikaan ei ole tullut käytyä (vielä) hallillakaan, on vain syöty ja makoiltu. Napekin on halunnut osansa joulusyömisistä. Se on vähän röyhkeämpi kerjääjä kuin Sera, joka uskoo kiellosta. Nape sen sijaan vetoaa söpöön ulkonäköönsä ja työntää nokkansa söpösti liinan alta ja alkaa söpösti tuijottamaan söpöillä silmillään. Sera mörisee ja kuolaa. Nape on fiinimpi. 

oi anna ruokaa!

Käytiin myös ihanassa pakkassäässä kävelemässä kaverikoiran Fadon kanssa. Ilma oli ihana! Mukana oli myös pikkuruinen norfolkki Hippo, mutta se oli niin pieni ja vikkelä, että ehti kuvasta pois. 


Sää on kyllä ollut ihanan talvinen. En oikeastaan tykkää pakkasesta, mutta aurinko on aina tervetullut, ja saa pakkasen tuntumaan siedettävämmältä. Parempi pikku pakkanen, kuin loska ja koko ajan pestävät tassut! Nyt pakkasta on rapiat alle -20°C, joten ollaan temppuiltu enemmän sisällä kuin ulkona. Ja koska on loma, tekaisin temppuiluista hienon taitavasti muokatun videonkin. Kas näin:




Ensi vuonna uudet kujeet. Bloggaajillahan on tapana listata tavoitteita tulevalle vuodelle ja tsekata, mitä tuli tehtyä kuluvana vuonna. Mie laiskana ihmisenä en ole sellaista tehnyt, ja koska en tykkää kilpailemisesta, varsinkaan itseäni vastaan, en aseta juuri koskaan kirjallisia tavoitteitakaan. Ärsyttää, jos ne eivät toteudu. Ehkä olen siis perfektionisti, pääni sisällä tosin! Siellä tavoitteita on joskus liikaakin, mutta koska niitä ei ulkomaailmalle paljasteta, ei voi tietää täyttyivätkö ne. No, ensi vuodeksi julkisena tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin. Agilityssa siis. Tokon puolella tavoitteita ei ole, koska motivaatiota tokoilla ei ole. Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on! Hyvinhän se nyt painelee menemään, eihän sillä mitään vaivoja ole, mutta onhan agility raskas laji noin vanhalle mummelille. Tärkein "tavoite" on kuitenkin se ah niin kliseinen mutta todellinen kunpa molemmat pysys terveenä. Miun karvapalleroiset!


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Viisi

Eilen Pärnävaaralla kisattiin ykkös- ja kakkosluokkien kisat. Osallistuin siis ykkösluokkaan Päivin grontun Kuuran kanssa. Jännitti ihan hirveesti, ainakin saman verran kun ekaluokkalaista kevätjuhlapäivänä! Päivi lohdutti, että Kuura on onneksi hyvin samanlainen ohjattava kuin Nasta, eli kova ja tiukka käskytys vaan niin pysynee hanskassa. Kuura myös on vielä nuori ja kiltti, eikä tee omia tuhmuusratkaisuja radalla, joten sitä on sinänsä helppo ohjata, kunhan vaan on siis itse ajoissa ja selvillä mitä tekee. Oman jännitysmomentin kisaamiseen Kuuran kanssa toi kuitenkin se, ettei oltu koskaan Kuuran kanssa tehty aksaa yhdessä, paitsi kun kisa-aamuna meidän hallilla parin hassun esteen verran! Hyvin se kuitenkin lähti miun mukaan, olihan mulla nakkeja ja lupasin viedä sen agiradalle.

Eka rata meillä menikin ihan yli odotusten: radalta tuli vain harmillinen ylösmenovirhe A-esteeltä! Muuten huikeen hyvä puhdas rata. Vähän jouduttiin kontaktien alasmenolla muistelemaan sitä asentoa, kun Kuura jäi vähän liian ylös eikä 2on2offiin. Tuo musta paholainen myös A:lta vapautuksen (taisi olla liian iloinen "jes") jälkeen hyökkäsi kimppuuni! Annin kautta kepeille, taisi olla Kuuran reitti radalla. Kuuran kanssa oli tosi kiva juosta, ja se tosiaan oli samanlainen hurjapää kuin Napetti. Myös ennen rataa piti pitää Kuura hallinnassa samalla lailla kuin Nastakin: nakilla seuruutusta ja istumista ja muita temppuja. Ennen ensimmäistä rataa Kuura pysyikin oikein kivasti hallinnassa, eikä juuri kuikuilluit radalle. 


Toiselle radalle vuoroamme odottaessa se ehti hieman katsella muita aksaajia, eikä oikein enää ollut niin kiltti kuin ennen ekaa rataa. Heti rupesi tuhmumaan kun yhden radan verran vapautui miun kanssa! Nakki ei ollut enää ihan niin kiinnostava, ja miun pitikin hiukan kovemmin käskeä Kuuraa kontrolliin. Sitten radalle! Rata alkoi neljän hypyn suoralla, sitten putkeen. Kuuran askellukseen ei ihan sopinut nuo estevälit, ja nuorena koirana se ei vielä osannut sovittaa askeltaan täydestä vauhdista neljännelle hypylle, joten sen hypyn rima tipahti. Pituudelta oli täyskäännös puomille, jolle käännyin ja käskytin Kuuraa nimellä ja puomin suorituskäskyllä, mutta niin vain Kuura sujahti putkeen, joka siinä puomin vieressä pötkötti! Päivi jo kommentoikin videolle hetkeä aiemmin, että nyt on koira kuumana, ja niin se olikin kyllä! Kepeilläkin huusi mennessään, vaikkei sitä kuulemma tee. Se vähän kiehahti miun kanssa, hupsis! Mutta voi että kun oli hauskaa! Kiitos Kuura ja Päivi kisamahdollisuudesta!


Tänään sitten kisattiin Nastan kanssa kolme rataa. Napetti haisteli minua eilen kotiin tultuani, että jaaha, sitä on oltu aksahallissa, ja vielä Kuuran kanssa!, joten arvelin, että Nape ehkä kostaa mulle, ettei itse päässyt vielä aksaamaan (ihan oikeesti se on niin viisas, on on!). Ja niinhän siinä kävikin: eka rata oli ihan hullua kaahotusta ja tiesin jo lähdössä, ettei nyt hyvä radalla heilu. Kun käskytin Nastalle "odota", se vastasi "uuiiiiiiii!", mistä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Eikä seurannut nytkään! Vaikka rata ja ohjaaminen itsessään tuntui ihan hyvältä, Nape kaahotti menemään, eikä keskittynyt yhtään. Saatiin ekalta radalta (hypäri) 20 virhepistettä: neljä rimaa. 


Toiselle radalle sain Napetin taas vanhaan tuttuun moodiin, ja rata olikin tosi hyvä ohjauksellisesti - taas! Puomin ja keinun ylösmenot olivat ihan täydelliset, jee. Sainkin Tiinalta vinkkiä, että Vekille toimi (sillä oli/on sama ongelma), kun sitä ei vedätä yhtään ylösmenolla. Nyt ainakin toimi Nastalle tuo sama tyyli. Pitääpä tarkkailla tilannetta! Tuolla radalla hävittiin voittajalle peräti 0,15 sekuntia, jotka olisi saanut pois esimerkiksi vapauttamalla Nasta nopeammin kontakteilta. Mutta nyt ne olivat ihan hirmuisen hyvät, joten nyt keskityn siihen varmaan tekemiseen ja varmistan kontaktit kunnolla. Tulee se voittokin varmaan joskus. A:lle tultaessa olin ihan poikki ja meinasin läkähtyä, mutta sitten jostain sujahti ajatus, että nyt p*****e ohjaat loppuun asti kun kontaktit meni noin hyvin ja 9-esteelle suunnitelemaani ohjaukseenkin ehdin niin hienosti. Lopussa siis olisi ehkä vauhdissa voinut hieman kiristää, mutta kun ei jaksanut. On niin inhottavaa ja raskasta jääkylmästä lämmittelyjen jälkeen juosta ittensä hikeen ja taas kylmyä. Onneksi ei kuitenkaan ollut yhtä kylmä kuin kaksi vuotta sitten; -25!


Vikalle radalle lähdettiin kokeilumielellä: halusin kokeilla jättää tekemään Nastan itsenäisesti kepeille ja mennä pakkovalssiin seuraavan hypyn taakse, joka oli takaisin päin n. keppien puolivälissä. Nastahan osaa kaikki tuollaiset treeneissä, mutta nyt kun perusohjaus radalla on kunnossa, on aika kokeilla ja yrittää niitä vaikeampia myös kisoissa. Radan alku ei mennyt ihan niinkun Strömsössä: juuri jättäessäni Nastaa lähtöön, huuteli edellinen kisaaja jotain pussista, johon hänen koiransa kuulemma jäi jumiin. Juuri kun kutsuin Nastan radalle, pyysi tuomari odottamaan, mutta Nape ehti jo lähteä liikkeelle. Seisoin hölmönä paikallani, että mitäs nyt tehdään, ja tuomari kehotti vaan jatkamaan. Nasta olikin jo siinä vaiheessa ulkona pussista, joka oli este nro 2, ja mulla meni vähän ohjauspakka sekaisin. Sain kuitenkin taisteltua radan kaikkine hienoine ohjauskuvioineen (sis. mm. tuon keppihommelin) lähes loppuun saakka. Puomin jälkeen ohjaus vähän hajosi ja kulma toisiksi viimeiselle hypylle oli huono, joten Nape tiputti riman. Nasta osui myös vähän siivekkeeseen joka kaatui, ja yllärinä tuomari oli meille tuominnut radalta vitosen lisäksi hylkäyksen. En yhtään tiedä miksi, sillä Nasta ehti suorittaa esteen ennen sen rikkomista (jos estettä ei ole ehditty suorittaa ja se hajoaa ennen suoritusta, on rata hyl), ja lähtölupakin oltiin saatu, se kuuluu videolla. En jäänyt syytä kyselemään, vaikka meinasin, sillä kyseessä olisi kuitenkin ollut vitonen eikä puhdas rata. 


Nyt Nastalla on SM-nollia kasassa siis viisi. MM-karsintoihin tarvittavaa voittoa ei vielä ole, mutta jos nyt ainakin SM-nollat saataisiin kasaan! Nyt jäädään kisaamisesta joulutauolle. Seuraavan kerran kisakalenterissa on epävarmoja merkintöjä tammikuun loppupuolelle. Katsotaan, miten tää elo etenee.