sunnuntai 24. elokuuta 2014

Koko viikonloppu kisoja (muokattu videot!)

Nasta pääsi tänä viikonloppuna kisaamaan oikein urakalla, kun kisattiin eilen Savonlinnassa ja tänään Kurkimäessä. Savonlinnassa tuomarina oli Esa Muotka, joka oli tehnyt aika kinkkiset radat, joilta ei paljon nollia tullut. Ekalta radalta taisi tulla yksi nolla yhteensä mini, medi ja maksi-luokissa. Nape sai siltä radalta 20 virhepistettä (rimat - mm. toka hyppy, vaikka katsoin koiraa, tästä kuvatodiste myöhempänä!!), koska nosti kierrokset tappiinsa kun näki lyhcol Kendin lopettelevan omaa rataansa, plus sekuntin yliaikaa, kun minä ohjasin todella ala-arvoisesti ja löntystelin vain perässä. Puolivälissä rataa päätin, että eihän se koiran vika ole, että Esan rataprofiilit eivät ole meille sopivia, ja ohjasin kunnolla. Loppurata olikin ihan nättiä tekemistä. Video on olemassa, mutta on niin häpeällistä katsottavaa ohjauksellisesti, että jätän julkaisematta. 

Toisella radalla otin paremman asenteen, ja tuo rata olikin todella sujuva. Kaksi rimaa tipahti: ensin toinen rima, kun käänsin melko voimakkaasti kolmosesteelle, ja sitten putken jälkeinen rima, jota menin vastaanottamaan hypyn taakse ja todennäköisesti olin edessä. Kolmannella radalla alku sujui tosi sujuvasti, mutta kepit Nasta jätti taas kesken ennen viimeistä väliä, vaikka olin vieressä. Otin alusta, koska en halua korjata pelkkää vikaa väliä. Lopusta tippui sitten vielä pari rimaa. 

B-rata 10 vp

C-rata 15+ vp

Tänään sitten heräsin auringon kanssa lähes yhtä aikaa ja lähdin ennen puolta seitsemää ajelemaan Kuopiota ja ACEa kohti. Tuomarina ACElla oli Anne Savioja. Tykkään Annen ratojen profiileista, sillä ne ovat melko sujuvia, mutta niissä on aina jotain kiemuraa, joka vaatii osaamista. Ei mitään epäloogisia kyhäelmiä siis, kuten on jouduttu joskus näkemään jonkun toisen radoilla. Napelle ja mulle ihan sopivia ratoja. Ekalla radalla tippui yksi rima, kun pällistelin riman edessä, sillä Nape olikin nopeempi kuin olin ajatellut. Nopeempi kuin mie siis - oliko se nyt sitten yllätys... Toinen ja kolmas rata menivät ilman riman tiputuksia (JEE!! harmi ettei ole videoita, olin yksin reissussa), mutta hylätyiksi menivät molemmat. Se on kuitenkin sivuseikka, sillä luulen, että nyt alkaa miun ja Napen palikat sopia vihdoin yhteen. Sain pidettyä Nastan rauhallisena ennen ratoja (tosin sehän saattoi myös olla vain väsynytkin eilisestä aksarupeamasta ja reissaamisesta - saa nähdä seuraavissa kisoissa!) ja radallakin. Ja itseni! Oli ihan hirveen kivaa juosta Napetin kanssa. Radalla oli tiimi, eikä hullu koira, jota ohjaaja yrittää epätoivoisesti käskyttää karjumalla. Katsotaan, jatkuuko tämä hyvä vire, vai oliko se tosiaan väsymystä Nastan puolelta. Nyt se on ainakin ihan rätti, tuossa se makaa vieressä, eikä edes huomaa uniltaan, että Sera sai herkkuja. 

Tässä kuvia Savonlinnan kisojen aksa-Napesta, kuvat on ottanut Miia Kierikki-Malinen:

Todiste!

Tuima käskytysilme


Aiii ku hyvä koske!


Tä?! Ai sinne!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Virallisesti ihQ-pää

Nasta kävi eilen luonnetestissä SCY:n Keski-Suomen alaosaston järkkäämässä testissä Jyväskylässä. Tuomareina toimivat Katri Leikola ja Mia Möller. Mukana reissussa ja testissä olivat myös Veera ja Late. Paikalle navigoituamme ehdittiin vielä nähdä pari testiä, sillä aikataulut olivat hieman jäljessä. Late testattiin serkuksista ensin ja sai oikein kivat tulokset, vaikkei ihan normaalia Latea näyttänytkään. Nasta taas oli erittäin paljon oma itsensä ja sen näköinen oli testin loppupistemääräkin, ja tuomarin puheetkin osuivat aika kivasti yhteen oikean Napen kanssa. 

Alkujutustelun aikana Nasta näytti heti oman mielipiteensä odottelusta ja mitään tekemättömyydestä. Se haukkui mulle ja hyppi taas pään tasolle saakka. Tuomari vain kehotti puhumaan kovempaa, koira saisi touhuta mitä huvittaa! Jutustelun jälkeen Nape lähti leikkiin kivasti tuomarin kanssa, aseena oli keppi. Pienoisesti se hurisikin leikkiessään. Kun tuomari otti patukan esiin, ei Nastaa enää hirveesti kiinnostanut. Minäkin yritin leikittää patukalla, mutta ei patukka kiinnostanut Nastaa juuri ollenkaan, parin tassunläimäytyksen verran vain. En palkkaa Napea patukalla, eikä meillä edes ole kuin yksi patukka, milloin lie Nasta viimeksi nähnyt sen. No, tuomarin mielestä leikkiä oltiin saatu esiin ja nähty tarpeeksi, joten siirryttiin kelkalle. Siitä saatiinkin kiva reaktio aikaiseksi, ja ihan rohkeasti Nape tuli tutkimaankin kelkan liikkeen pysähdyttyä tuota mysteeristä hahmoa. Mysteerinen oli myös seuraavan testiosuuden hyökkääjä Nastan mielestä! Puolustaa tuo näköjään jos tosi paikka tulee. Katu-uskottavaa ja pelottavaahan lassiesta ei oikein saa, tai Napesta ainakaan kun se on pieni ja söpöliini, mutta kyllä se ihan uskottavasti ärhenteli hyökkääjälle. Ihana Nasta! 

Ennen testiä naureskelin, että Nasta varmaan hyökkää haalarin kimppuun säikähdettyään sitä, eikä se nyt iiiihan hirveen kaukana ollut. Toki Nape säikähti ja ampaisi pois päin, mutta heti haukahti haalaria kohti ja olisi ehkä lähemmäskin mennyt haukkumaan, mutta ohje oli kävellä pois. Hienosti palautui tästäkin testiosuudesta. Tynnyrin kohdalla reaktio oli ehkä vähän ylimitoitettu mutta tuli hienosti tutkimaan kolinapurkin. Ja kehun jälkeen tunki melkein syliin. Tynnyri oli kyllä melko pelottava ja hieman se jäi Napettia kauhistuttamaan. Hienosti se kuitenkin taas palautui odotellessaan tuomarin kanssa pimeän huoneen ulkopuolella.

Sittenpä Napekin tyrkättiin pimeään huoneeseen. Nasta käveli sisällä rauhallisena, ei äännellyt eikä läähätellyt. Huoneessa oli mattoteline, jonka alta pari muutakin koiraa olivat menneet, mutta Nape oli valinnut erikosemman reitin - metallitankojen välistä. No mitäpä muuta aksakoiralta voi odottaakaan! Hyvin löysi minut ilman apuääniä. Kerran käväisi edessäni mutta lähti pois, kohta tuli takaisin ja ihan yhtäkkiä huomasi minut ja tökkäsi nenällään, niinkuin se usein muulloinkin tekee. Sitä vartenhan se puikula on ;) 

Sitten kauppareissu, eli koira seinään kiinni ja kulman taakse. Tämä kauppahan sijaitsee epäilyttävillä kulmilla, joten eipä aikaakaan kun Nastaa alkoi lähestyä joku uhkaava tyyppi. Nasta otti taas kovan likan moodin päälle ja antoi tulla täysillä! Tuomari uhkaili ihan seinään asti ja silti Nape vain jatkoi. Kuulemma lähellä oli, ettei lahje lähtenyt mukaan! Hurja Nape. 

Sittenpä jäljellä olivat enää laukaukset, ja kuten ajattelinkin, ei Nasta niihin reagoinut. Kaiken kaikkiaan testi oli hyvin Nastan näköinen mielestäni, mitä nyt puolustushalua oli paaaaljon enemmän kuin olisin arvannut! Tuomarin puheetkin osuivat mielestäni kivasti yksiin oikean Nastan kanssa: nollasta sataan sekunnissa mutta takaisin myös, ei jää hautomaan tai pahalla muistelemaan pahoja juttuja. Totta. Reagointinopeus on...no, nopea. Ihana koira. Ja kuten tuomarikin sanoi , on Nape järkevä ja fiksusti reagoiva koira, ja tämä erityisesti lämmitti mieltä (ei tullut enää videolle, juuri videon lopun jälkeen tuumasi): "tuollaisia koiria lisää". Tilaukseen! 

Vielä osa-aluepisteet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (kuulemma lähentelee suurta)
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä (ei kuulemma kaukana kovasta)
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Ei miinuksia, eli yhteensä +174 pistettä ja +++, hyväksytty testi. 

Tässä linkki testin videoon

Ja loppuun Nape-galleria ihQ-Naspetista:






sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kolmas kerta toden sanoo

Erään kerran, kun olin taas ollut katsomatta koiraa radalla, ja ensimmäistä kertaa tajunnut sen sillä samalla hetkellä kun rima tipahti, sanoi mulle radan jälkeen eräs viisas henkilö, että ihminen yleensä oppii, kun tekee saman virheen tietoisesti kolme kertaa. Sen jälkeen ei enää tee samaa virhettä, tietoisesti ainakaan. Olen nyt tehnyt tuon virheen tietoisesti kaksi kertaa. Oltiin nimittäin eilen lassieitten kanssa JoAn kisoissa. Nasta kisasi kolmella radalla ja Sera yhdellä, tällä kertaa agilityradalla. Nastan eka rata oli oikein mainio kympin arvoinen; yksi rima tipahti kun etenin ehkäpä liian kauas ja saatoinpa olla laskeutumispaikassakin, eli koira ei tiennyt mihin ollaan menossa. Toinen moka sattui loppusuoralla, jossa käskytän koiraa hypylle ja näytän kädellä hyppyä, mutta Nape kaahaa ohi. Hö! Tollo! 


Toisella radalla Nastan mopo vähän keuli. Eka rima tippui, tokan eli okserin takarima tippui, ja vielä kolmaskin rima tippui. Sitten se karkasi A:lta. Sitten lähdettiin kävellen pois radalta. Sera taasen teki oikein mainion mummiaksaradan, otti kaikki kontaktitkin kuulkaa! Pituus vaan oli niin hirrrrveen pitkä Sepsun lyhyelle askeleelle, joten sen vika palikka otti ja kaatui. Ja yksi loppusuoran rimakin tuli alas. Muuten tosi kivaa menoa, ja päästiin ihanneaikaankin, -0,12s! 


C-radalle pääsi taas ainoastaan Nape. Rataantutustumisessa mielikuvaharjoittelin joka ikisen rimanylityksen niin, että katson estettä vaikka etenen radalla. Melkein onnistuin! Juuri kun vilkaisin pituutta (kerkesin ajatella, että miksi hel...kutissa?!), Nape hyppäsi ylittämään pituutta edeltävää estettä ja rimahan siitä tuli alas. No, ehkäpä tämä vaatii vielä yhden samanlaisen mokan, sen jälkeenhän paukutellaan vain nollia. 


Loppusuora oli aika raastava. Näytän tosi hitaalta, ja Napekin saisi edetä paremmin. Tätä pitää treenata, molempien. Kävinkin tänään kesän kiloja karistamassa pienellä juoksulenkillä, ja lenkin päätteeksi pulahdettiin koirien kanssa iltauinnille. Ihanaa! Vesi oli lämmintä, mutta viilensi ihanasti miun punaisena helottavaa naamaa. Kuolemahan siellä lenkillä meinasi tulla. Tässä on ollut reilun 30 päivää kestävä helleputki, jolloin lenkkeilyt on painottuneet aamuun ja/tai iltaan. Ja koska on loma, minä oon nukkunut niin kauan kun on nukuttanut. Hirveen pitkäänhän se ei joka tapauksessa ole, mutta jo puoli yhdeksän maissa on ollut aika tuskaisen kuumaa. Lenkkeilemättömyyden (ja grilliruoan ja siiderin) seurauksena Annin mahan- ja persienympärys on kasvanut ja jalat alkaneet painaa liikaa. Nyt ehkä pitää yrittää hieman ryhdistäytyä ja kasvattaa kuntoa. Koiratkin tykkää kun pääsevät pitkästä aikaa oikeasti pidemmille lenkeille. Ei nekään oo jaksaneet kauheesti lenkkeillä. Varsinkin Serasta huomaa, että päivällä on aika huono idea lähteä kauemmas kuin tuohon lähipusikkoon. Vanhuus ei taida tulla yksin. 

Ensi lauantaina olisi sitten se jännittävä kokemus, luonnetesti, edessä. Huih! Ihan jännittää, minkälainen lopputulos on. Ottaako Nasta miun jännityksestä kierroksia, mankuuko se koko ajan kun aistii jännityksen, ryhtyykö leikkimään, hyppiikö päälaelle saakka. Kaikkea pyörii mielessä. Mutta ehkä sinne on vain mentävä kuin mihin tahansa arkiseen tilanteeseen. Late ja Nasta testataan onneksi vasta iltapäivällä, joten ihan aamuyöstä ei tarvitse lähteä ajamaan eikä näin ollen tule oltua ihan väsyneenä ja silmät ristissä testissä. Ehdin perjantaina katsoa Jaakon keikankin Elina-laivalla. 

Ehkä eniten jännittää, säikähdänkö itse sitä haalaria. Hurrrh.