torstai 25. huhtikuuta 2013

Anteeks!

Oon ollu tosi laiska päivittäjä. Siitä tuo anteekspyyntö. Eipä kyllä hirveenkauheenkamalasti oo päivitettävää kyllä ollutkaan: yhdet kisat, tokokurssin alotus ja treenejä. Ja että on kevät, mutta se on varmaan tullut selväks ihan ilman tätäkin blogia! 

Mutta aloitetaanpas niistä kisoista! Käytiin Helin ja Puhin kanssa Varkaudessa kisaamassa 14.4. Meillä olikin koiria jokaisessa tasoluokassa, kun Nasta kisasi ykkösissä, Puhi kakkosissa ja Sera kolmosissa. Oli oikein kunnon maratonmatka! En kyllä ilmottanu Seraa kuin kahdelle radalle (kolmosille olis ollut kolme rataa), joten päästiin ihan ihmisten aikoihin pois sieltä. 

Napetti kisasi toisissa kisoissaan jo selkeesti paremmin kuin pääsiäisenä. Tilanne oli jo tutumpi, vaikkakin A-radalla tuli vielä kokemattomuusvirheitä, kuten A:n ohitus ja puomin ylösmenolla hidastelu. Noitahan se ei siis tee kotihallissa, mutta siellähän se joka viikko ainakin kerran aksaa! Tuo ensimmäinen rata oli myös kovin hidas, johtuen ohituksista ja muista virheistä, joita kertyikin 20 pisteen verran. Yliaikaa tuli vähän. Toisella radalla Nasta kuitenkin näytti, mistä colliet on kotosin, ja vaikka virhepisteitä tulikin 15 (kaksi rimaa ja muurin ohitus), oli rata tosi sujuva ja kiva. Ihanneaikakin alittui lähes kymmenellä sekunnilla ja Napetin nopeudeksi mitattiin 3,85 m/s muurin ohituksesta ja puomin varmistelusta huolimatta. Napesta kasvaa siis varmastikin nopee agikoira, kivaa :) Vaan pohja-ajanpa vetäisi serkkupoika Late: agilityradalla 4,52 m/s!! Hurjaa! Hyppärillä tuo vauhti olis jo kova, mutta että agiradallakin! Hyvä Late! Hovikuvaajallani Helillä oli kameran kanssa erimielisyyksiä, joten kuvatuksi tuli vain B-rata. 

Tässä tuo rata. A:lla Nasta ei pysähdykään 2on2offiin, vaan tuli läpi, mitä me molemmat jäätiin vähän ihmettelemään. Olin vähän hoo moilasena kun meillä pitäs kyllä jäädä kontaktille, mutta tuomari sanoi, että sulkee kisasta ulos jos korjaa kontaktit. En sit uskaltanu korjata ja lähdin epävarmana eteenpäin ja samantienhän Nasta ohitti muurin. Sama tuomari oli myös Lieksassa viime keväänä (vai syksynä?!), ja siellä sanoi saman. Ja sillonkin ihmeteltiin, mutta hänen linjansa on tuollainen, ja näin olkoon. Soisin kyllä itse, että ykkösluokassa sais vielä korjata kontaktit, jos koira tekee väärin. Mutta ymmärrän kyllä tuomarinkin pointin; kisaamaan kun ollaan tultu, niin pitäs osata esteet niin hyvin ettei korjattavaa jää. Mutta silti. Ykkösluokassa! 

Sepåtti oli keränny energiaa Caravellen takaboxissa ja oikein tihkui intoa kun pääsi iltapäivällä aksaamaan! Ekalla radalla saatiinkin ajaksi -1,04 (ehkä?) ja etenemäksi laskin 3,7 m/s! Hurja Sepsu! Mutta tottakai siellä sitten tuli virheitä, nimittäin puomin alastulolta. Voi perse! Toisella radalla varmistin puomin alastulon oikein kunnolla, mutta yksi rima tippui. A:n alastulo oli siinä ja siinä, mutta osui ne etutohvelit siihen kontaktille. Oon kyllä ollu tosi huono kontaktiopettaja Seralle! Mutta annettakoon se mulle anteeks, Sera on miun ihka ensimmäinen agilitykoira.

Tää toinen rata oli myös hitaampi ja yliaikaahan siitä tuli. Kepit oli kyllä niin kauheen hitaat! Ja toisesta putkesta tullessaan Sera vähän kompuroi, ressukka! Oltais kyllä saatettu keretä ihanneaikaan jos ihan lopussa ei olis tapahtunu sellasta pientä "oi putki! meen sinne" -ajattelua seran puolelta ja huonoa ohjausvalintaa miun puolelta. Vaikka sanon kyllä "SERA!" kun käännyn, mutta Sepsu selkeesti on bongannu putken. Mutta kilttinä tyttönä tulee kuitenkin miun ohjaukseen. Ihana Sepetti. Serankin radoista vain toinen saatiin kuvattua, juuri tuo viimeinen. Tässäpä se.

Agilityrintamalle ei hirveesti muuta kuulu, treeneissä on käyty ja Seralla on kisat viikon päästä lauantaina. Nasta pääsee kisaamaan vasta Mikkeliin 11.5. ja Kuopioon 18.5., molempiin kolmen radan verran. Sera kisaa myös molemmissa, tosin aina päivää myöhemmin kuin Nape, kolmosluokassa kun viipottaa.

Nastan kanssa ollaan tokon jatkokurssilla ja hyvää varmasti tekee molemmille. Ongelmia on noutokapulan kanssa, jota Nasta mieluummin kuopii tassullaan kun edes ajattelee sen kattomista/nenällä koskemista/suuhun ottamista, ja liikkeestä istumisen kanssa, koska Nasta ei osaa "istu"-käskyä. Kas kun sitä ei oo opetettu! Lisäksi jos joku hallissa leikkii (varsinkin yks ihana kääpiöpinseri!), niin sehän ei Nastan mielestä sovi, vaan se koira pitää vaientaa! Yritti viimeks vinkuhaukkuen päästä sen luo leikkimään/kimppuun, sitähän en tiiä että kumpaan, onneks oli hihnassa. Kuumuu. Näin myös tänään näyttelytreeneissä, jotka järkättiin collieporukalla. Edessä juoksevaa yritti ekalla kierroksella haukkua (ja myös siinä pari kertaa onnistui), mutta toisella sanoi vaaan "yyynnnnhhhh!!!" ja kolmannella ei enää mitään kun kiinnitin huomion heti jos huomio kiinnittyi edellä juoksevaan. Paha vaan, että ilmeisesti on kauniimpaa kun koira juoksee vapaasti ja kattoo eteenpäin. Mulla kuuluu sellasia "krhm!" "nape!" ja "köh!" -ääniä välillä ja toki Nasta kääntyy kattomaan. No, jos myö muutama missikisa käydään. Kesälle on suunnitteilla yhet, EloKarelia nimittäin.

Tokosta tulee aina läksyä, mutta en muista mitä. Noutokapulaa pitäs naksutella, tai oikeestaan siihen vilkasemista. Ja opettaa varmaankin se istuminen. Agilityssa jatketaan samaan malliin ja näyttelyä vois treenata niin, että elokuussa se sit siellä näyttelyssä onnistus suht kivuttomasti. Ei siis suuria suunnitelmia! 

Ainiin, vielä yks juttu! Koirat on saaneet uuden auton! Niillä on nyt allansa VW Caddy, jolla mie kuskaan niitä joka paikkaan. Ens viikolla pitäs vielä valmistua mittatilauksena tehdyn (helvetin kalliin) häkin, joten sitten on koirilla luxusoltavat. Ja kuulkaa, ilmastointi on! Sillä me sitten Veeran kanssa ajetaan taas hengenvaarallinen matka Länsi-Suomeen collieleirille ja takasin!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ei mikään normaali tapaus

Nasta nimittäin! Onhan se aina ollut vähän erikoinen, ainakin jos tuohon kultaseen ja kilttiin Sepsuttimeen vertaa, mutta viime aikoina se on ylittänyt kyllä miun villeimmätkin kuvitelmat erikoisesta lassiekoirasta. 

Ensinnäkin: Se muuttuu hulluksi agiesteillä, jos ei pääse niille tarpeeksi usein. Ei oltu viime keskiviikkona treeneissä, koska pääsiäisenä kisattiin kahtena päivänä. En jaksanut raahautua hallille. Meillä oli kuitenkin koulutustoimikunnan kokous perjantaina yhdeltä, joten päätin ottaa koirat mukaan ja mennä hallille jo puoleksi tekemään vähän tokoa. Hallilla oli kuitenkin meiän jatkoryhmäläisiä vapaavuorolla aksan parissa, joten tehtiin sitten agilitya mekin. Otin taas Napettimen ensiks, niinkun aina ennenkin. Sillähän roiskui kuola jo ekan esteen jälkeen, se haukkui mennessään, tiputti kaikki rimat ja yritti käsitellä miun hihaa hampaillaan. Pari kertaa keskeytys riman tippumisen jälkeen, koira maahan ja rauhottuminen. Kolme vai neljä kertaako se piti tehdä, niin alkoi rimat pysymään. Ja turha varmaan kirjottaakaan, että Seran vuorolla se yritti kaikkensa, että olis päässyt häkistä ulos.

Toiseksi: Se on ottanut elämäntehtäväkseen kiusaamisen. Kohteena Anni tai Sera, harvoin Jaakkokin. Ensin "olemisen sietämätön keveys" -kohtaus, sen jälkeen vaaniminen ja viimeisenä kimppuun hyökkäys. Sera joutuu usein tukistetuksi poskikarvoista tai korvasta, minuun se ei uskalla käydä kiinni, hyppää kyllä varsin usein päälle ja Jaakolle se vaan hurisee. Ja hyppii vasten. Ja saa aina lähdöt salamannopeesti mutta silti jatkaa. Voi olla, että lopettamisyrityksiä vesittää se, että minuu usein naurattaa nuo sen hommelit. Pitäs pysyy tiukkana mut se on niin hupsu koira, että naurattaa. Katotaan, vieläkö tää miun mielestä on hupsua kahden vuoden päästä.

Kolmanneksi: Nasta on aloittanut omatoimisesti TosiRaakaruokintadieetin. Sehän tarkottaa siis sitä, että ruokavalioon kuuluvat kupista syötävien lihojen, nappulan ja rustojen lisäksi muiden muassa pikkulinnut, hiiret ja muurahaiset. Jänönkakka on ollutkin jo aikapäiviä sitten ruokalistalla. Tänään kuitenkin miusta alkoi tuntua siltä, etten tiedä ihan kaikkee mitä täällä kotona tapahtuu. Löysin nimittäin Nastan sänkykopasta simpukankuoren. Kyllä, simpukankuoren. Meillä ei oo kotona simpukankuoria, ei koristeina eikä tuliaisina ulkomailta tuotuja. Pähkäilin asiaa, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että Nasta (ja Sera?!) tilaa meiän työpäivien aikana itselleen kotiinkuljetuksella jotain gourmetsapuskaa ja syö ne sängyssään. Simpukoita voi-valkoviinikastikkeessa? Simpukoita ja shampanjaa? Joka tapauksessa ne eivät edes jäisi kiinni vaikkapa ruokien pakkausmatskuista, koska meillä on yhteinen ulkoroskis naapureiden kanssa. Aina voi sanoa, että naapurit brassailee jos roskiksesta löytyy simpukankuoria tai gourmetruokapaketteja. 

Ehkä tässä pitää laittaa valvontakameroita kotiin, että tietää mitä nuo täällä puuhailee. Kyllähän collieita pidetään älykkäänä rotuna, mutta... On se erikoinen. Ja hullu. Ja just sen takia niiiiiin hieno koira.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kisat, kisat, lepopäivä, lenkkipäivä

Otsikossa tiivistettynä tämän tekstin sisältö. Eli pääsiäinen vm. 2013. Mutta koska tämä ei oo tiivistelmäosio, tulee tähän raportti kisoista. Noista lepo- ja lenkkipäivistä ei juurikaan oo raportoitavaa. Mutta aloitetaan. 

Perjantai 29.3., Napetin eka kisapäivä ikinä. Radat ei näyttäneet pahoilta, eivätkä sitä olleetkaan. Molemmissa radoissa oli pari kohtaa, joissa mietin, ehdinkö ohjaamaan mutta ihan hyvin se meni. Kosahti sitten niissä kohdissa, joita en ollu tullu ajatelleeks! Hyvin kulki Napetti, mutta jostain syystä arasteli keinua ekan radan jälkeen. Muilla keinuilla, joilla on tehty (4 kpl) ei oo ollut ongelmia suorituksessa. Tuolla Nasta tuli pari kertaa keinusta ohikin, joka oli vähän outoa miusta. No, kisatilanne on ihan uusi juttu Napelle ja kokemusta tarvitaan lisää, sekin ehkä auttaa tuollasiin ongelmiin. Kontaktit oli hyvät ja maltoin ottaa ne. Paitsi eka radan keinulle en ehtiny vapauttamaan ja kuitenkin kerkesin sanoo vapautussanan, joten jatkoin, koska Nape oli jo ehtinyt palkkaamaan ittensä vapautuksesta. Mutta onneks muut keinut ja puomit ja aat otin hyvin. Mieluummin muutama hyllyrata alkuun kun kontakteilta hyppivä koira vuoden päästä. Nyt en maltakaan oottaa, että pääsen taas kisaamaan Napetin kanssa! Perjantain radoilta Napetille tuloksena HYL ja HYL. Tässä Nastan ekat kisaradat ikinä: 


Sera-Sepsutin vuoro oli illalla, kolmen radan verran. Eka rata meni Serallakin hylätyksi, kun ei ottanut aan kontaktia ja sanoin sille hirrrrveen vihasesti yhen kirosanan. Sitten se kiersi hypyn kun oli niin paljon asiaa mulle. Päätin kuitenkin jatkaa. Keinullakaan ei nähtävästi ollu tarpeeks hyvin merkattu kontaktialue, kun Sera ei sitä ollenkaan huomannu! Otettiin sitten keinu uusiks ja poistuttiin. Tokalta radalta kymppi - tiputti yhden riman eikä ottanut puomin kontaktia. Sanoin Seralle kaks kertaa lähdössä, että otat sitten kaikki kontaktit. Koske. Koske! Ois ilmeisesti pitäny sanoo kolmannenkin kerran, kun kontakteja oli kolme, sillä kolmannelta radalta tuli nolla, kun kaikki kontaktit otettiin. Ja kaiken lisäks sanoin lähdössä sille kolmesti ja melko painokkaasti koske. Ei noita collieita turhaan fiksuiks haukuta, vuh! Ihanneaika alittui nollaradalla muistaakseni 0,27 sekunnilla. :D No, alitus se on pienikin alitus ja sekin lasketaan! Nyt on 4 SM-nollaa kasassa. Tuplaan ois aika pitkä matka näillä tuloksilla! Sera tuntui tosi raskaalta ja hitaalta, tuntu että sai perässä vetää ja odotella taas. Yllättävää, kun se on kulkenut tosi hyvin treeneissä. No, Serallakin oli ekat kisat pitkästä aikaa (lähes neljään kuukauteen), joten jospa sillä oli vähän kisajännitystä lihaksissa. ;) Tässä Seran radat:


Lauantai 30.3. alkoikin vaihtelun vuoksi makseilla, kiva niin. Napetti meni taas ekana, ykkösluokassa kun ollaan. Tuloksina lauantailta HYL ja 15vp, mutta taas ihan jees radat. Kokonaisuudessaan oon tyytyväisempi ehkä perjantain ratoihin, vaikka ei noissa lauantainkaan radoissa hirveesti huonoa oo, paitsi ohjaaja, joka himmailee eikä juokse kunnolla. Sitä kyllä on havaittavissa perjantainkin radoilla, joten taisin varmistella ja siitä sitten osa virheistäkin johtui. Seuraavissa kisoissa siis Nasta lautaan! Eiku siis nasta lautaan, ei sentään Napettia. Treenimoodi päälle, meillähän on kulkenu tosi kivasti treeneissä koko ajan. Ekalla radalla lauantaina meno oli kyllä kivannäköstä näin jälkeenkin päin katottuna, harmittaa vaan tuo keinu-homma. No, ajan myötä... Tokan radan lopussa muuten (ei valitettavasti tallentunut videolle,) Nastaa ärsytti miun ohjausvirheet ja oli niin kuumana, että päätti sitten radan päätteeks maalissa ärähtää ja kuola roiskuen kävi hihaan kiinni! Kääk! Pitänee ottaa rutiiniks, että radan jälkeen maalissa oottaa lelu. Tai opettaa Napetti hakemaan hihna, sitä kun saa repiä.

Eka rata ja toka rata, jolla oli muuten aika kiva aloitus: kolme hyppyä suoraan, jotka vietti aalle, mutta pitikin mennä 2 m aan vieressä olevalle puomille. Tuomari sanoikin puhuttelussa, että mietti ottaisko keinun pois kun on ykkösluokan maksikoirista kyse, mutta päätti jättää ja päätyi vain varoittamaan meitä siitä ja vauhdista sille. Sen takia jäin kakkoshypyn taa vähän hidastamaan Napettia (olevinaan), mutta ohihan se meni. Muuten kiva rata, mutta kepeille virhe ja ohitti hypyn. Päivikin sanoi, että Nasta jotenkin kyseli tosi paljon kaikilla radoilla, eikä hirveesti lukenut itse rataa. Ihmettelin samaa, kun yleensä se melko hyvin itse lukee ja tekee. Päädyttiin sitten selitykseen "uusi tilanne, nuori koira, kisakokemus olematon". Voi olla että jopa ollaan oikeessa.

Seran kanssa juostiin lauantaina vain kaks rataa. Niistä ei hirveesti oo jälkipolville kerrottavaa, kun tuloksina on 10vp ja 5 vp. Ja arvata sopii, mistä virheet tuli! Aprillia, ei suinkaan kontakteilta kaikki (vitska puomilta vain vikalta radalta), vaan tuo kymppi tuli kepeiltä (!!) ja riman tiputuksesta. Pööööh. Tuossa nuo Seran radat vielä:


Oli muuten väsynyttä Lassieta Leinikkitiellä lauantai-iltana! Hyvä niin, sillä koirulit sai jäädä nukkumaan kun oli emännän vuoro lähteä radalle. Eilinen sitten sukuloitiin ja levättiin ja tänään on lenkkeilty ja pesty koiria, koska kevät on näköjään tosiaan tullu ja mahanaluset on kurassa. Ei haittaa. Kiva kun kesä tulee! Mulla onkin kesälle paaaaaljon kisasuunnitelmia molemmille, ja seuraavaksi me varmaankin startataan Varkaudessa 14.4. Eli parin viikon päästä. Jännityksellä sitä odottaen! Ne onkin vissiin ulkokisat, joten saa nähdä onko sillä vaikutusta miun tai Napetin kisamoodiin. 

Viikon päästä Nasta alottaa tokon jatkokurssin, eli saattaa taas vähän aikaa olla tottelevainen. Se kun on viime aikoina ollu sellanen Rontti Ryökäle, niinkun miun veljen tyttö neljä vee sanoo.