Treeni"tauon" jälkeistä elämää

Joulu tuli ja meni, samoin treenitauko. Tai ainakin melkein. Käytiin koirien kanssa kaksi kertaa hallilla vapaavuoroilla, joista ekalla kerralla mukana mulla oli tuleva kisakoirani Ranja. Tai niin mulle ainakin kovasti uskotellaan! Ranja on miun tädin puolitoistavuotias Working Jack Russel-neiti, ja on just käynyt ekan osan agin alkeiskurssista kotipaikkakunnallaan Lappeenrannassa. Kokeiltiin siis miten meidän yhteistyö lähtis sujumaan. No oikein mainiosti! Ranja ei osaa vielä kontakteja, joten otettiin vain hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy -yhdistelmää, joka sujui kivasti. Ranja ei vielä lue esteitä kauheen hyvin, mutta eipä se mikään ihme olekaan, koira kun on esteisiin vasta pari kuukautta lähemmin tutustunut. Kisapaikoilla Ranjakin on sen sijaan pienestä asti pyörinyt, kun ollaan Seran kanssa oltu Lappeenrannassa kisoissa. Ranja saa rauhassa käydä kurssit tätini kanssa ja sitten aletaan vasta hioa meidän yhteistyötä. Se voikin olla monimutkasempi juttu, kas kun minä asun Joensuussa ja Ranja Lappeenrannassa! Harmi kun ei tajuttu videoida miun ja Ranjan menoa, se kirppunen on niin ihana menijä! Pieni ja pippurinen.

Ranjan lisäksi toinen hoitolainen pääsi agittelemaan, nimittäin Seran sisko Lara. Sepä oli varsin innoissaan, kun osasi hypätä kaksi medihyppyä. Häntä kaarella haastoi minuu leikkiin ja haukkui! Lara kun normaalisti on vähän arkajalka; pelkää liukkaita lattioita ja ei tule seinien viereen kun ne voi kaatua päälle. Mutta voi sitä itsetunnon taivaisiin sinkoutumista, kun Lartsu teki aksaa! Sille tekis varmaan hyvää harrastaa jotain. Esim pihalla hyppyjä. Ei oo vaikeeta rakentaa vaikkapa kahta hyppyestettä. Vink, vink! ;) 

Sera ja Nasta tekivät myös vain jotain pientä, koska oltiin syöty mahamme täyteen jouluruokia. Tänään mentiinkin sitten sulattelemaan kinkkua koirakoulu Napakan mölleihin, joissa Nasta osallistui kolmelle radalle ja Sera yhdelle. Nastan radat olivat möllihyppis, mölliagirata ja kisaavien agirata. Sera osallistui kisaavien agiradalle. Sera osallistui vain yhdelle radalle, koska sillä on ollut piiiiitkä kisakausi tänä vuonna ja se ansaitsee loman. Ja tarvii sen. Treenattu ei olla nyt pariin viikkoon, mutta se pääsi purkamaan agipaineita yhdelle radalle hupsutellen (tosiaan hupsutellen, siitä kohta lisää!). Nape taasen sai osallistua kolmelle radalle, koska se on ollut pitkällä tauolla (juoksut ja sairasloma) ja halusin nähdä, miten se jaksaa kolme rataa putkeen, noin niinkun kisatulevaisuutta ajatellen. No jaksoihan se, miksi edes epäilin!! Tässä Napsen eka rata, möllihyppis. Harmillisesti yksi rima tipahti! Ja huom! Olemme siirtyneet maksirimoihin!

Napen möllihyppis

Seuraavaksi oli vuorossa mölliagirata. Se meni aivan älyttömän hienosti! Siis ainakin miun mielestä! Harmi vaan, että hullaannuin hienosta radasta niin paljon, että unohdin ohjata vikan hypyn kunnolla :D Siitä siis kymppi, kun se ohitettu rima vielä tipahtikin. Tällä radalla tippui toinen sija, siitä saatiin kivat palkinnot. Tässä rata:

Nastan mölliagirata

Sitten meidän murheenkryyni. Se kisaavien rata. Nasta ei enää osannut kontakteja! Tai siis. Tämä oli yksi syy, miksi halusin testata Nastaa useammalla radalla putkeen: miten kontaktit pysyy kun into kasvaa. Kisaavien radan puomin alastulon Nape ensin loikkasi yli, uusinnassa jäi seisoskelemaan alastulon puoliväliin. Ei oo siis vielä kontaktit varmoja! Mutta onneks mulla on nyt Napsullekin ryhmäpaikka, niin päästään viikottain vaikka sitä puomia radalla tekemään. Tähän astihan Nasta on tehnyt lähinnä pikku pätkiä, joskus kontaktien kanssa ja joskus ei. Muutamia ratatreenejä on tehty, mutta ei ihan hirveesti. Tuolla kisaavien radalla myös kepit oli Napen mielestä vaikeet (!!) -  kahdesti jätti viimesen välin pujottelematta. Tai taisi olla vaan kiire eteenpäin. Loppu sujuikin melko hyvin. Tässä vielä tuokin rata.

KLIK!

Sitten oli vuorossa luottokoirulini Sepsu. Kyllähän se nyt hoitaa homman kotiin, ajattelin. Mitä vielä! Tyyppi ei osannut saatikka löytänyt keppejä ja tiputti sata rimaa! No, oli se innoissaan ja otti silti kontaktitkin, vaikka aika rajoilla oltiin kyllä (pitäs muuten hommata ne boxit juoksukontaktien opettamiseen...). Huikealla kahdellakymmenellä virhepisteellä tultiin kuitenkin toiseksi, jee! Voittajakoirakkokin muuten tienasi 20vp, joten yhtä hyvälle hävittiin :D Molemmat koirat siis tulivat jollain radalla toiseksi ja saivat karkkipussit kotiin viemisiksi. Ohjaaja sai suklaata. Koirulit saivat jo karkkipusseistaan siansaparot ja mahalastut. Eikun ne taiskin olla ruokatorvee. Tai jotain sellasta. No, tässä Seran huippusuoritus:

Sepsun kinkunsulattelut

Nasta on siis siirtynyt maksirimoihin. Kävin vapaavuorolla tapsana, ja nostin rimat maksiin. Mulla on aiemmin ollut jotkut rimat maksissa, mutta vaikeet rimat medissä. Eli siis takaakierrot, tiukat käännökset jne. Nyt nostin kaikki rimat maksiin ja kokeiltiin mitä tekee Nasta. No sehän halusi päästä helpolla, ja tuli vaikeiden rimojen ali. Koska on kiire. Aluksi hyppäsi kaikki maksirimat hyvin, mutta toisella toistolla tiesi jo mihin mennään (?) ja kiirehti, joten tuli ali. Laitoin sitten apuriman myös medikorkeuteen (eli hypyissä oli kaksi rimaa: medissä ja maksissa), mutta Nasta oli edelleen Hyvin Kiireinen Koiraneiti ja tuli rimojen läpi. No, kyllä se sitten lopuksi hyppäsi ne takaakiertomaksitkin. Tänään mölleissä ei yrittänyt tulla ali, onneksi. Muistelen, että Serallakin oli tuollainen vaihe, kun nostettiin rimoja maksiin. Se taisi mennä yhdellä treenikerralla ohi, toivottavasti tuo Napenkin rimanalitus oli niin sanottu yhden illan juttu. 

Muuten ollaan vaan hengailtu, syöty hyvin - Napekin on jälleen suolistotulehduksensa jälkeen päässyt herkkujen makuun -  ja lenkkeilty pitkästi kun pakkasetkin on lauhtuneet. Eilen käytiin Matoskan rantalenkki, tai mikä se nyt onkaan, eihän se kyllä pitkä ole mutta harvemmin sinne lähdetään. Jäällekin jo uskaltauduttiin, kun sinne oli muutkin menneet. Kuljettiin polkua pitkin melko rannassa, mutta kyllä siellä keskellä selkää meidän vakkarijäälenkin päätepisteeseen, majakalle, oli koirallisia ihmisiä menossa. Kuvassa ne on tuossa Jaakon vasemmalla puolella. Se piste. Jos näkyy. Majakkahan on tuossa oikealla näkyvässä saaressa.

Kaikki koirat jäällä ;)

Huomenna pukki tuo mulle sukset, joten voidaan ruveta pikku hiljaa treenaamaan sitäkin hommaa. Siis hiihtämistä. Ja hiihtämistä koiran kanssa. Kunpa jäät nyt paksunis äkkiä niin päästäs moottorikelkkojen urille ja kenties vähän jääladuillekin kokeilemaan! Mitenhän kipeenä sitä ollaan ekan hiihtolenkin jälkeen...Ei oo nimittäin hiihtolihaksia tullu käytettyä hirveesti viime aikoina!

Sairastuvalta päivää!

Niin, meillä ollaan oltu hieman kipeissä tunnelmissa viime päivät. Kirjotinkin jo edelliseen postaukseen, että Nasta on ollut mahataudissa. Siis oksentanut ja ripuloinut, vaikka ihmettelen kyllä mitä se paskoo, sillä eihän se oo juurikaan syönyt sitten sunnuntain. Vai oliko peräti lauantain. Maanantaina saatu Jarin ohjehan oli, että Canikurilla maha kuntoon. Silläpä se on aiemmin, niinä kahtena edellisenä ripulikertana, ohi mennytkin. Nyt vaan ei mennyt, joten jälleen kerran yhden valvotun ja ulkona rampatun yön jälkeen otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin Jartsan klinikalle. "Koira tänne verikokeisiin", kuului ohje. Onneks olin kaukaa viisaana laittanu auton kello kuuden ripulikäynnillä lämpiimään! 

Potilas Saarinen vielä kotona

Nastasta otettiin lääkärissä verinäyte ja sitten odoteltiin tuloksia. Niitä saikin odotella. Ja odotella. Ja odotella. Siinähän alkaa pieni collienpoikanen tylsistyä! Niinpä Nape yritti rohkeena tyttönä kiivetä pöydälle, katsoa samasta ikkunasta kuin miekin, tutkia stetoskooppia, avata jääkaapin ja tulla syliin. Siinä sitten kyykistyin rapsuttelemaan Nastaa, ja sehän hyökkäsi kimppuun! Siis kävi leikkimään! Lääkärissä! Veti hihnaa ja murisi, hyppi päälle, kirputti, läimi tassulla ja teki high five -temppua miljoona kertaa putkeen. Ihana, pieni ja urhea Nape. 

Leikitään!

Jari tuli huoneeseen keskeyttämään meidän leikkisession ja kertoi, että Nastalla jyllää ärhäkkä suolistotulehdus. Laittoi antibiootin ja kipulääkkeen niskaan piikillä. Halusin olla varma kaikesta, koska edessä on pitkät pyhät ja raha ei kasva puissa (päivystystä ajatellen), joten kysyin Jartsalta voitasko ultrata kohtu, kas kun Seralla oli kolme vuotta sitten täsmälleen samoilla oireilla (lähes viikon ripuli+oksentelu+kipuilu) erittäin pahaksi äitynyt kohtutulehdus, tai oikeestaanhan se oli märkää täynnä oleva kohtu. Siis märkäkohtu. Yök. Nastan juoksustahan ei vielä oo kulunut kuin kuukausi, mutta kuitenkin. Parempi katsoa kuin katua. Napehan päätti taistella vastaan, kun häntä selälleen pöydälle taivuteltiin. "En taho!" Mutta eipä auttanut vastaan laittaminen, vaan massu ajeltiin paljaaksi ja ultrattiin. Ei näkynyt mitään märkään viittaavaa. Helpotus. Se on ainakin nyt poissuljettu. 

Minuu on kidutettu ihan kauheesti piikeillä ja turkkileikkureilla! 

Saatiin vaikka sun mitä lääkettä. Ainakin antibiootti, pahoinvointilääke ja närästyslääke. Ja sitten vielä lisäks taas Canikuria ja Biobakkia ruokaan. Sinne uppos taas satanen jos toinenkin, mutta onneks on vakuutus. Kaikkeehan sieltä ei saa takasin, mutta tärkeintäpä onkin Naspetti. Ja Sespetti. Kysyin vielä, onko tää tarttuvaa, koska Sera oksensi tiistaina, mutta on kyllä saanut pidettyä mahan kunnossa Canikurilla ja Biobakilla. Jartsan vastaus oli kaikenkattava "ehkä on, tai sitten ei", heh. Toivottavasti kuitenkaan ei oo, koska Lara-Lartsuli (eli Sepsuttimen sisko) on tulossa hoitoon tänään. Ja on viikon. En ehkä jaksais pestä kolmen collien perskarvoja viikkoa. Ja juosta yöt läpeensä niitä kakittamassa. Viikkoa. Nyt pieni potilas on väsynyt ja nuokkuu nenäänsä nojaten. Miekin taidan painua pehkuihin vähäks aikaa, kun on tosiaan tullut vähän valvottua viime aikoina. Hyvää yötä!

Krapulapäivä

Sera ja Nasta viettävät tänään krapulapäivää. Aamupäivällä meillä oli nimittäin ihanalle Jarille aika varattuna muotikuvauksiin. Pääosissa Nastan kuvissa olivat silmät, lonkat ja kyynärät. Sepsulla lonkat ja selkä. Mukana oli myös Late, jolta otettiin sama satsi kuin Napsuliltakin. Nasta sai lisäksi rokotukset niskaan. 

Silmissä näkyi edelleen CRD, mutta lomakkeen "muutosten vakavuus" -kohtaan Jari ei laittanut ruksia "kohtalainen"-sarakkeeseen, niin kuin Nastan pentupeilauksessa on. Oiskohan se voinut lieventyä? Latella nimittäin silmät peilattiin terveeksi, ja silläkin oli pentuna CRD kohtalaisin muutoksin. Silmien peilauksen jälkeen laitettiin nukkumattipiikki pyllyyn ja koira odotushuoneeseen. Aika nopeesti tuon kirppusen (tasan 15 kg!) jalat levähtivät lattialle ja nukkumatti tuli kylään. Sittenpä serkukset nostettiinkin röntgenhuoneeseen kuvattaviksi. Nastan lonkista Jartsa sanoi, että molemmat on tiiviit ja hyvät, vasemmassa hitusen matalampi malja ja sen takia laittais B:n arvion sille. Latella täsmälleen sama juttu! Käsitettiin siis, että arvio olis A/B, tai sitten ehkä B/B. Kyynärät molemmilla Jarin sanojen mukaan priimaa. Hieno homma! Eipä voi kun tyytyväinen olla, tuo B:kin kun hyvä lonkka on, varsinkin noiden sanojen ("tiiviit ja hyvät") saattelemana. Nyt voidaan aloittaa maksirimoilla hyppiminen pikkuhiljaa. 

Serakin joutui inhokkipaikkaansa ja vielä sai piikinkin pyllyynsä, voi pientä koiraa! Seralta halusin siis tarkistuttaa selän ja lonkat, se kun jumiutuu niin hirveen nopeesti ja helposti selästään. Ja on sellanen jäykkis. Ja harrastaa/kisaa aktiivisesti. Ja edellisistä kuvista on se neljä vuotta. No, ilmeisesti se vaan on jumiutuva kappale, sillä lonkat oli edelleen erinomaiset, kuten neljä vuotta sittenkin, ja selkärangassa ei näy mitään muutoksia, ei siltoja eikä muita epämääräisiä juttuja. Hienoa! Voidaan jatkaa edelleen tätä rakasta harrastusta ja kisaamistakin. 

Koirulit sai herätyspiikit kankkuun ja hitaasti ne alkoikin heräillä. Sera nosti päänsä ekana, vaikka sai herätyksen viimeisenä, melkein vartin serkusten jälkeen! Ehkä se inhoaa tuota paikkaa niin paljon, että ajatteli, että jos se nyt nopeesti toipuu nukutuksesta, niin pääsee äkkiä poiskin. Sera yrittikin nousta aika pian jaloilleen ja Jaakko vei sen sitten autoon odottelemaan. Nastaa olis nukuttanut ihan hirveesti, mutta hoitaja sanoi, että kokeile vaan pyytää se jaloilleen. Jari halusi siis nähdä, että koirat herää vähän enemmän kuin sen itkukuoron verran, minkä ne järjesti odotustilaan. Kyllä se Napekin sitten siitä nousi. Osaltaan väsymystä saattoi aiheuttaa myös edellinen yö, jonka Nape vietti lähes kokonaan hereillä. Sille tuli mahatauti sunnuntaina. Perjantaina se jo oksensi aamuruuan, mutta lauantaina oli ihan ok, ehkä vähän tavallista vaisumpi. Sunnuntaina sitten tuli tavaraa molemmista päistä. Oli ihan huikeen kiva palata jouluostoksilta kotiin, kun kotona odotti ihana haju ja paskaa lattialla. Tai siis matolla, tietenkin. Että terveisiä perseestä vaan! Tuo ripulioksennustauti ei estänyt kuvaamista/rokottamista kuitenkaan. Hyvä. Jartsan ohjeiden mukaan otin Canikuria lääkkeeksi ja Biobakia ruokaan laitettavaksi. 

Tällä hetkellä Sera voi huonommin kuin Nasta. Sillä taitaa olla iän tuoma krapulalisä tuossa toipumisessa mukana ;) Aina välillä Serasta kuuluu itkua, Napesta ei juurikaan. Vähän kuitenkin. Voi reppanat. Nastalle maistui jo nuo Canikur-tabutkin, Seralle ei melkein edes juusto! Kyllä se sitten pari pientä murua juustoa otti. Laitoin molemmille myös huulen alle ruiskulla vettä, niiden suut kun on ihan autiomaat! Molemmat sitä maiskutti ja nielaisikin, taidan kohta laittaa toisen erän ikenenkostuketta. Nastalle varsinkin, se kun eilen tyhjensi nestevarastonsa molemmista päistä annosteltuna. 

Hyviä uutisia siis meidän eläinlääkärireissulta. Harrastus jatkuu, tosin ei ehkä vielä tällä viikolla, kun ovat noin krapulaisia. Saa nähdä. Jos vaikka joululahjaks antais koirille aksasession!

Kisanomaiset treenit

Pidettiin tänä aamuna kisanomaiset treenit pienellä, mutta aktiivisella porukalla. Koska tokolaiset olivat tulossa klo 11 treenaamaan, piti meidän aloittaa jo hyvissä ajoin. Niinpä sovittiin treenit alkamaan radanrakennuksella klo 8.30. Meilläpä olikin rata jo hallissa valmiina perjantai-illan ryhmän jäljiltä, joten lisättiin vaan loppuun pari hyppyä ja tutustuttiin rataan. Tässä taas järjettömän uudella tekniikalla tehty ratapiirros:

Nastan kanssa tehtiin vielä medirimoilla. En oo vielä viitsinyt hirveesti makseilla sitä hypyyttää, mutta maanantainahan meillä on kuvaus, joten sen jälkeen (kun tulokset on hyvät) voidaan pikkuhiljaa rimatkin hilata maksiin. Muuten Nastan kanssa sujui ihan älyttömän mageesti, mutta 15 putkeen lähetys jäi multa vajaaksi ja Napepa putken sitten ohittikin. Myös kepeille oli vähän liikaa vauhtia, ettei meinannut ekalla kerralla taipua oikeisiin väleihin. Mut kiva että vauhtia riittää, Anni sai juosta. Huh! Otettiin vielä toinenkin kierros, ja se meni Nastan kanssa ihan nappiin! Jes! Siitä ei valitettavasti oo videota, vain tästä ekasta kierroksesta putkimokani ja keppivirheen kanssa. Mutta hyvältä näyttää Nastan meno sitä ajatellen, että ekat viralliset startit olisivat tosiaan maaliskuun lopussa. Treenin alle maksirimat, kepit radan osana (ettei vauhti haittaa suorittamista) ja keppikulmat sekä muutenkin ratatreeni. Tässä Nastan taidonnäyte, linkkinä taas kun en muuten osaa:

Nastan treenivideo

Sitten Sepsuttimeen. Sera on miun luottopakkaus. Möykkäpää. Vuhvutin. Joskus tippuu rimat mutta suorittaminen Seran kanssa on niin tasasen varmaa, ettei kyllä jännitä koskaan lähteä radalle. Jos tulee väärä rata, oon mie sen satavarmasti ohjannut. Sepsu ei koskaan (*koputtaa puuta*) tee väärin! Tämänaamuisella radalla yksi rima tippui, nro 16. Sera hyvin usein tiputtaa riman, jos oon sen edessä, kuten tässä. Tai jos teen persjätön, kuten Sera ilmeisesti tässä luki, koska tuli miun oikeelle puolelle ja hyppäsi väärään suuntaan hypyn nro 17. Se oli muutenkin Seralle vähän hankala kohta. Toisella kierroksella siinä oli vaikeuksia saada Sera taipumaan hypyn 17 taakse. Sera kun on vähän jäykkä pötkö, kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin. Se oli aika ahdas väli koiralle, ja jos vauhtia oli vähänkin enemmän (eikä koiralla jarrutuskäskyä...), oli taipuminen hankalaa. No, saatiin se kuitenkin puhtaasti menemään. Ekalla kierroksella tosiaan tippui tuo rima 16, mutta radalla ei muuta virhettä sitten ollutkaan! Eipäs kun olipas; kepeille meno! Seralla! Mitä!? No, se taisi liukastua. Ainakin toisella keralla kepeille mentäessä videolla näkyy kun Seran jalat luiskahtaa vähän. Ei tainnut sen takia taipua ekaan väliin ekalla kerralla. 

Tässä treenaa Sera

Oon ajatellut muuten opettaa Seralle juoksukontaktit. Tässähän tulee nyt kisataukoa sinne maaliskuulle saakka, siinähän ehtis opetella kontaktin kriteerit uudelleen. Eikö ehtiskin?

Olipa taas hullun hommaa herätä lauantaiaamuna klo 7.15 treenien takia, mutta tällasta hullun hommaahan tää koiraharrastaminen on ;) Sellanen lauantai! Maanantaita jännityksellä odotellen...

Koko jengi kasassa

Ollaan palattu normaaliin treenirytmiin ja -porukkaan, eli Nasta on juoksunsa juossut ja tuli taas kiljumaan halliin, kun muut treenaa hänen esteillään. Oltiin jälleen kerran Annin kanssa "pentujen" kera ennen varsinaisen treenivuoron alkua treenaamassa ja otin Napen kanssa putkeen lähetystä kasvavalla välimatkalla, tarkoituksena siis irtoavampi ja putkea hakevampi Napsutin (itse jäin siis paikalleni, koira liikkui). Hyppyjä Nasta hakee hyvin, mutta putkea ei niinkään hyvin. Niin pitkään, kun Napen ja putken välissä ei ollut hyppyä, irtosi koiruli hyvin, mutta heti kun otin hypyn takaa, oli Napsun lähes mahdoton löytää putkea. Otin iiiiihan hypyn edestä, pyllyt kiinni rimassa. Putki löytyi. Otin sitten 30 cm kauempaa, riman toiselta puolelta - putki oli mystisesti Napen silmistä kadonnut! Seuraavalla treenikerralla tämä treeni siis jatkuu. Suoran putken päähän nakkikasa ja lähetys. Hypyn kanssa ja ilman. 

Sitten muu ryhmä tuli paikalle, ja tehtiin rata. Tai siis treenikaveri Erja teki - oon maailman huonoin ratamestari/ratojen keksijä/muistamaan tuoda rataa... Nyt pitäs olla joku ratapiirrosohjelma että olis hieman havainnollistavampaa kertoa radasta, muttakun ei ole. No, radalle mahdutin kolme saksalaista, ja ihan vaan siitä syystä, että mokasin kisoissa sen saksalaisen. Hölmö mie! Onneks kisaaminen ei oo meille vakava asia, vaikka tosissaan tehdäänkin, joten mokille on varaa. Eihän sitä koskaan oppis jos ei omista virheistään ;) Anyway, treenin saksalaiset sujui oikein hienosti. Ei niissä siis teknisesti (tai koirallisesti) mitään vikaa ole, vaan vika oli ohjaajassa. Niinkun tässä lajissa useimmiten on.

Toisella kierroksella saatiin Sepsulin kanssa nolla tehtyä, eikä siinä oikeestaan mitään vaikeuksia sitä tehdä edes ollut. Ekalla kierroksella siis tippui rima tai pari, kuten meillä valitettavan usein käy. Sepsu on vähän sellanen jäykkä pötkylä vaikkapa Napeen verrattuna - tai kehenkään vertaamatta. Se on aina ollut. Se myös jumittuu helposti alaselästä, lonkkien päältä, varsinkin kylmillä ilmoilla. Sepsun fyssari on antanut kotiohjeita jumien helpottamiseen ja niilläpä ne usein hoituukin. Sera siis jumiutuu aina uudelleen samoista paikoista, ja vaikka se kävi hierojalla parin viikon välein, oli jumit tulleet aina takasin. Hieroja sanoi, että kontrollikäynnit riittää, jos hieroskelen Sepsua hänen ohjeidensa mukaan kotona. Näillä mennään. Mutta siitä huolimatta, että fyssari on Seraa hoitanut, haluun olla varma, ettei selässä tai lonkissa oo edelleenkään mitään rakenteellista häikkää. Niinpä Sepsuli pääsee uusintakuviin ensi maanantaina, kun Nasta ja Late-serkku kuvataan lonkkien, kyynärien ja silmien osalta virallisesti. 

Nape pääsi myös tekemään radan kokonaisuudessaan. Alun merkkaus-persjättö-blaablaa ei oikein aluksi meinannut onnistua, mutta eipä se ihme olekaan, ei olla sellasta treenattukaan! Kepeille myös oli olevinaan niin paha kulma, että Nastan piti ensin tsekata hallin reunasta keppien numerokyltti, ennen kuin pystyi kepittelemään. Treeniä vaan alle niin rupee sujumaan kepeille menotkin eikä numerokyltit häiritse! Se oli kyllä hienoa, että saksalaiset meni Napsuttimenkin kanssa erinomaisesti. Puomilla koiran piti itse edetä loppuun, koska rata jatkui "takaisinpäin", ja Nasta ei ekalla kerralla/käskyllä mennyt ihan loppuun asti. Otettiin sitten uusiks, ja sittenhän se muisti miten puomi suoritetaan! Lopuksi otettiin Napen kanssa vielä puomia niin, että juoksin itse ohi ja Napen piti jäädä (tietenkin!) 2on2offiin. Ei mitään ongelmia. Näitä muutama toisto ja pois. Ensi kerralla siis putkeen lähetyksiä, keppikulmia, puomia niin että jään taakse ja ehdottomasti a:ta muutama toisto! Voi olla, että ensi kerta on jo perjantaina. Jännää! 

Mutta maanantaina vasta jännää onkin!

Joulu lähestyy...

Mie oon toivonut joulupukilta jo vaikka miten monena vuonna suksia. Eipä oo näkynyt, liekö pukki ei oo kuullut tai lahjansaaja on ollu tuhma, sitä en tiiä. Tänä vuonna kuitenkin varmistin, että sukset tulee, ja vein kirjeen joulupukille henkilökohtaisesti. Pukki sanoi kuitenkin olevansa kovin kiireinen lasten toiveiden kanssa, ja koska oon suhteellisen myöhässä lahjatoiveineni (mitenniin muka?! Monta vuotta oon toivonu suksia!!), joten saan sukset vasta joulun jälkeen. Mutta ne on siis nyt vihdoin tulossa. Pelkäsin jo, pitääkö miun tehdä samoin kuin huopatossucasen kanssa: toivoin huopikkaita vuosikausia, kunnes en enää kestänyt sitä pettymysten hirvittävää jatkumoa vuosi toisensa jälkeen, joten kävin ostamassa itselleni viime joulun alla huopatossulit. Ne on muuten olleet parhaat pakkaskengät ikinä. Kannattaa satsata, jos jalkoja palelee koiralenkillä. Ergonomisimmat popothan ne ei ehkä oo, mutta mieluummin tarvon hitaammin ja nautin lämpimistä varpaista, kuin yritän juosta itseni lämpimäks huonosti lämpöä pitävillä mutta hyvin istuvilla kengillä.

Mutta niihin suksiin! Ajattelin ottaa riskin ja hiihdellä tuossa viereisellä ladulla myös koirien kanssa. No niinpä! Saan varmasti huudot, jos joku (ahdasmielinen) hiihtäjä näkee, mutta meinasin tehdä tämän laittomuuden hämärähommina. Jos latu on kunnolla tehty, on pohja kova ja kestää jos siitä koira tassuttaa. Enkä tietenkään anna koirien tehdä tarpeitaan ladulle, se nyt on sanomattakin selvää. Pissitykset erikseen ja kun vetovaljaat laitetaan päälle, se tarkottaa juoksemista. Sydäntalvella päästään varmasti jäälle tätä harrastamaan moottorikelkkojen urille muita hiihtäjiä häiritsemättä, mutta haluisin kyllä kokeilla hiihtämistä jo aiemmin. Vielä ei jäälle uskalla mennä (eikä mulla kyllä vielä niitä suksiakaan ole). Olis kiva päästellä jäällä vaan menemään, eikä enää harjotella sitä suksien edellä menemistä. 

Sepsuli on parina talvena saanut ylleen vetovaljaat ja treenannut pulkan vetämistä. Aluksi kyydissä oli kauppakassi, kun tuo lähikauppa vielä oli toiminnassa. Sitten kuormaksi laitettiin veljen tyttö. Tai molemmatkin tais jossain vaiheessa kyydissä istua. Niitä nauratti ihan kauheesti! Tänä talvena Napsutinkin sai ekan kerran vetovaljaat niskaan ja ensin vedettiin pelkkää pulkkaa. Sit iskin kyytiin keraamisen ruukun, että Nape tottuis pieneen painon tunteeseen, kas kun pulkka yksinäänhän ei juur'mittään paina. Napen vetotaidonnäytteet:

Serasta ei oo vetovideota, mutta eiköhän me sellanenkin vielä tältä talvelta saada. Pitää pyytää sitten Jaakko kuvaamaan suksitteluvideo. Se onkin varmaan aikamoinen komediapätkä - minä suksilla usean vuoden tauon jälkeen ja minuu "vetää" a) mummokoira, joka mieluiten tulis aina ihan miun vieressä, tai b) pentu, joka joko vetää kuin hullu, tai sitten yrittää syödä miut suuhunsa, hyppii minuu vasten ja puree hihasta. Ja todennäkösesti mie en edes pysy pystyssä. Sitä komediaa odotellessa!

Joulu lähestyy. Arvatkaa mistä sen tietää? No, metsässä näkee puiden takaa kurkkivia tonttuja. Vähän pelotti tuo toinen, kun se lipoi huuliaan nälkäsenä. Just pääsin karkuun. 

Olkaahan kiltisti siis!

Nolla, HYL ja vitonen

Siinäpä otsikossa tiivistettynä meidän eilinen kisamenestys. JoAlla oli taas perinteisesti itsenäisyyspäivän kisat täällä Joensuussa, Pärnävaaralla. Videoita ei radoista ole, koska oli niin kylmä etten viittinyt pyytää ketään kuvaamaan ja palelluttamaan tassujaan (kas kun hanskat kädessä ei noita kosketusnäyttöpuhelimia laiteta päälle). Kisat alkoivat C-hyppärillä, koska se oli samalla koikkereiden mestaruusrata, jossa kisasi myös 1.-2. lk:n koiria. Rata oli siis melko suoraviivainen, eikä sisältänyt sen kummempia kikkailuja. Sera selvisikin siitä helposti ja nollalla tultiin maaliin. Harmi vaan, että meillä on jo yksi hypärinolla, joten tuolla tuloksella ei päästy sm-nollia kartuttamaan. Paitsi, jos olis tehty tuplanolla, mutta eihän myö nyt sellasia! 

Seuraava rata oli siis agirata, ilmeisesti A-sellainen, selvisi myöhemmin. Se antoi myös toivoa siitä, että vikalla radalla tehty nolla saattaisi olla mahdollisuus tuplanollaan, koska B ja C-kirjaimethan ovat peräkkäisiä kirjaimia, eikös vaan? Ja tuplanollahan pitää tehdä nimenomaan peräkkäisiltä radoilta. Ei riitä, että samoissa kisoissa onnistuu kahdesti. Pitää onnistua kahdesti putkeen! No mutta siis, hylkyhän meille tuolta A-radalta tuli. Jo alku enteili huonoa, kun Sera EI OLIS OTTANUT puomin kontaktia, mutta liukastui/kompastui ja sen takapää putosi puomin kontaktin päälle. Huoh. No, itse sitten aiheutin hylyn, koska tein Maailman Huonoimman Saksalaisen. Meinasin Seran ollessa riman päällä vaihtaa ohjauksen vastaanottovalssiin (miksi, oi MIKSI?!) ja käännyin siis liikaa, jolloin Sepsutin pääsi pujahtamaan miun ja esteen välisestä minimaalisesta raosta väärälle puolelleni, hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan, tuijotti minua ja haukkui. No, ansaitsin ne haukut! A-esteen jälkeenpä sitten käveltiinkin pois radalta, kun Sera ilmeisesti muisteli, että sillä on juoksukontaktit, joita ei edes välttämättä tarvii suorittaa...

Sepsutin on sen verran hyvämuistinen ihmiskoira, että se tajusi, miks lähdettiin radalta kesken pois. Seuraavan radan a-este nimittäin oli parempi. Ei vieläkään hyvä, koska nyt Sera jäi vähän hiipimään, mutta vasta kontaktin päällä. Muuten rata oli sujuva ja hyvä, mutta yksi rima tipahti. Se jäi jotenkin Seran etutassujen väliin, ja näytti jo hetken aikaa siltä, että Sera kompastuu siihen kokonaan. Ei siis normaali riman tiputus, joita meillä on ollut riesanamme. Siinä vauhtikin vähän hidastui, ja se plus hitaat kontaktit (tai a-este, puomia ei ollut) aiheuttivat meille sekunnin-kaksi yliaikaa. Radalla oli yksi vähän kinkkinen kohta, mutta se sujui tosi hyvin, joten tyytyväinen oon tuohon rataan rimasta ja pienoisesta yliajasta huolimatta. Uskon, että oltais päästy ihanneaikaan ilman rimaa, koska se hidasti melkoisesti, kuten myös a:n alastulo. Nuo vielä pois niin saadaan tupla vielä joskus!

Mulla oli Nastakin mukana haistelemassa kisapaikkaa, koska jos kaikki sujuu hyvin, se aloittaa tuolla kisauransa sitten pääsiäisenä. Pitänee ostaa uusi akku autoon siihen mennessä (tai oikeestaan aika pian), koska sittenhän paikalla pitää olla koko päivän ajan...Tai ehtiihän siinä käydä koiran vaihtamassa kakkosten aikana. Nyt en uskaltanut hirveesti autoa sammuksissa pitää, kun akku on jo tosi vanha. Ja pakkanen oli kiva -17°C, oishan siinä koiratkin jäätyneet autoon. Nyt ne pysyi lämpiminä puhaltimen loimotuksessa ja takit päällä: Sepsulla BoT ja Napella Hurtan talvitakki. Välillä sammutin auton, mutta hieman jännitti lähteekö se käyntiin. Se jouduttiin jo viime talvena kerran käynnistämään kaapeleilla ja viime viikolla se myös hieman yski kun käynnistin. Mutta päästiin kotiin! Kotona hauvelit sai palkinnot hienosta autossa oottamisesta: ruokakupposet täynnä broiskun siivenkärkiä! Ja raejuustoa! Nam! 

Ens keskiviikkona Napsutinkin pääsee taas treenaamaan pitkästä aikaa. Sen juoksut on juostu ja olo taitaa olla aika valmis aksaan. Eilen kisapaikalla se näki halliin - toiset koirat, agiesteet, muuta hulinaa - ja aloitti ihan hirveen vinkuhaukun ja vetämisen esteille. Asenne on ainakin kohdallaan, hyvä! Sit vähän rauhotuttiin ulkona, sivulletuloa, maassamakuuta ja rauhallisena halliin. Sitten riemu repesi taas vähäsen. Mut hyvin tuli taas sivulle ja meni maahan. Ja otti a:n kontaktia, sellanen kun sattui siinä radan vieressä olevan joutavana. 

Sera oli vähän hämillään Nastan tärppipäivien (ilmesesti? N. 10 vrk juoksun alkamisen jälkeen) aikaan: se yritti kiivetä Napen selkään, tai nosti tassua ja toistakin selän päälle ja mietti että mites tästä nyt eteenpäin. Nasta ei yhtään vastustellu tai hypänny alta pois, joten ehkä se oli tärpeissään. Minä ilkimys nauroin sohvalla Seran astumisyrityksille, joten se lopetti selkäänkiipeämisyritykset, katto minuu halveksuvalla katseella ja lähti pois. Anteeks! Sellasta meidän eläintarhaan. Nyt meille tuleekin kisatauko, sillä seuraavat kisat on nuo JoAn maaliskuun lopun kisat. Mietin, että pitäsköhän ens viikon jälkeen pitää treenitaukoakin muutama viikko. On kuitenkin pitkä kausi takana, joten kaikkia kisaavia väsyttää. Tämähän ei siis koske Nastaa. Se jaksais mitä vaan. No, joulun aikaan en taida joka tapauksessa käydä treenaamassa, joten pari viikkoa saadaan vaan huilia. Sit uuteen vuoteen uudella draivilla!

Sepsu treenaa ja haaste

Koska Napella on juoksu, Sepsu pääsi luonnollisesti yksin viime viikonkin treeneihin. Tehtiin treenikaveri Sannin tuomaa hyppistä, johon lisättiin kepit. Radalla oli hyviä paikkoja treenata irtoamista ja pikkuisen layerointiakin. Hienosti meni Seralla, ei ongelmia. Kepeillekin Sera sujahti radan toisella muunnoksella hienosti sisään, vaikka kepit lähtivätkin lähes takaisin samaan suuntaan kun mistä oli tultu. Treenattiin Annin Nuuran kanssa ennen treeniryhmän alkua Nuuran keppejä, ja saatiin Nuuralle kuus keppiä suoraksi! Jee! Myös Sepsu treenasi ennen treenejä: otettiin nyt sitä etupalkkaa kontaktille. A-este oli hallin reunalla, joten sitä treenattiin. Toimi hienosti. Anni oli apuna palkkaamassa  ja on vastakin! En kyllä enää muista miten meinattiin jatko tuon etupalkan kanssa tehdä (pitäis AINA kirjottaa heti treenien jälkeen!!), mutta meillä on muistaakseni (...) keskiviikkona taas ennen treenejä oma treenihetki, joten siellä muistellaan. 

Treeneissä oli myös nannaa tarjolla, sillä Topi-setteri lähti muille maille vierahille ja toi meille läksiäistoivotuksiksi herkkuja. Nam! Treeniryhmä on hetkellisesti pienempi, mutta vuodenvaihteen jälkeen treenataan uusien ryhmien kanssa. Mie sain onnekseni (ja ahkeroitujen talkoideni ansioista) jatkaa samalla ryhmäpaikalla, mutta koko ympäröivä ryhmä lukuunottamatta Annia ja Neekaa vaihtui. Nape pääsee huutamaan muillekin koirille jatkossa keskiviikkoisin ;) On sillä muuten into agilityn pariin: meidän peruslenkki kulkee hallin ohi, ja lähes viikon ajan se on vinkunut ja vetänyt hallille ohi kävellessä! Viikko meni treenaamattakin, mutta sit alkaa ahistaa kun ei pääse aksaamaan! No, pian taas pääsee. Sepsu pikemmin - keskiviikkona treeneihin pikkujuttuja tekemään ja torstaina meillä onkin kisat. Kisoihin tulee myös Napen kasvattaja Tiina sadan ;) koiransa kera! Mutta sitten muihin asioihin: Anni haastoi meidät tällaseen kysymys-vastaus -jutskaan. Tässä siis miun vastauksia Annin kysymyksiin:

1. Mikä oli ensimmäinen koira, jonka kanssa koet aloittelleesi koiraharrastustaipaletta?

Hmm. Ensin ajattelin, että Sera, mutta kyllähän me edesmenneen Rina-collien kanssa käytiin Päivi-serkun vetämällä agikurssilla kerran tutustumassa esteisiin :D Rinasta ei ehkä agikoiraksi olis ollut, mutta kyllä se nakeilla houkuteltuna uskalsi putkesta mennä. Ja pari hyppyä hypätä. Ehkäpä siis jo Rinan kanssa (ja Päiviä&Netti-lampuria katsellessa) pienenpieni kipinä agilityyn syttyi. Joten vastaan Rina. Tai ehkä kuitenkin Sera. Rina. Sera. Rina. ÄH! 

2. Mikä on oudointa, mitä olet tämän harrastuksen parissa tehnyt?

No, jos Jaakolta kysyttäis, niin ehdottomasti oudointa on agikentällä ilman koiraa juoksentelu ja näytteleminen, että koira olis mukana. Eli siis rataantutustumiset. Muttakun Jaakolta ei nyt kysytä, niin vastaan, että mahdollisesti ne hetket, kun lenkillä ollessani mietin jotain (kisoissa/treeneissä ollutta) radan pätkää/kohtaa ja hokaan, kuinka sen ois voinu tehdä ja "ohjaan" siellä lenkillä ja kenties käskytänkin. Siinä mahtaa niin ohikulkijoita kuin Sepsua/Napee ihmetyttää - eihän täällä oo edes esteitä!, koirat miettii. Varmaankin.

3. Oletko saanut harrastuksen kautta sellaisia ystäviä, jotka pysyvät, vaikka harrastus vaihtuisikin?

En tiedä, koska en ole vielä lopettanut tätä harrastusta :D Mutta oon kyllä saanut monta hyvää kaveria ja ystävääkin, joiden kanssa voi istua iltaa ja höpistä ilman koiriakin. Vaikka melko usein ne jutut kääntyy sinne koirapuolelle, ja siitä saakin sitten palautetta muilta, kun kieli ei oo ymmärrettävää. Jaakkokin aina väittää, että me Päivin kanssa puhutaan näin: Vaihe 1: "Moi, mitä kuuluu, ootko käyny koirajutuissa? Mie kävin ja--........" Vaihe 2: "..pakkovalssi.. -- -- ..takapersjättö.. -- -- ..jokupyörähdys..." Vaihe 3: "VUFVUFHAUHAUHAUHAUUUUU!"  (vaiheiden myötä innostus juttuihin kasvaa.)

4. Voitko kuvitella eläväsi koiratonta elämää?

No en kyllä voisi. Joskus, kun oon vienyt reissun ajaksi koirat hoitoon äiskän luo jo reissua edeltävänä iltana, tuntuu todella oudolta, kun koiria ei olekaan kotona, tassut ei rapise laminaattiin tai ne ei rullahda sängyn viereen nukkumaan. Tokihan siihen varmaan tottuis ettei niitä ole, mutta en mie halua elää ilman koiria. Ensinnäkin koiraton on onneton ja toisekseen olisin ihan suunnaton läskiperse, jos miun ei olis pakko n. kolmea kertaa päivässä nostaa ruhoani tästä sohvalta ja lenkittää noita karvaturrikoita. Kiitos ei koirattomalle elämälle!

5. Mikä on pääharrastuksenne (lenkkeily, agility jne) ja miksi juuri se?

Agility. Tutustuin siihen Muinaisina Aikoina ja ajattelin, että se vois olla kivaa. Ja onhan se. Tokottelu ei meille sovi, koska a) se on miusta hirveetä pilkun viilaamista - oon suurten linjojen nainen, mitä kaikkeen muuhun paitsi kielioppiin tulee (ja nyt ei kannata kiinnittää huomiota tähän tekstiin, tää on vapaata sanaa, ei siis pilkunviilausta!) ja b) en osaa opettaa koiralleni mitään tokoliikkeitä. Paitsi ehkä perusasennon. Ja paikkamakuun. Ehkä. Myö tykätään myös uimisesta. Mutta sitä emme harrasta kuin kesällä, koska ollaan köyhiä eikä meillä näin ollen oo omaa uimahallia.

6. Mitä tarkoitusta varten hankit ensimmäisen koirasi?

No jos Rinasta puhutaan, niin se tuli ihan puhtaasti seurakoiran virkaa meiän perheeseen hoitamaan. Sepsuli taasen tuli mulle (lenkki)kaveriksi ja tottakai mielessä oli agility, jos ja kun koirasta vaan on siihen.

7. Mikä arjessa koiran kanssa on haasteellisinta?

Hmm. Nää on kyllä tosi helppoja mussukoita. Haasteellisinta...ehkä se, että joutuu sietämään sen hiekan määrän, mitä syksyisin sisään tulee ja karvanlähtöaikaan karvat. Se on ihan persiestä. Näin pahoja ongelmia meillä on!

8. Oletko koiran takia joutunut tekemään valintoja, jotka olisit ilman koiraa tehnyt toisin (mitä)?

En tuu mieleen mitään. Aina oon päässyt reissuun kun mieli on tehnyt, koska miun koirilla on ihania hoitotätejä. Ja -setiä. Ehkä joskus on joutunut miettimään jonkun menon hieman "mutkan kautta", mutta koskaan ei oo mikään jäänyt käymättä! Ei edes ne Varkauden agikisat, vaikka pirulaiset laittoivatkin ne Jaakon isän 60-vee synttäreiden kanssa samalle päivälle! ;) 

9. Mikä koirasi lempilelu/-leikki on?

Seran lempileikki on ehdottomasti se, kun mie potkin lunta tai syksyn lehtiä tahi roiskutan vettä, ja Sepsu ottaa suulla kiinni. Hyp ja naps! Noita se jaksaa kytätä loputtomiin! Jopa niin suurella intensiteetillä, että väittäisin sillä olevan bortsuilta tuttu "the eye", jolla se vahtaa kyyryasennossa miun pienintäkin liikettä. Argh. Sepsun lempilelu taasen on ehdottomasti tennisboltsi, jonka se saa palkkana agissa. Mikään muu ei oo ollu yhtä kiva.

Nastan lempilelu on ihan mikä vaan, minkä voi repiä mahdollisimman pieniks palasiks ja ehkä vielä ottaa sisälmyksetkin ulos. Mutta pallo on kyllä Napenkin lemppari, ainakin agissa. Napsulla oli sellanen hieno pesukarhutennispallo jolla oli häntä, mutta joku repi siltä hännän irti. Nyt se on pelkkä pallo, jolla on pesukarhun naama. Napen lempileikki on ehdottomasti agisuorituksen jälkeinen ihanmikävaanleikki. Eli kunhan pääsee aksaamaan! Kyllä se tykkää myös hepuloida Sepsun kanssa pihalla.

10. Miten olet päätynyt koirasi/koiriesi kusumanimeen?

Sera tuli Sveitsissä vaihdossa ollessani mieleen, kun samalla kurssilla kanssani oli turkkilainen tyttö, jota kutsuttiin Seraksi. Hänen oikea nimensä oli Serafina. Ajattelin, että onpas kiva nimi, taidanpa ottaa sen koiralleni, tuskinpa turkkilainen Sera saa koskaan tietää vieläkin karvaisemmasta (sori!) kaimastaan. 

Nastan nimi taas. Mietin, että olis kiva, jos nimi tarkottas jotain oikeestikin, eikä ois pelkkä nimi. Tikki oli toinen vaihtoehto, mutta kyllä tuo pennunpampulana enemmän Nastalta kuin Tikiltä näytti. Mutta jotain terävää sen ilmeisesti piti olla. Nastat ja tikithän on teräviä. Ja napakoita, kuten myös tuo täällä asuva Nasta!

11. Kumpi teistä nauttii enemmän joulusta? Sinä vai koirasi? :)

Eiköhän me siitä yhtä paljon nautita. Minä rauhallisuudesta ja kiireettömyydestä, hyvästä ruuasta ja siitä kaikesta extrasuklaasta, jota saan syödä. Ja koirat herkkupaloista, joita tippuu pöydästä, siitä että kaikki on kotona koko ajan, saa erityisen paljon huomiota ja herkkuja, ehkä jopa jotain rapisevan paperin sisältä, ollaan enemmän ulkona. 

Koska mulla ei oo blogikavereita paljonkaan (nyyh!), niin en haasta ketään. Olen pahoillani. :(

Napen ACE-treenit

Lauantaina koitti siis se odotettu päivä, joksi oltiin varattu valmennus ACElle Kuopioon. Ajelemaan lähdettiin seitsemän jälkeen aamulla. Matkalla oli sumuista ja pimeää, ja pari kertaa matkan aikana käväisi mielessä, että kyllä pitää ihmisen olla hullu kun viikon ainoina vapaapäivinä herää vapaaehtoisesti kuudelta ja ajelee toiseen kaupunkiin juoksemaan itsensä rättiväsyneeksi. Kaiken kukkuraksi me mentiin täältä Joensuusta taloudellisesti kolmella autolla, sillä minä jäin Kuopioon, Veera tuli Joensuuhun ja Ida ajeli Mikkelin kautta takaisin Lappeenrantaan. Silkkaa pähkähulluutta siis koko reissu!

Mutta kyllä sinne kannatti kuitenkin ajella, sai taas hyviä vinkkejä tuon pennunpampulan jatkoa ajatellen! Rata ACElla oli 35 estettä pitkä. Tutustuttiin aluksi koko rataan, mutta koutsimme Tiia sanoi että toki mennään jokaisen osaamistason mukaan, on se sitten kolme tai 35 estettä. Tässäpä huisin hieno tietokoneohjelmalla tehty ;) ratapiirros:

Koska Napsuttimella oli juoksut, tarjouduin treenaamaan vikana, vaikka Tiia sanoikin, ettei sillä pidä olla mitään väliä. No, me oltiin kuitenkin viimeisiä eli olin siis ehtinyt katsella muiden suorituksia ja rengas vaikutti vaikealta. Tiia kertoi, että tuon mallin rengas, Smartin rengas, on tuottanut vaikeuksia lähes kaikille koirille. Myös jo kisaaville. Meidän treeniseurana ollut wörkkerirusselin omistajakin kertoi, että hänen koiransa osasi renkaan, mutta kun ACElle ostettiin uusi, Smartin rengas, he treenasivat sitä viisi viikkoa 1-2 kertaa viikossa. Huh! Eipä se sitten onnistunut muilta koirilta, eikä Lenniltäkään, mutta nohevana poikana Late meni ja osasi renkaan! Minuu ihan jännitti, miten Napen kanssa käy ja otin renkaan yksittäisenä ensin. Ei mitään ongelmia. Jee! Sittenpä lähdettiin tuskailemaan radan kanssa alusta asti. Neloselle heitto taakse ja valssi, a:lle persjättö että saadaan linja oikeeseen putkiaukkoon. Tiia halusi, että mennään rata kisanomaisesti, eli kontakteille ei jäädä seisoskelemaan. Vapautin siis Napsuttimenkin heti, mutta enpä oo ihan varma, tuliko se jo valmiiksi läpi... Tuota kohtaa ei kuitenkaan tehty kuin kerran, joten suurta vahinkoa ei saatu aikaan jos näin tapahtui. 

Ysin jaakotuksen (oliksse jaakotus?) jälkeen Nape ei jostain syystä lukinnut putkea 11 ollenkaan. Teki mieli työntää se sinne vastakkaisella kädellä, mutta siitä olis ACElla tullu vain huutoa :D Miehän siis käytän Sepsulle (ja varmaan Napellekin??) vastakkaista kättä jos oma linja kääntyis jo eri suuntaan kuin missä suorittamaton este on. Sitä ei kuulemma sais tehdä. Mutta Sepsu tajuaa sen täysin. En muista miten Napen kanssa asia on. Saatiin se Nape sinne putkeen kuitenkin lopulta! Tiia antoi siunauksensa selityskombolle "ekaa kertaa juoksuinen pikkuinen, ekaa kertaa juoksuhousuissa, ekaa kertaa juoksuhousuissa treenaamassa". Mutta antoi silti kotiläksyksi opetella tuota irtoamista. Kyllähän se kotihallissa irtoaa... Perusselitys, heh. Mutta kotihallissahan aina sujuu asiat paremmin. Tuo pohja muuten oli hieman liukas, sen huomaakin parissa kohdassa videota. Ja eka (vai toinen?) meno kepeillekin keskeytyi kun Nape liukastui ja tuli pois. Tuossa tekonurmessa on pidempi "ruoho" kuin meillä Kaislakadulla, eikä yhtä paljon kumirouhettakaan. Tai no, meillä on kyllä sitä kumirouhetta ihan toisenkin hallin tarpeisiin...! Mutta Nasta oli kyllä koko treenin ajan hihassa kiinni, mitä se ei kyllä mielestäni tuolla tavalla tee. Samoin kolisutteli rimoja, vaikka ne oli 40 cm:ssä. Kotihallilla se on tehnyt muutaman kerran maksihypyillä rataa, eikä ole kolissut. En keksi oikeasti muuta selitystä kuin liukas ruoho ja juoksuhousut. Ei oo kiva hypätä tuolla kombolla. Serallehan tuo ACEn alusta ei mielestäni oo koskaan ollu liukas, en tiedä miks Nasta siinä liukastelee. Oiskohan sinne vaihdettu ruoho? Ulkona hallin ulkopuolella nimittäin oli isot kasat tekonurmea. En tiedä. Tai sit Napen tassuissa ei oo kitkaa...

Seuraava tutustumisessa päänvaivaa aiheuttanut kuvio oli 13-14-15, mutta se sujuikin oikein mainiosti. Hienosti irtosi Nape myös esteelle 18, kun heitin sen kädenojennuksella sinne. Päästiin muuten Nastan kanssa tuosta treeniporukasta pisimmälle ekalla kerralla, esteelle 31! Saatiin sen kunniaksi aplodit :) Tiia sanoikin, että miun ohjaus on tosi nättiä perusohjausta, ja kun koira tulevaisuudessa irtoaa enemmän, ei miun tarvii saatella sitä niin paljon eikä juosta sen kanssa ihan joka esteelle. Saadaan sitten oikein nätit ja sujuvat radat. Treenilistalle siis irtoamiset! Sitä olisi tarvittu myös lopun 32-33-34 -kohdassa. Tajusin jälkeenpäin, että mullahan on koirille irtoamiskäsky, joskaan en tiedä osaako Nape sen vielä täysin. Mutta videollakin taidan onnistuneessa 32-33-34 -pätkässä käyttää sitä: "menehyppy!". Eli siis "mene!" toimii meillä lähetyskäskynä. Myös loppusuorilla mulla on käytössä "menemenemene" eikä "eteen", kuten useilla muilla on.

Ohjaaja alkoi olla lopussa jo aika väsynyt, eikä ohjaaminen ollut ihan sataprosenttista. Olihan siinä jo juostukin. Hyvin saatiin kuitenkin tehtyä, ja Tiia muistutti vielä lopuksi, että tavoitteena olisi koira, joka tuijottaa rataa ja esteitä, ja vain vilkaisee ohjaajaa välillä. Siis itsenäinen koira, joka kysyy vain vihjeitä ohjaajalta, mihis sitten mennään. Irtoamista esteille ja omatoimisuutta kannustamaan siis. Mitäpä sitä turhia enää löpisemään, tässä videotodisteita Nastan juoksutreenistä (innostuin hieman kokeilemaan koneen video-ohjelmaa, tai sen editointimahdollisuuksia..heh!). Linkkinä, kun on taas niin jättikokoinen tiedosto, här var så goda:

Nasta treenaa

Erilaiset treenit

Napsun eilisen ACE-treenin videomatskua odotellessa (siis videohan on mulla itselläni, mutta en jaksa vielä editoida sitä...) näette nyt jotain normaalista treeniblogimatskusta poikkeavaa: Koira soittaa pianoa! Ja laulaa! Saanko esitellä: Kukka Ruukkunen a.k.a. Sepi Lepinkäinen ja pianonsoiton jalo taito: 

Sepsun ihka omat treenit

Niin, Sera sai kunnian lähteä keskiviikon treeneihin ihan kahdestaan miun kanssa, sillä Nape-Napsutin aloitti tiistaiaamuna juoksut. Tai mie katselin jo maanantai-iltana, että Sera nuuskuttelee Napen takamusta oikein antaumuksella, mutta paperitesti ei tuottanut tulosta. Tiistaiaamunapa sitten tuotti. Ja tänäänpä sitten veri virtaskin oikein kunnolla. Ihanaa. No, nyt on Nastakin Oikee Narttu, vaikka kunnon bitchiä se on jo jonkin aikaa esittänytkin ;) Kyllä sillä kestikin, sehän tulee ensi viikolla 1v 2kk! Sera tais kuitenkin olla vain 10 kk kun se ekan kerran juoksi. No, nyt on kaksi narttua talossa ja toinen pitää vähän aikaa treenitaukoa omalta hallilta.

Toinen sen sijaan ei, ja sepä olikin aivan huikeen innoissaan, kun se pieni luikero ei päässytkään eilen treeneihin mukaan, vaan vain Hänen Narttuattaruutensa yksinään! Sepi oli jopa niin innoissaan, että matkalla hallille varasti miun treeniliivin taskusta narupallon ja heitteli sitä itselleen! Se oli niin liikuttavan ihanaa, että autoin miestä mäessä (tai koiraa metsäpolulla) ja heittelinpä miekin sitä palloa Sepsulle. Ihana ilopuuska! Rata treeneissä oli sujuva, alun pakkovalssikin sujui, vaikka Seralle on ollut vaikeita aloitukset, joissa kaks ekaa hyppyä on peräkkäin, mutta toinen hypätäänkin takaa. Ja siis vaikeita sillon, kun mie oon kakkosesteen takana vastaanottamassa pakkovalssiin. Tämähän siis suomeksi tarkottaa sitä, että me ei näköjään olla treenattu pakkovalsseja juurikaan, koska koira ei niitä hyvin lue! Varsinkin keskellä rataa olevat tuon alun kaltaiset pakkovalssit (jos niitä nyt ehtii tekemään) on vaikeita kun koiralla on vauhtia ja lukee itse rataa. Päättää itse mihin menee. Ja itse asiassa viime kesänä Mikkelissä kisoissa esteet 1 ja 2 olivat juurikin noin, kuten eilen treeneissä, ja eihän se miun ohjaukseen tullut, vaan hyppäs kakkosesteen suoraan! Hyi minuu kun en oo pakkovalssitellu!

Toinen treenilistalle laitettava asia on etupalkka kontaktille. Sera jäi jummaamaan a-esteelle, kun jäin taakse oottamaan koiraa seuraavalle hypylle. Kun sanoin "koske", jäi Sepu ylös/puoliväliin estettä. Hö. Jos kuljin mukana ja sanoin käskysanan, tuli koirakin nätisti 2on2offiin. Etupalkka kontaktille siis ja itse jään taakse! Makkaraa kilokaupalla kolmen metrin päähän kontaktista, eiköhän ala houkuttaa enemmän kun miun seura!

Nasta ei kuitenkaan joudu ihan treenaamatta olemaan, sillä lauantaina ollaan menossa ACElle treenaamaan melkein-lassie-porukalla. Mukaan lähtee siis Ida ja Lenni, joka on Napen veli, sekä Veera ja Late, Napen serkku. Mukaan piti tulla myös Jennin ja Napen Elvis-isukin, mutta he eivät saaneet enää treenipaikkaa, kun joku muu oli ostamassa niitä samaan aikaan. Höh. Kolmen lassien lisäksi ryhmässä on kaksi muutakin koirakkoa, ei aavistustakaan minkärotuisia tai -tasoisia. Se nähdään sitten lauantaina! Acella saa siis treenata juoksupöksyt jalassa, tämän varmistin heti, kun Nape aloitti juoksunsa. Ja tottakai se muuten aloitti heti sillon juoksut, kun jotain erityistä oli sovittuna, ja siitä erityisestä oli jopa maksettu! Se tekee sen varmasti ihan tahallaan, senkin pieni Lurkki Suolanen, kuten yksi sen lukuisista lempinimistä kuuluu! ;) Perjantai-iltana olis Koirakoulu Napakalla möllit, joihin alun perin oli tarkoitus mennä hämmästyttämään taitavilla collieilla ;), mutta Napelta jää nämä kinkerit nyt juoksun takia välistä, Lenni huilaa muuten vaan kun sillä on treenejä tulossa paljon, ja Late miettii vielä menemistä. Me ainakin Idan (ja ehkä myös Veeran) kanssa istutaan perjantaina meillä ja katsellaan, mitä Lenni tuumaa juoksuisesta siskolikasta. Toivottavasti ei hullaannu täysin, että jaksaa seuraavana aamuna juosta vähän agiradalla. 

Tällaisia suunnitelmia ja treenejä tällä kertaa! Pitää palata tuohon Acen treeniin alkuviikosta. Videota pitäisi olla luvassa, katsotaan onko tekniikka puolellamme. Aina se ei ole. Terv. nimim. "humanisti"

Nopean vapautuksen ongelma

Käytiin Annin kanssa treenaamassa pentujamme ja virkisteltiin vanhuksia. Annin Nuura teki lähes suorat 6 keppiä, jipii! Nape teki keppejä, plus keppien alkuun ja loppuun pari estettä. Kokeiltiin myös hallilla olevaa rataa, joka muuten sujui mainiosti, mutta Nasta oli sitä mieltä, että keinulle ei tarvii jäädä 2on2offiin. Vuorossa oli siis nopeen vapauttamisen kontaktit, jossa Nape palkkautuu seuraavista esteistä, enkä siis vie sille nakkia kontaktille. (Onneksi mulla on Anni, tuo kouluttajaguru treeniseuranani!) Nasta kyllä osui kontaktille joka kerta - meni 2on2offin "kautta", mutta se ei riitä, sillä mie haluan, että se pysähtyy kontaktille. Kas kun Nape on niin nopee, että siinä saan vähän hengähdys- ja miettimisaikaa radalla, kun koira pönöttää kontaktilla! 

Videosta näkee, miten hienosti se pysähtyy A-esteelle ja puomille, mutta keinu menee läpi. Sanoinkin Annille, miten sitä sitten joskus malttaa olla kisoissa jatkamatta rataa tuollasen keinun jälkeen, kun koira kuitenkin koskettaa kontaktia ihan selvästi, mutta ei jää kriteeriin. Varsinkin jos olis virheetön rata takana. Anni takoi parilla pikku lauseella järkeä ja malttia miun päähän: "Se on nuori koira. Jos starttaatte jo keväällä, teillä on aikaa korjata pari keinua ja nousta sitten myöhemmin. Näitä olis ikävä korjata sitten myöhemmin." Niin totta!

Heti videon loppumisen jälkeen Nasta jäi 2on2offiin ja palkaksi se sai jatkaa rataa. Loppuosa radasta on toisella videolla. Vaikka kirjoitinkin eiliseen aloitukseen, että kepit radan osana on Nastalle vielä hankalaa, tänään kepittely sujui huipusti. Nasta on opetettu Susan Garretin 2by2 -menetelmällä. Jossain vaiheessa, ehkä ensi talvena, voisi katsoa josko Nape oppisi kepittelemään melomalla. Välillä se jo hakee siihen suuntaan, mutta tämä pujottelu riittää meille tällä hetkellä mainiosti. Näillä kepeilläkin se on jo nopeempi kun Sepsu! Videolla Nasta ei löydä puomia. Se oli ihan kiinni putken selkämyksessä, eikä oikein aluksi Nastan silmiin löytynyt. 

Seran kanssa tehtiin sama rata kerran läpi, hyvin meni. Hypyt oli tosin minissä, en jaksanut nostaa kummallekaan koiralle yhtään ylöspäin... Mutta hyvä on Serallekin välillä tehdä rata helpoksi ja huolettomaksi - saa vaan juosta eikä tarvii hypätä! Sera on muuten siitä kiva elukka, että se tekee hirmu nätit 2on2offit treenatessa, mutta kisoissa se vaikuttaa siltä, kun se kuulis ekaa kertaa koko "koske!!" -käskyn. En edes jännitä kisatessa enää, joten jännitystäkään se ei oikein voi aistia. Tai on mulla varmaan kisoissa aina vähän eri fiilis kun treenatessa, mutta silti. Ah. Ihanaa, kun ei koskaan tiedä ottaako se ne kontaktit vai ei. Tämän takia Nastalta tullaan vaatimaan 2on2off AINA! Alusta lähtien!!

Seran video linkkinä 
(on niin suuri tiedosto, ettei puhelin lähettänyt sitä gmailiin)

Jatkossa pitää siis Nastan kanssa muistaa tehdä nopeita vapautuksia kontakteille ja sitten perään keinu. Johon pitää jäädä myös. Palkaksi pari estettä. Jos meinaa tulla läpi, palkkaus keinulle 2on2offiin ja sit vapautus. Vaikeempien keppikulmien treeniä. Seran kanssa perus ratatreeniä vaihtelevan korkuisilla hypyillä. Keppejä voisi kyllä Sepsunkin kanssa kunnolla vedättää. Ja tehdä etupalkalla. Siinäpä meille ohjelmaa loppuvuodeksi!

Aloitetaan!

Päätin aloittaa Seralle ja Nastalle oman treeniblogin. Saan saman katon alle sekä suunnitelmat että tehdyt hommat, joten jos en muista mitä pitikään seuraavaksi tehdä, voin vilkaista täältä. Lähinnä blogi toimii siis itselleni muistilistana treeneihin, mutta myös kisaraportit löytyvät täältä. 

Seran kanssa ollaan pienimuotoisella kisatauolla, joka päättyy Joan itsenäisyyskisoihin. Tai oikeastaan kisatauko vasta alkaa noista kisoista, sillä joulukuun kisojen jälkeen seuraavat kisat Seralle on suunniteltu maaliskuun lopulle, Pärnällä taas. Samoissa kisoissa kisauransa toivon mukaan pääsee aloittamaan pikku-Nasta, joka tulee kisoja edeltävänä torstaina 18 kk 1 pv. 

Seralla ja mulla on SM-nollien puolileikkimielinen keräämistavoite, eli yritetään tehdä nollia ja ehkä jopa se tuplakin! Kaksi on jo kasassa ja muutama yliaikanolla, mutta niitähän ei lasketa. Yliaikanollien vuoksipa meidän SM-nollatavoite onkin leikkimielinen, sillä meidän pitää tehdä todella kovasti töitä että päästäisiin ihanneaikaan. Jos juostaan äärirajoilla, Sepsulta usein tippuu rimat, kun hyppää huolimattomasti. Joskus kuitenkin onnistutaan, ja siitä tuloksena yksi hyppisnolla ja yksi aginolla. 

Nasta osaa jo kaikki esteet yksittäisinä ja suurimman osan radallakin. Kepit osana rataa on vielä vähän vaikea juttu, mutta meilläpä on aikaa treenata! Nastan kanssa treenataankin nyt vuoden loppuun asti säännöllisen epäsäännöllisesti: vapaavuoroilla käydään mitä ehditään, ja keskiviikkoisin Seran treenivuoron lopuksi Nape yleensä tekee radanpätkää. Usein meidän kanssa vapaavuoroilla treenaa Anni oman "pentunsa" Nuuran kanssa. Silloin me kepitellään ja tehdään yksittäisiä pikkujuttuja, kuten viimeksi puomia etupalkalla, nopeella vapauttamisella ja odottamisella. 

Ensi vuoden alusta lähtien Nastallakin on oma treenipaikka, joten sekin pääsee treenaamaan vähän pidempää rataa useammin kuin nyt. Sitten treenataan kepit ratakuntoon ja yritetään maaliskuussa aloittaa kisaura! Sepsu jatkaa puurtamista ja koitetaan saada ainakin yksi nolla vielä kisakirjaan. Se olkoon meidän kevään tavoite! 

Sepsun ja Napen treeniblogi auetkoon NYT!