EI NÄIN.

Tämä blogiteksti olkoon esimerkkinä siitä, miten ei tule tehdä agilitykisoissa ja niihin valmistautumisessa.

Kuopio. Luopio, näin jälkeenpäin mietittynä. Olisihan minun pitänyt muistaa, että Kuopiosta ei koskaan tulla kivojen tulosten kanssa pois. Näin on ollut aina ja ikuisesti, pois luettuna poikkeus, joka vahvistaa säännön: Seran ihka ekat Kuopion kisat ja ensimmäinen luva ykkösluokasta lokakuussa (?) 2010.

Ensimmäinen ja toinen EI NÄIN: Matka ei alkanut lauantaina järin vahvasti, kun muistin Ylämyllyn kohdalla, että tuliaisviinit jäivät kotiin. No, matkan varrella Kuopion päässä on Alko, sitä kautta vaan. Automatkan kohokohta ei myöskään ollut Riistaveden paikkeilla mieleeni juolahtanut ajatus Salomoneistani, jotka jäivät kotieteiseen. Koska olimme kuitenkin menossa majapaikkaamme Matkuksen kautta, ei suurta mutkaa reissuun tullut urheiluliikkeen takia. Marssin Matkuksessa suoraan Stadiumille ja pyysin myyjää etsimään mulle mahdollisimman halvalla mahdollisimman hyvät juoksupopot, kun omat jäivät Joensuuhun. Kerroin, että tällä hetkellä mulla on Salomonin Speedcross kolmoset, joten kernaasti sais traktoripohjaa eli pitoa löytyä uusistakin kengistä. Myyjä kertoi, että Salomonin tapaisia heillä ei ole, ja ainoat pitopohjat löytyvät vaellukseen tarkoitetuista Gore-Tex -kengistä. Ne näyttivät ja tuntuivat jo ajatuksen tasollakin liian raskailta, joten päädyin sitten tavallisten lenkkareiden osastolle. Koskapa mulla on kokemusta tavallisista juoksulenkkareista agikentällä, ja koin ne turhan pidottomiksi, kyselin paljasjalkakengistä. Nikellä oli uusi malli, Free, joka mukailee paljasjalkakengän ajatusta erittäin ohuella ja liikkeeseen mukautuvalla pohjallaan. Otin sitten ne, kun eräs Jeminakin on kehunut paljasjalkakenkiä maasta taivaisiin. Aloitin tälläsella pehmeellä laskulla paljasjalkakenkien maailmaan. Eiks oo nätit!

Pullukat ylhäältä...

...tennarimaiset sivusta!

Nää on ihan mainiot juosta. Vähän ehkä radan jälkeen oli rasittuneempi olo jalassa, mutta eiköhän noihin annikin tottune. Värit ainakin mätsäs niin täydellisesti verkkareihin, tekniseen t-paitaan, fleeceen ja takkiinkin. Radalla innokkaana!

Mutta sitten. Kolmas EI NÄIN: puomi ja sen alastulokontakti. Kun sitä ei vaan voi ottaa. Ei mitenkään, missään tilanteessa eikä koskaan. Paitsi joskus, ja sekin riippuu tähtien asennosta, kuun kierrosta ja siitä, mistä suunnasta tuulee. Mutta ei sitä kuitenkaan ennustaa voi. Se otetaan jos otetaan, tai sitten ei. Kattokaa nyt itse.

Neljäs EI NÄIN: valssi. Kyllä, se perusohjaus, joka opetellaan alkeiskurssilla, ja jota tarvitaan varmaan jokaisella agiradalla ainakin kolme kertaa. Sera ei kyllä nyt yhtään sitten muistanut, että mihin suuntaan sen pitäis hypätä valssista! Oikeesti, kolmas este, siihen valssi, ja...No, kattokaa ite. (Mutta ai että kun Anni juoksee! Eiks juoksekin! Koko ajan edellä koiraa ja ihan sama tippuuko rimat, pääasia että myö juostiin! Hieno loppurata, mutta tulostahan se ei muuta.)

Ja viides ja toivottavasti tämän päivän viimeinen EI NÄIN: putkiongelma. Putken takaa kierrätys, ja sujuvasti putkeen ja loppurata täysillä. A:n kontaktikin otetaan varmasti ja koska radalla ei oo puomia, me varmasti saadaan nolla. Niin, siis ei näin. Vaan näin: Sera yrittää putkeen sisään sen takakurvista, ei löydä aukkoa (no shit, sherlock?!) ja sitten vielä päättää mennä takasin tulosuuntaan, vaikka oon ihan toisella puolella. Siitä sitten viis sekuntia tuhlaantui hölmöilyyn ja sekunti yliaikaa. Oliko hämärästi selitetty? No, kattokaa itse. 

Millonhan sitä oppis, että Kuopiosta (Luopiosta!!) ei meille tuloksen tulosta tule? Ei varmaan koskaan. Nuo Kuopion agikisat kun on niin kätevä aina yhdistää sukulointiin, niin niitä ei oikein viitsis jättää välistäkään. Tulee aina niinkun kaks kärpästä yhdellä iskulla, ja  valitettavasti kyllä rahanmenoakin. Kun eihän tuo kisaaminen siellä muuta ole. 

Mutta oli Kuopiossa sukuloinnin lisäksi yksi kiva juttu: Jenni ja koirat! Napen iskän omistaja siis tuli Elviksen (Napen iskä), Ditan (Laten sisko toisesta pentueesta, eli Nastan serkkutyttö) ja vanhan Sulo-eurasierinsa kanssa kattomaan kisoja ja moikkaamaan meitä. Rapsuteltiin Jaakon kanssa Elvistä ja todettiin heti, että Nape on perinyt isukiltaan nätit silmänsä, tavan halia ihmistä ja juttelun. Eli "kuuurrrrrrrr" kuului Elviksestäkin, ei ehkä ihan yhtä kurisevana kuin Nastasta. Alkuhalailujen jälkeen Elvis sitten tais haistaa, että meissähän haisee juoksuinen narttu, ja otti vähän tiukemman haliotteen ;) Harmi ettei tullut otettua yhtään kuvaa Elviksestä! Ois voinu laittaa "kuin kaksi marjaa" -kuvakollaasin pystyyn.

Ensi viikonloppuna EI ole kisoja. En tiiä onko sitä seuraavanakaan. Sillon kyllä olis Lieksassa kisat, mutta saa nähdä jaksanko lähteä vain Seran kanssa ajelemaan. On siinä ja siinä, viitsiikö Nastan kanssa lähteä kisaamaan vielä sillon. Ehkäpä jätän väliin molempien kanssa, ja keskityn sadonkorjuujuhliin, jotka meinasin pitää sillon. Ettei vaan tulis uutta EI NÄIN -päivitystä.