Hyvät ja huonot uutiset

Ensin hyvät: Nastanpoikaset täyttävät tänään jo yhden viikon! Kaikki on kasvaneet hyvin, painot on nousseet ja kiihkeästi syövät äitikoiraa tyhjiin. Nasta saa superannoksia ruokaa, ja niin sen pitääkin, ettei riudu ihan täysin tuosta lapsikatraasta (kuvat on ottanut Tiina). 

Lohta ja extra-energia -nappulaa nam!

Nasta on yllättänyt miut täysin olemalla täydellisen omistautunut ja ihana äiskä. Se hoivaa pentujaan huolella ja Tiinan pitää pakottaa Nape ulos pissille. Ulkona se tekee nopeasti tarpeensa ja juoksee äkkiä sisälle hoivaamaan poikasiaan. Se ei voi nousta pentujen keskeltä seisomaan, jos joku pennuista makaa sen tassun päällä, vaan yrittää katsoa Tiinaa anovasti, että "auta minuu!". Jos kuitenkin käy niin, että Nape pystyy nousemaan ylös, se saattaa tasapainoilla kahdella tassulla etsien paikkaa, mihin voi loput tassunsa laskea. Nape on siis oikein hyvä äiti, tosin täysin päinvastainen kuin normaalisti on. Siitä tuli pehmo! Mutta on se onnellinen: 

Pennuistakin on tullut kuvia, mutta kaikista en tunnista kuka kukin on. Kunhan näen pennut livenä, niin sitten saan varmaan painettua mieleen tuntomerkkejä, ja kuvistakin on helpompi katsella mikä pennuista siinä poseeraa. 

Kiipeilijäpentu

koko pesue

Päällä trikkipoika, alla trikkityttö ja muutama sopuli

"ei voi nousta auta tiina!"

alhaalla poika Brad, vas. tyttö Crazy, oik. tyttö Macy ja ylh. tyttö Casey

Trikit! Vas. tyttö Daisy, oik. poika Dali

Blondi

Penturintamalla siis menee hyvin. Parin viikon päästä pääsen varmaan katsomaankin noita marsuja livenä. Mukava nähdä poikaset ja tietenkin itse Nasta, joka on jo osoittanut paluuta normaaliksi itsekseen: Se oli torstaina päättänyt, että pentuhuoneen marsuhäkki (siis oikeat marsut) ovat vakava uhka sille ja sen kallisarvoisille pennuille! Nasta aloitti vienolla murinalla ja hampaiden näyttämisellä, ja jatkoi kohta haukkumalla marsuille. Tiina peitti ensin häkin viltillä, mutta sain oikein videon siitä, miten Nasta repii vilttiä pois ja tuijottaa marsuja verenhimoisesti. Tiina koki parhaaksi viedä marsut pois pentuhuoneesta. Kyllähän sitä Napen kaunista äitiyttä viisi vuorokautta kestikin! Säikähdin jo, että onko siitä tullut pehmo. Ei sentään, paluu omaksi itseksi on näemmä jo alkanut. 

Sitten niihin huonompiin uutisiin: Seppå on voinut välillä paremmin ja välillä huonommin. Se on ehkä välillä hieman vaisu, mutta kuitenkin lenkillä juoksee ja haastaa leikkiinkin. En oikein tiedä, onko se kipeä. Ja se jos mikä on ihan perseestä suoraan sanottuna. Olen jo puhunut äidille, ottaisiko se Seran kesän jälkeen asumaan luokseen, edes kokeeksi. Sera on edelleen tosi leikkisä, mutta jos leikki ja raju liikunta aiheuttaa kipua, ei se kotona voi asua. Ne leikkivät Nastankin kanssa tosi paljon (ennen tiineyttä, Nastahan ei voinut juoksennella päättömästi raskaana ollessaan...), joten en usko leikin ainakaan vähentyvän kun Nape ja sen lapsi tulevat kotiin. Sera on syönyt struviittikiviruokaa tauon jälkeen nyt noin kahden viikon ajan. Kuukauden päästä pitäisi jo tulosten ja vaikutusten mielestäni näkyä, joten odotellaan vielä rauhassa ennen päätösten tekemistä. Voihan olla, että nuo kipuoireet eivät liity kiviin ollenkaan, vaan siihen ylimääräiseen selkänikamaan, mikä löytyi tuossa reilu vuosi sitten. Se olisikin sitten vakavampi juttu, vaikkei tämä struviittikiviasiakaan kiva ja helppo ole. 

Seppå ja hänen lammaslaumansa

Sera oli eilen hoidossa veljeni perheen luona, kun käväisin itse puutarhamessuilla. Se vahti lapsia koko ajan, seurasi niitä ja makoili vieressä. Voi kun se tykkää lapsista! Se oli syönyt luntakin koko päivän hulluna leikkiessään lasten kanssa pihalla, mikä ilmeisesti aiheutti sen, että kun menimme Seran haettuamme saunaan, oli se sillä välin pissinyt sisälle. Toivon todella, että tuo vahinkopissa johtui ylenmääräisestä lumensyönnistä, eikä esimerkiksi niistä virtsakivistä. 

Takaisin hyviin uutisiin: Kohta ilmat lämpenevät ja saan leikata taas Seran lyhyeen turkkiin. Pentu tulee kotiin ja mulla alkaa kesäloma. Pian pääsen taas agilitykisoihin Nastan kanssa, ja voin aloitella hiljakseen pennun kanssa agilityjuttuja. Sera (ja muutkin karvakorvat) pääsee uimaan miun kanssa. Ostin pyöräkärrynkin, lähinnä Seraa ja pentua silmällä pitäen, Nasta jaksanee pääosin pidempiäkin lenkkejä kesällä jolkotella, mutta sekin kyllä mahtuu kyytiin. Pääsen siis pyöräilemään, eikä tarvitse kytätä kellosta milloin pitää mennä takaisin kotiin käyttämään koiria ulkona. Mukavia juttuja luvassa siis! Vielä pitää kuitenkin ensin odotella kuusi viikkoa, että saan äitikoiran ja lapsikoiran kotiin. Ne palaavatkin sopivasti äitienpäiväksi. Mukavaa! 

Lisäys: Kiitos vaan kaikista onnitteluista, joita tuohon edelliseen postaukseen on kommentteina tullut! Välitän terkut Nastalle kun näen sen taas. :)