Viihdyttiin viikonloppuna oman seuran kisoissa peräti kaksi päivää, lauantai töissä ykkös-kakkosten kisoissa ja sunnuntaina itse kisaten. Nyt jäi jälkipolvillekin kerrottavaa, kun Napetti tempaisi neljältä radalta kolme nollaa! Ei se neljäskään nolla kaukana ollut, mutta nuo kepit kun ovat niin vaikeat kun niitä yksinään joutuu kisaradalla pujottelemaan. Heti radan jälkeen hallissa ne kyllä voi pujotella, tietenkin, vaikka Anni lähettäisi niitä suorittamaan kaukaa eikä yhtään edes saattelisi. No, onneksi tuon radan jälkeen oli vielä yksi mahdollisuus näyttää osaaminen, ja se me tehtiinkin, kun voitettiin viimeinen hypäri ja saatiin siltä radalta hyppyserti!
Tuossa kaikki kolme nollarataa. Seuraavat kisat meillä onkin sitten vähän isommat kyläkekkerit - SM-kisat! Unohdin ilmoittaa Napen Varkauteen ensi viikonlopulle, mutta ei kyllä haittaakaan, sillä siellä on melkein 50 maksikoirakkoa joka radalla. No, nämä omat kisat olivat kyllä melko hyvä kenraalikisa... Serahan ei kisannutkaan, vaikka sen piti. Se kompuroi viikko ennen kisoja terassille hypätessään, jäi roikkumaan lonkistaan/mahastaan ja ilmeisesti virtsarakko otti osumaa ja siellä majailevat virtsakivet lähtivät liikkeelle. Se aiheutti tulehduksen, minkä vuoksi juostiin su-ma yö ulkona pissillä vähän väliä. Myös maanantai meni lähinnä pissiessä. Nyt ollaan sitten antibioottikuurilla ja dopingin vuoksi ei sitten kisattu. Antibiootilla on onneksi vain viikon varoaika, joten Serakin pääsee kyllä joukkueeseen kunhan pysyy kunnossa.
Täällä on ollut aika mukavat säät ja ollaan käyty jo pari kertaa uimassakin. Kaik on ennallaan: mummi huutaa rannalla ja tulee uimaan vain pyynnöstä ja vain miun kanssa, ja Nasta hakee innokkaana palloa, mutta ei tietenkään liian syvältä. Siellähän voi joutua ihan oikeasti vaikka uimaan! Yrsasta sen sijaan on kuoriutunut meidän porukan uimamaisteri! Se ui pikku lenkkejä, hakee lelua ja uskaliaasti hyppäsi kiviltäkin veteen kerran. Kun minä menen veteen, Yrsa ui minua ympäri, liekö yrittää pelastaa takaisin rannalle päin. Uintikuviin on hyvä päättää tämä lyhyt postaus!
Mitenkäs se nyt tällä tavalla on jäänyt, tämän blogin kirjoittaminen? Ei olla kyllä hirveästi tehty mitään, parit kisat on juostu ja Yrsa on harjoitellut aksajuttuja. Aika vähän kyllä sekin, sillä minä olin kipeänä lähes kolme viikkoa, josta yhden kokonaan kuumeessa. Nasta kerkesi vähän lihoakin siinä tauon aikana, kun tokihan se sai saman verran ruokaa kuin ennenkin. Vaikka Jaakko lenkitti koiria lähes normaalisti (siis lähes yhtä paljon kuin minä), jäi kaikki extra-aktiviteetti eli agility ja pihapuuhailut pois ja läskiä kertyi. Ei nyt hirmuisesti, mutta sellainen pikku kerros.
Nasta on huhtikuun lopun jälkeen käynyt itse asiassa vain yhdet kisat, viikko sitten Kuopiossa. Ei jäänyt jälkipolville tuloskerrottavaa, vaikka eka ja vikakin rata ihan kivasti sujuivat. Varsinkin ekaan rataan olin tosi tyytyväinen. Se oli sujuva. Keskimmäisellä radalla Nastaan iski höyrypää ja se tiputteli rimoja minkä ehti! Lähdettiin sitten kesken pois.
Tämä on vika rata, tulos 5 vaikka tuomari nostaa kättä kolmesti.
A-rata, vitonen myös.
Nasta pääsi osteopaatille tiistaina, joten jätettiin sitten treenit väliin. Jerry Ketola oli käymässä Joensuussa ja saatiin aika nyt hänelle, kun viimeksi jäätiin jonoon. Tilanne ei ollut ollenkaan huono; oikeassa rintalihaksessa oli vähän jäykkyyttä, ja koko koirassa oli lievänä tokokoiran tyypillinen tila: vasen kylkikaari oli pulleampi, mikä johtuu seurausasennosta. Sitä vähän auottiin ja saatiin jumppaohjetta vaivaan. Muuten hyvässä kunnossa, eikä Jerry pitänyt Nastaa edes lihavana. Sanoi, että ehkä pientä kerrosta kylkien päälle on alkanut tulemaan, mutta kun itse tunnen koirani niin oon sitä mieltä, että se on läskistynyt vähän. Pikku kuntokuurin paikka siis, molemmille! Arvatkaapas kuka myös pääsi osteopaatille? No ei Yrsa, vaan mummikoira Seppå! Sepsu oli tuhannen solmussa selästään, mutta vastasi hyvin hoitoon. Eihän se raukka ole käynyt edes fyssarilla varmaan puoleentoista vuoteen! Sera sai Jerryltä luvan osallistua muutamiin hauskoihin aktiviteetteihinkin tässä alkukesän aikana, nimittäin harjoituskisoihin (meidän omat viikon päästä) ja joukkuekoirana sm-joukkueeseen! Uskokaa tai älkää, hupinumero mummikoira palaa sm-kisa-areenalle ja lähtee PoKSin joukkueeseen yhdeksi koiraksi! Eihän sillä oikein enää kunnollisia lihaksia ole, mutta jaksaa se vielä riman yli mennä.Ainakin yhden... No viikon päästähän se nähdään! Yrsyli on puuhannut vaikka mitä. Se on käynyt omissa treeneissä hurmioitumassa ruoasta, ihka ekoissa mölleissä ihmettelemässä ihmisiä, hurjastellut ratasuoraa sekä ruvennut miettimään keinun toteutusta. Videoita löytyy miun youtube-kanavalta, jonka nimi on mielikuvituksellisesti annijasera, sinne vaan kattomaan! Pädi ilman näppäimistöä on tyhmä ja tuhma, pomppii vaan riviltä toiselle eikä olevinaan löydä videoita. Kaikki kirjoitusvirheet ja muotoiluasetukset johtuvat siis vammaisesta iPadista, nih! Päivitys 21.5.: Nyt sain ladattua jonkun blogisovelluksen tähän laitteeseen, joka ei kylläkään vieläkään suostu löytämään videoita suoraan Youtubesta tähän, mutta tässä linkkejä Yrsylin puuhista. Kotipihan vauhtitreeneissä laitoin rimat 50-55 (en oikein tiedä mikä korkeus noissa hienoissa homemade-hypyissäni on, mutta noin maksi), mikä oli yhtäkkiä Yrsalle liikaa! Se tuli ali rimoista. Tätä pitää kesän aikana treenata hallillakin, siellä kun saa toisen riman vielä apurimaksi alle! Yrsa on nyt treeneissä hyppinyt pääasiassa 45 cm rimoja, osa on ollut myös 50 cm:ssä. Tuossa vitosvaihde-videossa kolme rimaa on viidessäkympissä, loput viisi senttiä alempana. Viidessäkympissä on mm. kolmanneksi ja toisiksi vikat hypyt, mutta silti hienosti hyppää! Hyppytekniikka Yrsalla onkin luonnostaan hyvä, mutta treenataan vauhti näillä alemmilla rimoilla kohdilleen. Yrsan aksakoulu-videossa Yrsyli treenaa alustalle maahanmenoa. Kuten voikin kuulla, käsky tuolle alustalle on keinu, eli alusta tulee siirtymään keinulle ja siitä sitten häivytetään (vihaan häivyttämistä! Saa nähdä miten onnistuntämän projektini kanssa.). Aksakoulu-videolla on myös rengastreeni. Rengasta ollaan tehty ihan tosi vähän, mutta ehkäpä se tästä nyt lähtee vauhtiin. Mulla alkaa kesäloma parin viikon päästä, sitten on kymmenen viikkoa aikaa tehdä päivisin aksaa - jos vain jaksetaan! No, onneksi minä oon tosi laiska, niin pelkoa ylitreenaamisesta ei ole.
Niin loppui meidän TopTeam-kausi, kaksi viikkoa sitten Lohjan leiriin. Nasta oli ihan oma itsensä kaikkine ihanine omituisuuksineen. Aluksi Villen hypärillä tehtiin puhdas ja hieno rata. Vaihdettiin sitten aksarataan. Nasta tiputti mm. päällejuoksurimat, ei hypännyt pituutta (tai hyppäsi, sivuttain!) ja takaakierroissa tuli rimoihin rintakehällään. Agilityradasta ei siis tullut yh-tään mitään. Ville sanoikin, että otapa vielä se hypäri että saadaan edes jotain onnistunutta loppuun :D Ja sitten Nasta taas teki nollan. Tai siis minä vähän tyrin keppien jälkeisellä hypyllä, mutta koirahan teki just niinkun minä sitä ohjasin. Ota tuosta nyt selvää!
Villen treenien jälkeen mentiin Sannan ratapohjille, joista minä olin valinnut kaksi; serpentiiniradan ja keppien avokulmaradan. Tai niiden asioiden takia valkkasin radat. Serpentiineissä kävi ilmi sellainen asia, että Nastaa pelottaa erota minusta, joten Hän tiputtaa minusta pois päin hypättävät hypyt. Koska pois meneminen on niin ahdistavaa. Muuten treeni (molemmat) kyllä sujui hyvin.
Sannan treenien jälkeen oli vuorossa päivän söpöstelyosuus: Nastan kaksi lasta tulivat moikkaamaan äitiään ja siskoaan hallille! Rulla ja Kira omistajineen asuvat leiripaikkakunnan seutuvilla. Rulla oli ihan äitinsä näköinen, Kira oli edelleen mielistelevä itsensä (ja söpö!) ja kaikki tulivat toimeen tosi hyvin. Liiankin hyvin. Rullalla oli juoksut, joten Nasta astui sitä koko ajan. Mutta Rullapa on kova typy, jota ei noin vain ilman vastalauseita astuskella! Nastahan siitä tosin vain innostui! Videotakin löytyisi, mutta se on sen verran k-18 -materiaalia, että jätetään nyt pois.
Nape, Yrsa, Rulla, Kira
Äiti&tytär vai tytär&äiti?
Oli huikeen hienoa nähdä Napetin lapsosia! Muitakin kuin Yrsaa. :D Kiirehdittiin sitten lassieitten ja Lauran & Meelan kanssa hotellille, jossa meille oli buffet ja pienimuotoinen illanvietto. Unta ei tarvinnut kauaa odotella illalla, vaikka yö menikin vähän valvoessa, kun Yrsa välttämättä halusi nukkua sängyssä, kun esteitä siihen ei näkösällä ollut. Sinne se aina
kiipesi, vaikka minä sen sieltä aina julmasti alas potkin.
Sunnuntai alkoi Mikon fysiikkatreeneillä (joista myöhästyttiin ehkä ihan vähän!). Luvassa oli alkulämpän jälkeen sama lihaskuntotesti ja ketteryystesti, jotka meillä oli ekalla leirillä Mikkelissä. Ekalla leirillä tein kahdessa minuutissa lihaskuntosarjoja 4 kokonaista ja 1/3, nyt paransin tulostani viiteen kokonaiseen ja kahteen kolmasosaan! Ketteryysradan aikakin parani reilut viisi sekuntia!
Leirin vika treeni oli Sennin opissa. Molemmat radat sujuivat hyvin, mutta molemmilla esiin tuli meidän ikuisuusongelma; rimat. Sennin kanssa pähkäiltiin asiaa, ja lääkkeeksi kokeillaan nyt treeneissä eri korkuisia rimoja (kaikkea 45:stä 65 cm:iin), eri pituisia estevälejä ja jos rima tippuu, heti keskeytys, huomautus, nosto ja yli hyppyytys. Kehu jos pitää, sen jälkeen muutaman esteen takaa sama kohta. Jos pitää riman ylhäällä, palkka.
Leiri ja kausi TopTeamissa on nyt ohi. Kisaaminen jatkuu ja jatkuikin jo viikko sitten Lappeenrannassa neljän radan verran. Heti ekalta radalta tehtiin Nastan kanssa nolla, eikä mikä tahansa nolla, vaan nollavoitto, jolla saatiin serti! Sillä avattiin tie hyppyvalioitumista kohti. Vuoden päästä aikaisintaan...!
Muilta radoilta tehtiin sitten jotain epämääräisiä tuloksia, kymppejä tai hylkyjä. En muista! Mutta hienolta tuntui tuo voitto ja serti kyllä! Huomenna karavaani suuntaa Mikkeliin, lauantaina siellä onkin yllättäen kisat. Kukapa olisi arvannut!
Serti-Nape
Eilen käytiin Lykynlammella katsomassa, josko pururadat olisivat jo sulat. Sammakko löytyi. Pururadat eivät olleet kovin sulat. Mutta nätisti poseerasivat, miun keväiset lassiet! Ja siitä puheen ollen, Seralla on taas kesätukka <3
Taas on päiviä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Yrsa on ehtinyt juoksunsa lopettaa, mutta eipä hätää; heti Yrsan perään äitikoira Nasta aloitti oman juoksunsa. Se olikin ennen juoksun alkua tosi hellyydenkipeä ja vähän vaisukin. Juoksuthan alkoivat JoAn kisojen jälkeisenä päivänä, eli pääsiäispäivänä. Kisoissa Nasta ei ollutkaan ollenkaan oma itsensä: se tiputti kaikki mahdolliset rimat kahdelta ensimmäiseltä radalta. Kyllä, kaikki. No, ei se siis ehtinyt pudottaa kuin yhteensä kuusi rimaa, sillä minä keskeytin radat tykkänään. Jos kolme ensimmäistä rimaa tulee alas, ei me kyllä jatketa. Olin jo vähän huolissani Nastasta (näkeekö se kunnolla, onko sillä joku paikka kipeä, onko se tosi jumissa), mutta onneksi se aloitti juoksut seuraavana aamuna. Tai silloin huomasin juoksut... Tokihan ne koirallakin saattaa tehdä kipeää!
Olin onneksi varannut jo aiemmin fyssarin Nastalle seuraavalle viikolle, joten se puoli tuli hoidettua heti alta pois. Fyssari sanoikin, että Nasta oli ehkä tavallista enemmän jumissa etureisistä ja jalan koukistajista sekä alaselästä, mutta paikat lähtivät pehmenemään heti eli lihakset vastasivat hyvin hoitoon. Nasta nautiskeli tapansa mukaan hoidosta kuin spassa konsanaan. Tällä kertaa ihan äänten kera!
Pikkumusta pääsi ekaa kertaa fyssarille, lähinnä tutustumiskäynnille. Ensin sille piti syöttää ainakin iltaruoan verran nappulaa, että se pysyi paikoillaan. Sitten kun namut loppuivat, se tajusi, että jokuhan hiplaa sen takapäätä! Ja sehän tuntuu mukavalle! Vähäksi aikaa se sitten rauhoittuikin kyljelleen, mutta toista kylkeä ei suostunut kääntämään, vaikka me fyssarin kanssa miten yritettiin kahdestaan sitä kääntää. Kovasti pisti vastaan tuo pieni koira! Yrsa tuntui kuulemma sopivasti lihaksikkaalta fyssarin käteen. Lanneosa on pitkä, pidempi kuin Nastalla, ja jos jokin niin se vaatii tarkkailua ja lihasten hyvän kunnossapidon. Nyt lihakset olivatkin kuulemma jo ihan hyvät. Pitkien selkälihasten ja syvien lihasten vahvistamista ylläpitävänä toimenpiteenä, mitään ongelmaa siellä siis ei ollut. Yrsa on lihaksistoltaan ja rakenteeltaan kovin erilainen kuin Nasta (tämän olenkin jo itsekin pannut merkille), ja nivelissä ei ainakaan ole ongelmaa liikkuvuudessa. Koska Yrsa on kehittynyt hitaammin kuin Nasta, ehdotti fyssari kysyttyäni, että menisimme virallisiin kuviin vasta, kun Jari palaa kesälomalta. Meidän ell siis lomailee joka vuosi kesä-elokuun, koska hän voi! No, mitäpä tässä valittamaan, ei se omakaan loma hirveästi lyhempi ole ;)
Käytiin itse asiassa juuri reilu viikko sitten eläinlääkärissä, mutta ihan hyvissä merkeissä: Yrsa ja Nasta luovuttivat nyt verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Seralta otettiin maksa-arvojen kontrollikoe. Serahan ei siis voinut aloittaa maksaruokaa (erikoisnappulaa), sillä se syö jo virtsakivivaivoihinsa erikoisruokaa. Jätin siis kokonaan lihan pois sen ruokavaliosta (maksasairaalle ruoan pitää olla mahdollisimman köyhäprotskuista), ja korvasin iltalihat Yrjölän puurolla. Tai ainakin jollain sen versiolla. Helmikuun alkupuolella Seran maksa-arvot olivat 148 (viitearvo 10-118), ja nyt se oli 35! Huima ja hieno pudotus pelkällä lihan pois jättämisellä! Hienoa, mummi voi nyt hyvin, eikä oksentelua/turvotusta ole enää ilmennytkään. Loppuelämä näin, tai toki tilannetta seuraillen.
Nyt olemme siis pitäneet Nastan kanssa taukoa aksasta, meillä kun ei saa juoksuisena treenata. Yrsa sen sijaan pääsi reilu viikko myöhässä hurjastelemaan yksvee-aksaradalle! Juuri sillä kerralla olikin kiva ykkösluokkamainen suoraan tykitys, joka meiltä parin testikerran jälkeen sujui kuin...oikea agility! Tässäpä Yrsan yksveeaksat linkkinä, kun ei taas onnistu tuo suora videon laittaminen.
Ylihuomenna alkaa matka kohti viimeistä tt-leiriä. Sen jälkeen tiedossa kisoja, kisoja ja kisoja. Ja kesä! Ah, ihana kesä!
Parit kisat on taas koluttu; Lappeenrannassa viikko sitten ja eilen Kuopiossa. Lappeenrannasta saatiin se toinenkin tupla plakkariin, joten meillä on nyt oikeus osallistua SM-kisojen lisäksi myös MM-karsintoihin. Kuopion saldona oli vain yksi nolla, mutta hyvä hypärivitonen ja aivan kamala kuumumishyl. Lappeenrannan eka rata oli hypäri, jolla tuntui tosi hyvältä juosta ja tehtiinkin tosi sujuva rata. Toinen nollarata oli kauheaa ja hidasta vääntämistä, tai siltä se tuntui. Kuulin ainakin kahdessa kohtaa, miten rimat kolisivat, mutta selvittiin puhtaalla radalla maaliin. Huh! Kolmannella radalla tuli hyl, mutta tuntui taas hyvältä juosta. Napetti on niin kiva aksakoira!
Kuopiossa oli tarkoituksena ja tavoitteena testailla ohjauksia, joita en oikeastaan ole uskaltanut kisoissa käyttää, vaikka treenien perusteella tiedän Nastan kyllä osaavan. Ekalle radalle niitä en hirveästi rataprofiilin takia saanut mahtumaan, mutta lähetys neloshypylle ja kepeille vienti onnistuivat kyllä hyvin! Rimavitoshypärillä tein persjätön (!!) ja keskimmäiselle radalle olin suunnitellut vahvan merkkauksen kepeille ja yhden japanilaisenkin (!), mutta sikailija tuli niin rumasti keinun, että otettiin se uusiksi ja poistuttiin häpeämään. Ennen sikailurataa Nasta näki parin koiran juoksevan radalla, eikä oikein enää keskittynyt tai rauhoittunut. Lähdössä kuului taas viuviuta, eli oikeastaan tiesinkin, että tulossa oli rallia.
Sekä tuossa Lappeenrannan hypärin vikalla putkella että Kuopion ekan radan vikalla putkella näkyy kyllä yksi meidän "ongelmakohta": putkelle viedessä koiraa pitää kääntää, ja kun vedän vastaisella Nastaa, se kääntyy tosi paljon (ei huono asia sinänsä!), tekee pienen vekin ja se vie aikaa muutaman kymmenyksen! Pelkällä vedolla ei olisi ainakaan tuohon Kuopion putkeen koiraa saanut, sen verran loiva hyppykulma puomilta tuli putkelle päin. Jos olisi vekannut ennen hyppyä, olisi vaarana putkikäskyä toistaessa ollut myös pylvään ympärillä oleva putki, jos vekkaus olisi kääntänyt koiraa liikaa. Hmm. Pitää miettiä ja testailla ratkaisuja tuohon!
Toinen juhlan aihe (karsintanollien kasaan saamisen lisäksi) on tietenkin pikkuruinen Yrsa-Ulpukka, eli Urpuli, joka täyttää huomenna kokonaisen vuoden! Tuo iso pikkumusta siirtyi aikuisuuteen pari viikkoa sitten, kun aloitti ekat juoksunsa. Viimeisen parin viikon ajan Nasta onkin astunut sitä enemmän tai vähemmän, ja nyt perjantaina ja lauantaina Yrsa sitten jo tarjosikin auliisti itseään sekä äiskälle että mummukoiralle.
Yrsa on myös kunnostautunut pomoilemisessa; Nastan astumisyrityksiin se aluksi vastasi leikkien, mutta viikko sitten sillä meni hermot ja se ärähti Nastalle. Nasta ärähti takaisin, mutta siitähän Yrsa ei tykännyt, ja tytöt rupesivat tukkanuottasille. Kävi sitten niin, että Nasta oli se, joka väistyi. Yrsa uhkaili vielä hetken ajan Nastaa käskyttämällä sitä olemaan liikkumatta, kunnes lähti huuliaan nuoleskellen pois paikalta ja Nape uskalsi liikkua. No, toissa päivänä pikku Urpula halusi vähän leikkiä Seran kanssa, ja lätkäisi sitä tassulla naamaan, kun ne makoilivat lähekkäin. Serahan ei tuosta tykännyt, vaan ampaisi pystyyn ja ärähti Yrsalle (tähän mennessä Yrsa on aina alistunut Seran irvistyksille), mutta Yrsahan ei siitä tykännyt, vaan rähähti takaisin! Sera, nöyrä koira kun on, väisti heti, mutta Yrsa ajatteli vielä varmistaa Seran tietävän, että Hän on tosissaan, ja näppäsi vielä varmuuden vuoksi kerran-pari. Seraa pelotti pitkään! Näinköhän meillä on kohta musta laumanjohtaja? Tällä menollahan se hyökkää kohta minunkin kimppuun ;)
Paha pikkumusta
Pääsiäinen on ihan parin päivän päästä, ja silloinhan on perinteisesti kisat naapuriseuran hallilla. Muistaakseni kirjoitin itsenäisyyspäivän kisojen jälkeen, etten enää koskaan mene tuohon jäätävään halliin, mutta arvatkaapas, ollaanko ilmoittauduttu peräti neljälle radalle Nastan kanssa?! Pitää muistaa ottaa rutkasti vaatetta mukaan. Sitten vietetäänkin peräti kaksi viikkoa kisatonta aikaa, mutta huhtikuun toisena viikonloppuna on sitten viimeinen TopTeam-leiri. Se järjestetään Lohjalla. Siellä päin asuu kaksi Nastan lapsukaista, ja olemmekin sopineet jo treffit! Yrsa lähtee ehkä mukaan treffaamaan siskojaan. Ja mikä mukavinta, mukaan lähtevät myös koirakkopaikalle Laura ja sheltti Meela! Pelottaa muuten jo se kuntotesti. Hrr.
Koska lupasin, että edellisen ja uuden päivityksen välillä ei ole puoltatoista kuukautta taukoa, teen uuden päivityksen heti nyt! Käytiin Kuopiossa kisaamassa neljän radan verran. Kaksi ekaa olikin ihan hyviä ratoja, mutta kahdella vikalla Kuumis-Nape nosti päätään. Ekalla radalla tippui harmillisesti eka rima, kun Nasta ilmeisesti luki ajanottolaitteet hypyn siivekkeiksi ja ponnisti liian aikaisin. Tokalta radalta tuli nolla, kahdelta vikalta rimavitoset. Eroaminen minusta kun on niin kaameaa. Tosin vikalla radalla saatoin tiputtaa riman itse huitaisemalla koiran seuraavalle esteelle juuri riman päällä... Tässäpä radat (C-rata vain puoliksi, kun kamerani vinoili ammattitaitoiselle kuvaajalleni):
Unohtui tuossa edellisessä päivityksessä mainita, että käytiin Yrsan ja Nastan kanssa Kuopiossa koirauimalassa helmikuun alussa. Nape, tuo pikku vesipetoni, ei oikein innostunut halliuinnista, vaan on enemmän vapaiden vesien uimari. Yrsa sen sijaan tajusi lopuksi homman juonen ja uiskenteli ihan reippaasti. Ehkä se ensi kesänä ui jo Napen kanssa innokkaasti! Molempien mielestä uiminen vaan on kovin vakavaa puuhaa ilmeistä päätellen. Leimattomien kuvien (c) Ilona Karjalainen ja leimallisten leiman mukaisesti Anni Rask!
Seuraavat kisat kahden viikon päästä. Siellä sama ohjaususkallus ja juoksuvauhti päälle! Kupla tavoitteena (ai niin, en ihan päässyt kuplaanflowhunsymbioosiin tän päivän kisoissa, parempi keskittyminen next time).
Vihdoinkin sain aikaiseksi päivittää blogia! Vihdoinkin Seran oksentelulle löytyi syy! Vihdoinkin Yrsa on kehittynyt agilityssa! Vihdoinkin olen oppinut laskemaan irti ajatuksesta, että Yrsa olisi Napen peilikuva! Vihdoinkin!
Aloitetaan Serasta. Sehän oksenteli ja turposi kaulastaan useampaankin otteeseen joulun aikoihin, sen jälkeen ja ihan viime aikoinakin. Tulin eräänä päivänä tammikuussa (hyi minä! onpa pitkä aika edellisestä kirjoituksesta!) töistä kotiin ja huomasin, että Sera oli yhtäkkiä päivän aikana muuttunut kaulaltaan ja poskistaan ihan turvoksissa olevaksi. Soitin heti lääkäriin ja sain ajan. Vierasesineitä/kasvaimia ei kurkusta löytynyt, sain kortisonia kotiinkin mukaan piikin muodossa ja lisäksi kortisonia tabumuodossa. Oksenteluun pahoinvointi- ja närästyslääkettä. Niillä mentiin melkein viikko, mutta oksentelu jatkui. Soitin taas lääkäriin (pyysi soittelemaan kuulumisia), ja päästiin taas samana iltapäivänä klinikalle. Jari päätti, että koira rauhoitetaan, otetaan verikoe, röntgen sisäelimistä ja tarvittaessa vielä tähystetään vatsalaukku. Siinä rauhoitusaineen vaikutuksen alkamista odotellessamme Sera alkoi pumpata oksennusta ja oksensikin...jotain. Se jokin oli noin 15 cm pitkä ja pari senttiä leveä ja pari senttiä paksu. Ja haisi aivan hel-ku-tin pahalle! Siis niin pahalle, että hoitajatkin yökkivät, ja he sentään ovat varmaan paljon nähneet ja haistaneet. Hoitaja tutki juttua, ja päädyttiin siihen, että se oli karvaa. Jarin tultua paikalle juttu diagnosoitiin karvaksi, joka on ollut Seran elimistössä kauan. Siis ei mikään parin viikon juttu, vaan enemmänkin puoli-pari vuotta sitten kehittymään alkanut asia. Jarin sanoin: "mitä pahemmalle se haisee, sitä kauemmin se on koiran sisällä ollut". Eli ehkä aika kauan sitten on alkanut kerääntyä karvaa Seran sisuksiin!
Röntgenissä ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta verikokeessa huomattiin, että maksa-arvot olivat koholla. Kontrolliin mennään tässä kuukauden sisällä. Kokeilemme nyt pelkällä punaisen lihan pois jättämisellä, sillä Sera syö jo klinikkaruokaa struviittikiviin. Ja kuten varmaan olen joskus maininnut, ruokaa ei voi jättää pois, sillä kivet ovat sen verran aggressiivisia, että kipu tulee heti ja kovana. Jos maksa-arvot ovat nyt kontrollikokeessa normaalit, hyvä niin, mutta jos ne ovat vielä koholla/kohonneet lisää, en oikein tiedä mitä on tehtävissä. Ei ehkä hirveästi. Sera on nyt laihtunut aika huomattavasti tuosta tammikuun ell-käynnistä (jopa silloin viikon sisällä lähti melkein kilo!!), vaikka olen nyt lähes tuplannut sen ruoka-annoksen koon, kun liha jäi kokonaan pois. Päivä kerrallaan. Kontrolliverikokeessa selviää sitten enemmän. Samalla kun Seralta otetaan verikoe, vien molemmat mapleyardilaiseni verinäytteen ottoon. Osallistuin marraskuussa Yrsan osalta ja reilu vuosi sitten Nastan osalta Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin koirien käyttäytymiskyselyyn, ja nyt sain sähköpostia, että molempien koirien käyttäytymisprofiilit ovat rodun kannalta sen verran kiinnostavia, että he tahtoisivat koirista verinäytteet Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmän käyttöön. Tottahan toki!
No sitten Yrsa! Edellinen kirjoitus taisikin ihan otsikosta lähtien käsitellä vaikeuttani kohdata Yrsa agilityssa sen vaatimalla tavalla. No, nyt ollaan jo samalla radalla ja menossa kohti ruusuista agilityuraa :D Yrsa on kehittynyt huimasti ja minä osaan jo sytytellä sitä agilityyn enemmän. Se leikkii jo kivasti (ei vieläkään niin kuin Nasta, mutta hei, ei sen tarvitsekaan!) ja vauhtia on ihan hyvin. Varmuuden kasvaessa vauhtikin toivottavasti kasvaa. Puomikin otettiin jo pari viikkoa sitten ekan kerran, mutta silloin Yrsa olikin sitä mieltä, että se on ihan liian korkea ja kapea ylitettäväksi! Se jopa hyppäsi puomin päältä, sain onneksi kopin. Kokeiltiin eilen uudelleen parin viikon miettimistauon jälkeen, ja hyvältä näytti! Ei enää mörköä puomilla. Vähän vielä otin tukasta kiinni ylösmenolla, ettei hyppää miten tahansa sivusta vaan tulisi nätisti alhaalta saakka vauhdilla. Aijai kun tuli nätisti 2on2offiinkin! Huomatkaa ekan videon lopussa, miten hienosti Yrsa on hiffannut kahden lelun leikin... ;)
Tässä treenattiin vauhtia
Ja tällainen mulkero Yrsa on Nastaa kohtaan aina :O
Eikö olekin Yrsa (ja minä sen ohjaajana) kehittynyt?! Nasta on ollut oma kultainen itsensä. Käytiin Seinäjoella TopTeam-leirillä, aluevalmennuksessa tällä kertaa täällä Joensuussa ja ollaan treenattu Sarin ryhmässäkin. Ylihuomenna on kisat Kuopiossa. Tavoitteena flow ja symbioosi radalla! Tässä pikavilkaisu Seinäjoen TT-leirin ja aluevalmennuksen antiin:
TT-leiri
Sellaista meille, näin pikaisesti kerrottuna. Lupaan, ettei tämän ja seuraavan päivityksen välissä ole näin pitkää taukoa kuin nyt! Aion aloittaa Yrsalle keinun valmistelun ja keppien tekemisen ihan pian (itse asiassa kokeiltiinkin jo 2by2-menetelmää, hyvin tajusi pentu koko homman!), joten niistä ainakin varmaan jotain pientä videonpätkää jossain vaiheessa. Keinumenetelmä on vielä vähän auki, mutta koska meidän keinun pystyy madaltamaan ihan matalaksi, käytän sitä varmaankin hyödyksi jotenkin.
