Juhlan aihetta

Yrsa (Maple Yard Oops-A-Daisy) 1 v 22.3.2016

Parit kisat on taas koluttu; Lappeenrannassa viikko sitten ja eilen Kuopiossa. Lappeenrannasta saatiin se toinenkin tupla plakkariin, joten meillä on nyt oikeus osallistua SM-kisojen lisäksi myös MM-karsintoihin. Kuopion saldona oli vain yksi nolla, mutta hyvä hypärivitonen ja aivan kamala kuumumishyl. Lappeenrannan eka rata oli hypäri, jolla tuntui tosi hyvältä juosta ja tehtiinkin tosi sujuva rata. Toinen nollarata oli kauheaa ja hidasta vääntämistä, tai siltä se tuntui. Kuulin ainakin kahdessa kohtaa, miten rimat kolisivat, mutta selvittiin puhtaalla radalla maaliin. Huh! Kolmannella radalla tuli hyl, mutta tuntui taas hyvältä juosta. Napetti on niin kiva aksakoira!

Kuopiossa oli tarkoituksena ja tavoitteena testailla ohjauksia, joita en oikeastaan ole uskaltanut kisoissa käyttää, vaikka treenien perusteella tiedän Nastan kyllä osaavan. Ekalle radalle niitä en hirveästi rataprofiilin takia saanut mahtumaan, mutta lähetys neloshypylle ja kepeille vienti onnistuivat kyllä hyvin! Rimavitoshypärillä tein persjätön (!!) ja keskimmäiselle radalle olin suunnitellut vahvan merkkauksen kepeille ja yhden japanilaisenkin (!), mutta sikailija tuli niin rumasti keinun, että otettiin se uusiksi ja poistuttiin häpeämään. Ennen sikailurataa Nasta näki parin koiran juoksevan radalla, eikä oikein enää keskittynyt tai rauhoittunut. Lähdössä kuului taas viuviuta, eli oikeastaan tiesinkin, että tulossa oli rallia. 



 Kuopio A

Kuopio B

Kuopio C



Moi en osaa olla silmät auki kuvissa!

Vanha ja raihnas

Sekä tuossa Lappeenrannan hypärin vikalla putkella että Kuopion ekan radan vikalla putkella näkyy kyllä yksi meidän "ongelmakohta": putkelle viedessä koiraa pitää kääntää, ja kun vedän vastaisella Nastaa, se kääntyy tosi paljon (ei huono asia sinänsä!), tekee pienen vekin ja se vie aikaa muutaman kymmenyksen! Pelkällä vedolla ei olisi ainakaan tuohon Kuopion putkeen koiraa saanut, sen verran loiva hyppykulma puomilta tuli putkelle päin. Jos olisi vekannut ennen hyppyä, olisi vaarana putkikäskyä toistaessa ollut myös pylvään ympärillä oleva putki, jos vekkaus olisi kääntänyt koiraa liikaa. Hmm. Pitää miettiä ja testailla ratkaisuja tuohon!



Toinen juhlan aihe (karsintanollien kasaan saamisen lisäksi) on tietenkin pikkuruinen Yrsa-Ulpukka, eli Urpuli, joka täyttää huomenna kokonaisen vuoden! Tuo iso pikkumusta siirtyi aikuisuuteen pari viikkoa sitten, kun aloitti ekat juoksunsa. Viimeisen parin viikon ajan Nasta onkin astunut sitä enemmän tai vähemmän, ja nyt perjantaina ja lauantaina Yrsa sitten jo tarjosikin auliisti itseään sekä äiskälle että mummukoiralle.



Yrsa on myös kunnostautunut pomoilemisessa; Nastan astumisyrityksiin se aluksi vastasi leikkien, mutta viikko sitten sillä meni hermot ja se ärähti Nastalle. Nasta ärähti takaisin, mutta siitähän Yrsa ei tykännyt, ja tytöt rupesivat tukkanuottasille. Kävi sitten niin, että Nasta oli se, joka väistyi. Yrsa uhkaili vielä hetken ajan Nastaa käskyttämällä sitä olemaan liikkumatta, kunnes lähti huuliaan nuoleskellen pois paikalta ja Nape uskalsi liikkua. No, toissa päivänä pikku Urpula halusi vähän leikkiä Seran kanssa, ja lätkäisi sitä tassulla naamaan, kun ne makoilivat lähekkäin. Serahan ei tuosta tykännyt, vaan ampaisi pystyyn ja ärähti Yrsalle (tähän mennessä Yrsa on aina alistunut Seran irvistyksille),  mutta Yrsahan ei siitä tykännyt, vaan rähähti takaisin! Sera, nöyrä koira kun on, väisti heti, mutta Yrsa ajatteli vielä varmistaa Seran tietävän, että Hän on tosissaan, ja näppäsi vielä varmuuden vuoksi kerran-pari. Seraa pelotti pitkään! Näinköhän meillä on kohta musta laumanjohtaja? Tällä menollahan se hyökkää kohta minunkin kimppuun ;)

Paha pikkumusta

Pääsiäinen on ihan parin päivän päästä, ja silloinhan on perinteisesti kisat naapuriseuran hallilla. Muistaakseni kirjoitin itsenäisyyspäivän kisojen jälkeen, etten enää koskaan mene tuohon jäätävään halliin, mutta arvatkaapas, ollaanko ilmoittauduttu peräti neljälle radalle Nastan kanssa?! Pitää muistaa ottaa rutkasti vaatetta mukaan. Sitten vietetäänkin peräti kaksi viikkoa kisatonta aikaa, mutta huhtikuun toisena viikonloppuna on sitten viimeinen TopTeam-leiri. Se järjestetään Lohjalla. Siellä päin asuu kaksi Nastan lapsukaista, ja olemmekin sopineet jo treffit! Yrsa lähtee ehkä mukaan treffaamaan siskojaan. Ja mikä mukavinta, mukaan lähtevät myös koirakkopaikalle Laura ja sheltti Meela! Pelottaa muuten jo se kuntotesti. Hrr.



Told you so!

Koska lupasin, että edellisen ja uuden päivityksen välillä ei ole puoltatoista kuukautta taukoa, teen uuden päivityksen heti nyt! Käytiin Kuopiossa kisaamassa neljän radan verran. Kaksi ekaa olikin ihan hyviä ratoja, mutta kahdella vikalla Kuumis-Nape nosti päätään. Ekalla radalla tippui harmillisesti eka rima, kun Nasta ilmeisesti luki ajanottolaitteet hypyn siivekkeiksi ja ponnisti liian aikaisin. Tokalta radalta tuli nolla, kahdelta vikalta rimavitoset. Eroaminen minusta kun on niin kaameaa. Tosin vikalla radalla saatoin tiputtaa riman itse huitaisemalla koiran seuraavalle esteelle juuri riman päällä... Tässäpä radat (C-rata vain puoliksi, kun kamerani vinoili ammattitaitoiselle kuvaajalleni):

 

A-rata

 

B-rata linkkinä

 

C-rata

 

D-rata linkkinä 

 



Unohtui tuossa edellisessä päivityksessä mainita, että käytiin Yrsan ja Nastan kanssa Kuopiossa koirauimalassa helmikuun alussa. Nape, tuo pikku vesipetoni, ei oikein innostunut halliuinnista, vaan on enemmän vapaiden vesien uimari. Yrsa sen sijaan tajusi lopuksi homman juonen ja uiskenteli ihan reippaasti. Ehkä se ensi kesänä ui jo Napen kanssa innokkaasti! Molempien mielestä uiminen vaan on kovin vakavaa puuhaa ilmeistä päätellen. Leimattomien kuvien (c) Ilona Karjalainen ja leimallisten leiman mukaisesti Anni Rask!

 

 

Seuraavat kisat kahden viikon päästä. Siellä sama ohjaususkallus ja juoksuvauhti päälle! Kupla tavoitteena (ai niin, en ihan päässyt kuplaanflowhunsymbioosiin tän päivän kisoissa, parempi keskittyminen next time).



Vihdoinkin!

Vihdoinkin sain aikaiseksi päivittää blogia! Vihdoinkin Seran oksentelulle löytyi syy! Vihdoinkin Yrsa on kehittynyt agilityssa! Vihdoinkin olen oppinut laskemaan irti ajatuksesta, että Yrsa olisi Napen peilikuva! Vihdoinkin!

 

Aloitetaan Serasta. Sehän oksenteli ja turposi kaulastaan useampaankin otteeseen joulun aikoihin, sen jälkeen ja ihan viime aikoinakin. Tulin eräänä päivänä tammikuussa (hyi minä! onpa pitkä aika edellisestä kirjoituksesta!) töistä kotiin ja huomasin, että Sera oli yhtäkkiä päivän aikana muuttunut kaulaltaan ja poskistaan ihan turvoksissa olevaksi. Soitin heti lääkäriin ja sain ajan. Vierasesineitä/kasvaimia ei kurkusta löytynyt, sain kortisonia kotiinkin mukaan piikin muodossa ja lisäksi kortisonia tabumuodossa. Oksenteluun pahoinvointi- ja närästyslääkettä. Niillä mentiin melkein viikko, mutta oksentelu jatkui. Soitin taas lääkäriin (pyysi soittelemaan kuulumisia), ja päästiin taas samana iltapäivänä klinikalle. Jari päätti, että koira rauhoitetaan, otetaan verikoe, röntgen sisäelimistä ja tarvittaessa vielä tähystetään vatsalaukku. Siinä rauhoitusaineen vaikutuksen alkamista odotellessamme Sera alkoi pumpata oksennusta ja oksensikin...jotain. Se jokin oli noin 15 cm pitkä ja pari senttiä leveä ja pari senttiä paksu. Ja haisi aivan hel-ku-tin pahalle! Siis niin pahalle, että hoitajatkin yökkivät, ja he sentään ovat varmaan paljon nähneet ja haistaneet. Hoitaja tutki juttua, ja päädyttiin siihen, että se oli karvaa. Jarin tultua paikalle juttu diagnosoitiin karvaksi, joka on ollut Seran elimistössä kauan. Siis ei mikään parin viikon juttu, vaan enemmänkin puoli-pari vuotta sitten kehittymään alkanut asia. Jarin sanoin: "mitä pahemmalle se haisee, sitä kauemmin se on koiran sisällä ollut". Eli ehkä aika kauan sitten on alkanut kerääntyä karvaa Seran sisuksiin!

 

Röntgenissä ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta verikokeessa huomattiin, että maksa-arvot olivat koholla. Kontrolliin mennään tässä kuukauden sisällä. Kokeilemme nyt pelkällä punaisen lihan pois jättämisellä, sillä Sera syö jo klinikkaruokaa struviittikiviin. Ja kuten varmaan olen joskus maininnut, ruokaa ei voi jättää pois, sillä kivet ovat sen verran aggressiivisia, että kipu tulee heti ja kovana. Jos maksa-arvot ovat nyt kontrollikokeessa normaalit, hyvä niin, mutta jos ne ovat vielä koholla/kohonneet lisää, en oikein tiedä mitä on tehtävissä. Ei ehkä hirveästi. Sera on nyt laihtunut aika huomattavasti tuosta tammikuun ell-käynnistä (jopa silloin viikon sisällä lähti melkein kilo!!), vaikka olen nyt lähes tuplannut sen ruoka-annoksen koon, kun liha jäi kokonaan pois. Päivä kerrallaan. Kontrolliverikokeessa selviää sitten enemmän. Samalla kun Seralta otetaan verikoe, vien molemmat mapleyardilaiseni verinäytteen ottoon. Osallistuin marraskuussa Yrsan osalta ja reilu vuosi sitten Nastan osalta Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin koirien käyttäytymiskyselyyn, ja nyt sain sähköpostia, että molempien koirien käyttäytymisprofiilit ovat rodun kannalta sen verran kiinnostavia, että he tahtoisivat koirista verinäytteet Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmän käyttöön. Tottahan toki!

 

No sitten Yrsa! Edellinen kirjoitus taisikin ihan otsikosta lähtien käsitellä vaikeuttani kohdata Yrsa agilityssa sen vaatimalla tavalla. No, nyt ollaan jo samalla radalla ja menossa kohti ruusuista agilityuraa :D Yrsa on kehittynyt huimasti ja minä osaan jo sytytellä sitä agilityyn enemmän. Se leikkii jo kivasti (ei vieläkään niin kuin Nasta, mutta hei, ei sen tarvitsekaan!) ja vauhtia on ihan hyvin. Varmuuden kasvaessa vauhtikin toivottavasti kasvaa. Puomikin otettiin jo pari viikkoa sitten ekan kerran, mutta silloin Yrsa olikin sitä mieltä, että se on ihan liian korkea ja kapea ylitettäväksi! Se jopa hyppäsi puomin päältä, sain onneksi kopin. Kokeiltiin eilen uudelleen parin viikon miettimistauon jälkeen, ja hyvältä näytti! Ei enää mörköä puomilla. Vähän vielä otin tukasta kiinni ylösmenolla, ettei hyppää miten tahansa sivusta vaan tulisi nätisti alhaalta saakka vauhdilla. Aijai kun tuli nätisti 2on2offiinkin! Huomatkaa ekan videon lopussa, miten hienosti Yrsa on hiffannut kahden lelun leikin... ;)

 



 

 

Tässä treenattiin vauhtia

 

Ja tällainen mulkero Yrsa on Nastaa kohtaan aina :O

 

Eikö olekin Yrsa (ja minä sen ohjaajana) kehittynyt?! Nasta on ollut oma kultainen itsensä. Käytiin Seinäjoella TopTeam-leirillä, aluevalmennuksessa tällä kertaa täällä Joensuussa ja ollaan treenattu Sarin ryhmässäkin. Ylihuomenna on kisat Kuopiossa. Tavoitteena flow ja symbioosi radalla! Tässä pikavilkaisu Seinäjoen TT-leirin ja aluevalmennuksen antiin:

 

TT-leiri



 

Sellaista meille, näin pikaisesti kerrottuna. Lupaan, ettei tämän ja seuraavan päivityksen välissä ole näin pitkää taukoa kuin nyt! Aion aloittaa Yrsalle keinun valmistelun ja keppien tekemisen ihan pian (itse asiassa kokeiltiinkin jo 2by2-menetelmää, hyvin tajusi pentu koko homman!), joten niistä ainakin varmaan jotain pientä videonpätkää jossain vaiheessa. Keinumenetelmä on vielä vähän auki, mutta koska meidän keinun pystyy madaltamaan ihan matalaksi, käytän sitä varmaankin hyödyksi jotenkin.

Päänvaivaa pikkumustasta

Ei, en puhu mistään juhlavaatteesta, jollainen jokaisella naisella pitäisi roikkua vaatekaapissa (kyllä mullakin on!), vaan - yllätysyllätys - Yrsa-Ulpukasta. Jos ei ole jo tullut ilmi, on mulla ollut erityisen vaikeaa suhtautua Yrsan erilaisuuteen. Siis eroavaisuuksiin, mitä Nastaan tulee. Senhän siis pitäisi olla Nastan mustavalkoinen valokopio, eikö vaan? Sehän on Nastan lapsi! Miksei se ole yhtä raivopää agilityradalla? Miksei? Miksi sitä pitää auttaa oppimaan noin paljon? Nastalle tarvitsi näyttää jotain kerran, ja se oppi sen, tuli innokkaana oppitunnille, teki aina läksyt ja oli kympin oppilas. Yrsa...no, Yrsa ei välitä ekasta kerrasta, saattaa tulla katsomaan puolet toisesta kerrasta ja kolmannella kerralla se saattaa jopa olla paikalla loppuun saakka. Jos paikalla on myös ruokaa. Mutta muuten ei. Sellanen välillä lintsaava kaveri, joka haluaa kyllä pärjätä ihan hyvin, mutta ei haluis lukee kokeisiin (siis minä nuorena, kääk!!).

Käytiin lauantaina ACElla Kuopiossa Vitikaisen Tiian opissa treenaamassa. Tiia neuvoikin meille muutamia asioita, jotka pitää ottaa käyttöön. Ensimmäisenä tärkein: älä vertaa Yrsaa Nastaan! Nasta on se täydellinen yksilö, poikkeuksellinen lassiekoira, eikä toista sellaista vaan enää tule. Piste. Lakkaa siis vertailemasta! Okei, okei. Hirveen vaikeeta! Toisena: palkkaa ruualla. Se on miun salainen ase, sillä tuo koira on niin äärettömän ahne, että sille ruoka on huippupalkka! On olemassa koiria, joilla ei ole huippupalkkaa, joten miksi yritän tunkea Yrsalle muuta palkkaa kuin sitä, mikä sille on paras? Koiran ehdoilla pitää mennä! No joo, tajuan nyt vihdoin. Kolmantena: Opeta palkasta luopuminen. Yrsalla on paha bortsumainen tapa käyttää silmää, jäädä kyttäämään palkkaa/henkilöä joka palkkaa/namikippoa. Tämä silmän käyttö tuli jo pentutestissä ilmi, ja Tiina sanoikin silloin, että neuvoo sitten jatkoon, jos se tupsahtaa esiin agilityn puolella. No se tupsahti.

Videolla ei hirveästi sitä kyttäämistä näy, sillä kuvaaja otti videolle vain oikeeta tekemistä, eikä sitä, kun mie käännän Yrsaa pois palkan suunnasta, väännän sen päätä tai muuta sellasta. Tässä Yrsa jää kyttäämään namipalkan lisäksi vähän putkea, jota ennen pitäisi mennä sivuttainen hyppy. Korjattiin sitä ponnistuspaikalle kokoamisella ja vielä laskeutumispaikallekin namilla. Namina meillä on nyt broileripyörykät, jotka on puoliksi tai maksimissaan neljään osaan laitettu. Isoja köntsiä siis Yrsa saa kerralla, mutta niin ne näkyvät hyvin hallin pohjasta ja palkka on tarpeeksi houkutteleva. Kohta mulla on iso, pullea musta pikkumustan sijaan!

No, miten se sitten opetetaan, se palkasta luopuminen? Tiia antoi vinkkejä, ja lopputenttinä palkasta luopumisena voisi olla "houkutusten kiitorata" -tyyppinen suora, jonka päähän Yrsan pitää tulla miun luo, ja matkalla on houkutuksia. Namipurkkeja auki esimerkiksi. Sehän Yrsalle se suurin houkutus on, kun sille nuo lelut on vähän toisarvoisia. Kävin tänään heti hallilla kokeilemassa tuota palkasta luopumista kannellisen rasian avulla. Olin tietenkin ensin eilen vuodattanut kasvattajan Facebook-ryhmässä surkeeta oloani Yrsan suhteen ja sain taas hyviä vinkkejä. Mikä onni, että Napen ja Yrsan kasvattaja kasvattaa myös bortsuja! Yrsa nimittäin vaikuttaa vähän bortsumaiselta tuon maanisen kyttäämisen suhteen kuulemma. Jää kiinni palkkaan ja tuijottaa vain sitä. Käänsin sen Kuopiossa jopa selkä vasten palkkaajaa&namia, mutta niin vain pää kääntyi kuin pöllöllä konsanaan rangan ympäri. Hitsin Yrsa! Sehän jopa leikkii lenkillä niin, että se pistää maate, ihan päänkin, ja odottaa että Nasta tekee peliliikkeen. Sitten ne juoksee hepulia, jonka jälkeen Yrsa joko nappaa Nastan kintereestä kiinni tai lakoaa taas pusikkoon maan tasalle ja odottaa seuraavaa äkkiliikettä, joka laittaa sen liikkeelle. 

Videolla on jo pientä edistystä alun haparoinnin jälkeen havaittavissa! Tajusin myöhemmin itsekin saman, mistä Tiina-kasvattaja mulle vinkkasikin fbssä: Yrsa lähtee paremmin miun liikkeen mukaan, joten en saisi jäädä sitä paikoilleni houkuttelemaan vaan lähteä "jatkamaan rataa", eli liikkeellä äänen lisäksi viedä sitä eteenpäin. Ehkä se tästä. Alku vaikutti ihan lupaavalta kyllä kieltämättä. Torstaina treeneissä koulutus jatkukoon!

Napen kanssa tein keinua 4onina (koitan saada sen 2on2offin sijaan). Sillä on tosi vahva 2o2o, sillä tämä oli ehkä kuudes kerta hallilla tämän asian takia, joka kerta olen 2-3 settiä ottanut, ja edelleen Nasta tarjosi myös 2o2o:a 4onin lisäksi. Huoh. No, ei se ainakaan räiski sieltä alas ja eteenpäin lentokeinuna, vaan tulee kyllä nätisti 4onina alas mutta lähes puolet kerroista vaihtoi 2on2offiin. Naksuttelen sille siis 4onia, ja silti vieläkin tarjoa muuta. Vahva on kontaktimuisti Napella! Keinutreenit jatkuvat... Ja myös ne kotiläksyt, jotka saatiin Nastan kanssa Vähäniityn Sarin ryhmässä. Persjättöjä rohkeammin, päällejuoksuja rohkeammin. Ja tämähän vaatii sen, että luotan koiraan radalla. Niin, se ikuinen pikku juttu. Vähän samoja saatiin kotiläksyiksi aluevalkussa loppiaisena. Yllättävää kyllä, saksalainen ja persjättöohjaukset olivat nopeimpia, kun kellotettiin neljää-viittä eri ohjausta samoille esteille. Ja saksalainen ja persjätöt ovat olleet miun ei-listalla, sillä en osaa niitä koska en luota koiraan enkä näin ollen etene tarpeeksi rivakasti pois alta. Pitäsköhän alkaa luottamaan? Ehkäpä. 

Loppukaneettina voitaneen sanoa, että luota koiraasi ja kohtele koiriasi yksilöinä. Vai mitäpä sanotte? Yksi asia kun on reilassa niin toinen prakaa. Hitto kun ei tässä lajissa (ja elämässä!) oo koskaan valmis! 

Vuoden ekan tekstin otsikko on tässä

Vuosi vaihtui jytisten ja paukkuen, meillä koirat makasivat tyytyväisinä mitään kuulematta. Naapureilla on tapana kokoontua meidän talon eteen paukuttelemaan rakettejaan, mikä kuuluu meille sisälle tosi selvästi, mutta rauhassa täällä on oltu. Itse en ollut puolen yön aikaan kotona vaan mentiin kaverin luo juhliin, mutta lähdettiin vasta kahdeksan maissa, että nähdään miten koirat - varsinkin Yrsa, jolla oli eka vuodenvaihde - reagoi. Ei mitenkään. Serasta ja Nastasta sen toki jo tiesinkin. Yrsakin näyttäisi olevan äänivarma. Olinkin kyllä siitä melko varma jo etukäteen, sillä se ei reagoi pelkäämällä mihinkään. Se on oikeastaan aika tyhmänrohkea. No, onhan se pentukin vielä, ja tollaset pennuthan usein on vähän hönttejä! Niinkun tällasia:

Yysa halluu ruokkaaa...

Treenikausi rävähtääkin ihan tosissaan käyntiin ensi viikolla: Nastalla on agilitytreenit tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina on meidän oma viikkoryhmä, joka on tänä vuonna ohjattu ryhmä, jee! Keskiviikkona meillä on aluevalmennuspäivä Savonlinnassa. Yrsakin treenaa ensi viikolla kahdesti: torstaina omalla viikkoryhmävuorollaan ja lauantaina Vitikaisen Tiian vinkkien mukaisesti (toivottavasti!) ACElla Kuopiossa. Yrsan tämän vuoden treenaaminen aloitettiin kevyesti tokoilulla (tai oikeastaan "tokoilulla"), leikkimisellä ja uuden tempun opettelulla. Opetan Nastalle ja Yrsalle samaa temppua, jonka yhdistän TopTeam-leiriltä saatuun kotiläksyyn tehdä jokin lihaskuntoliike yhdessä koiran kanssa. Siitä video myöhemmin, kunhan liike on valmis. Tässä videolla tokoillaan.

"Hei...mahunko miekii...oonko mie kuvassa?", sanoo Seppå.

Ensi viikolle onkin luvattu pakkasta ihan kunnolla, jopa alle -25°C. Sehän ei sinänsä hirveästi ole, mutta kun on nyt koko syksyn ja alkutalvenkin tottunut nollakeleihin ja pariin  vajaan kymmenen pakkasasteen päivään, niin kylläpä paleltui taas varpaat jo ulkona! Tänään on kuitenkin vain viitisentoista astetta. Huomenna pitää ottaa toppahousut töihin, etten palellu välkällä. Koirat ei tunnu pakkasista välittävän. Seralla vähän tassuissa tuntuu, ja hiekoitussepeli jää kaikilla anturoiden väliin. Nasta ja Yrsa eivät paljoa sepelistä välitä, Sera sen sijaan pysähtyy kaivelemaan varpaanvälejään lenkillä. Ja lattiathan meillä on sepeliä täynnä, eipähän liukastu kukaan meidän kotona! Joka päivä keräilen kiviä lattialta kourallisen verran. Pitäsköhän tuo palauttaa kaupungin käyttöön, vai oonkohan nyt varas, kun heitän kivet vaan omalle pihalle?

Loppukevennyksenä Nasta, joka rrrrrrakastaa palloaan yli kaiken. Lelut raivattiin joulun aikaan vieraiden silmiltä piiloon ja kun otin ne taas esiin, sai Nape hellyyspuuskan palloaan kohtaan. Siinä sai Yrsapentukin turpaan, kun väliin yritti, vaikka Nasta aika huonosti tuota lastaan muuten komentaa. Nasta <3 pallo! 

Ensi vuosi on kohta tämä vuosi

Vuosi vaihtuu ihan kohta, huomenna siis jos tarkkoja ollaan. Vai ylihuomenna? En ole hirveästi ollut sellainen ihminen, joka summaa vuoden tapahtumat aina vuoden lopussa. Elän mieluummin koko ajan hyviä juttuja muistellen ja pahoista oppien. Ainakin pyrin niin tekemään, eihän se aina helppoa ole. Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin tänne näin: 

Bloggaajillahan on tapana listata tavoitteita tulevalle vuodelle ja tsekata, mitä tuli tehtyä kuluvana vuonna. Mie laiskana ihmisenä en ole sellaista tehnyt, ja koska en tykkää kilpailemisesta, varsinkaan itseäni vastaan, en aseta juuri koskaan kirjallisia tavoitteitakaan. Ärsyttää, jos ne eivät toteudu. Ehkä olen siis perfektionisti, pääni sisällä tosin! Siellä tavoitteita on joskus liikaakin, mutta koska niitä ei ulkomaailmalle paljasteta, ei voi tietää täyttyivätkö ne. No, ensi vuodeksi julkisena tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin. Agilityssa siis. Tokon puolella tavoitteita ei ole, koska motivaatiota tokoilla ei ole. Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on! Hyvinhän se nyt painelee menemään, eihän sillä mitään vaivoja ole, mutta onhan agility raskas laji noin vanhalle mummelille. Tärkein "tavoite" on kuitenkin se ah niin kliseinen mutta todellinen kunpa molemmat pysys terveenä. Miun karvapalleroiset!

Listataan nyt kuitenkin nuo viime vuoden tavoitteet tähän ja katsotaan miten meille kävi. Ensimmäisenä tuolta voisi poimia esiin "tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin". Onnistuttiin! Aktiivinen kisaaminen tosin ajoittui aikavälille elokuu-marraskuu, sillä Nasta sai kahdeksan pientä lassielasta maaliskuussa. Juoksu alkoi ihan yhtäkkiä tammikuun alussa, ja Tiina aikatauluja (siis lähinnä muiden tulevien astutusten osalta) katseltuaan toivoi, että Nastan voisikin astuttaa jo nyt tuosta juoksusta. Sopihan se pienen mietinnän jälkeen. Jäätiin silloin agilityssa kahta nollaa vaille SM-kisoja. Tämä syksy onkin sitten ollut agilityn osalta meille kyllä ihan huikea. Meillä on jo SM-nollat kasassa, ja onpa meillä hienosti MM-karsintoihinkin tarvittava voittonollakin plakkarissa. Karsintoihin tarvitsee ensi kesäksi kaksi tuplanollaa, mutta en usko sen hankkimisen olevan suuri ongelma, jos flow jatkuu näin hyvänä. Nollien lisäksi kultapossuni Nasta teki itsestään agilityvalion, pääsi Agilityliiton TopTeamiin ja Savo-Karjalan alueen aluevalmennusryhmään. Miun mussukkain!

Seran osalta kirjasin tavoitteisiin seuraavasti: "Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on!" Ei kisattu, itse olin muualla meidän omien kisojen kolmosten aikaan ja Seran vointi ei kyllä ollut hyvä. Struviittikivet alkoivat vaivaamaan uudelleen heti tammikuussa, mutta ne saatiin hallintaan. Sera oli kuitekin tauolla lähes kaikesta tammi-maaliskuun. Tauko jäykisti selkeästi mummikoiraa, ehkä jotenkin aktiivinen aksaaminen oli saanut Seran selän pysymään paremmassa kuosissa. Kesällä Sera harrasti vain uimista ja lenkkeilyä, sillä en viitsinyt sitä paljoa hyppyyttää jo aiemmin todetun nikamalöydöksen ja sen yhteydessä olevan silloittuman takia. 

Alkusyksyllä Sera sitten lakkasi varaamasta toiselle takajalalleen, minkä takia käytiin lääkärissä. Luupiikki selässä oli selkeästi kasvanut, sillä minäkin näin sen röntgenkuvasta. Vuosi sitten en erottanut sitä, vaikka lääkäri sen mulle kuvasta piirsi esiin. Päätin jättää kaiken turhan rasituksen pois. Olinkin huomannut jo kesällä, että pidemmät lenkit (eli noin tunti, mummikoirien mittapuulla se on paljon!) saivat Seran selän jäykäksi muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Joskus lenkkien jälkeen se ontuikin tuota takatassuaan, ja syksyllä pitkien lenkkien jälkeen sille ei voinut varata. Back on Track on ollut tässä ihan korvaamaton kyllä tuolle Seralle. Toimii se siis! Seran osalta vuosi ei ollut siis kovinkaan hyvä, mutta vielä porskutellaan menemään.

Lopuksi viime vuoden tavoite"listassani" toivoin, että molemmat pysyisivät terveinä. No, Seran sairauskertomuksen voi lukea tuosta ylempää. Nasta on onneksi ollut terve ja hyvinvoiva. Mitä nyt näytti hieman kapiselta rakilta, kun kahdeksan pentua oli imenyt sen kuiviin!

Ja vuoden rumimman collien omistajan palkinnon saa... Anni!
 Eka, toka ja kolmas sija!

Vuosi 2015 on siis pian paketoitu. Mummelin ja kultapossun kaveriksi meille muutti tänä vuonna Pikkumusta eli Yrsa Nastanpoikanen. Se on täyttänyt kaikki tavoitteensa, mitä pennulle kuuluukin: olla pentu. Kovin tuhma se on ollut, vähän hidas syttymään agilityyn, mutta niin hiton erityinen, että sitä vihaa ja rakastaa yhtä aikaa. 

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 

Yrsa osaa kuitenkin jo vähän juosta hallissa ja esteillä. Käytiin Tapsan tansseilla hallilla kaikkien mahdollisten koirien kanssa, tänään vain Yrpylin (ja Napen). Videota pukkaa:

Linkkinä tämänpäiväinen, kun ei halua taas ilmestya youtubeen.

Tonttuilua

...Jouluuuu ooon jooo oveelllaaa...! Ihan kohta. Agilityähky on hellittänyt, kävin Yrsan kanssa seurakaveri Iitan pitämässä koulutuksessakin viime viikolla. Mietittiin kimpassa Yrsan palkkaus kuntoon, olen nimittäin ollut tosi epävarma mitä tässä pitäisi tehdä, kun tuo on niin ahne, eikä kiinnostu kuin ruuasta. Onneksi sain hyviä neuvoja. Suunnitelma: vauhtitreeniä pakoon lähtevälle palkalle, yhdistetään muutamaan esteeseen. Palkkana tällä hetkellä naruleluun sidottu härän kurkkutorvi, kontaktilla muutkin namut käy. Tänään hallilla ollessani (pikkuapurini Meean kanssa) kokeilin vauhtitreenin päätteeksi myös juustoa taskusta, hyvin toimi sekin. Tuo Yrsa pitää ensin herätellä pakoon juoksevilla kurkkutorvilla, sitten se jahtaa muutakin. 

Napekin pääsi parin viikon tauon jälkeen vähän juoksemaan esteitä. Yrsa enemmän, sillä se tarvitsee enemmän töitä. Ihan lopuksi leikitin Yrsaa karva-pallolelulla, ja Yrsahan oli siitäkin ihan liekeissä. Riuhdottiin lelua ja siitä kiihkosta lähetin Yrsan putkeen, vauhti säilyi samana kuin naminkin kanssa ja putkesta tultuaan se ihan murisi lelulle. Jatkossakin siis lelu aina loppuun! Ensin hetsaus herkuilla ja sitten lopuksi lelun näyttö. That's the plan!

Joulu on ihan kohta tosiaan täällä, mutta mustalta näyttää maisemat. Toissapäivänä oli vielä lunta, kun otin nämä kuvat. Nyt on satanut pari päivää vettä ja lumille on käynyt köpelösti. Buu! Inhottavaa pestä koiria koko ajan, tai kärsiä hiekasta sisällä. Molempia olen tehnyt. Ja molemmat inhottavat minua!

Yrsa vaanii

Sera pölläytti pennun liikkeelle

Nape hyökkäsi lapsen kimppuun

Tässä kuvassa Yrsa leikkii kilttiä. Se lämmittää miun kanssa takkaa. Oikeestihan se on ollut perustuhma, niinkuin yleensäkin. Eilen se tuhosi vain yhden esineen, eikä sitäkään kokonaan vaan vain kolmen hampaanreiän verran. Ikävä kyllä se tuhottu esine oli pinkki suoraväri, joka pursusi kivasti niistä kolmesta hampaan tekemästä reiästä eikä se lähtenyt kovin hyvin pois tuosta olkkarin matosta. Se näytti maistuvankin melko pahalle. Facebookiin laitoinkin näin: Viha ja rakkaus, nuo saman kolikon kääntöpuolet. Kuinka selkeästi ne tämän koiran myötä näenkään! Se on niiiiin totta tämän koiran kohdalla.

Tämän tonttukuvan myötä toivotan kaikille rentouttavaa joulua! Kiitos myös Napen AVA-postiin tulleista onniteluista. :) Muistakaa syödä hyvin ja nukkua paljon. Halatkaa koirianne ja ihmisiäkin vähän!

P.S. Yrsa tulee huomenna 9 kk! Strategiset mitat ovat tällä hetkellä noin 52-53 cm ja 16,3 kg. Kunhan se joskus saa lihaksia, paino vielä noussee. Korkeus saisi olla noin, on aika hyvä.