keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Laiskamato iski!

Miehän taisin luvata päivittää heti Sallan koulutuksen jälkeen sunnuntaina, mutta niin vaan edellinen päivitys on mistälie asti. Voi minuu laiskamatoo! Koulutuksesta on videolla 14 minuutin pätkä ja lisäks vielä koulutuksen lopusta nollan yritys, jonka halusin tehdä. Ei onnistunu! Tuota pitkää pätkää en oo millään lailla editoinu, joten se on aika tylsää katsottavaa. 14 minuuttia treeniä. Se pitäs jotenkin saada koneelle, mutta kuten aiemmin oon maininnut, humanisti ja tekniikka ei aina ymmärrä toisiaan. Pätkä siis löytyy youtubesta, tämän linkin takaa nimittäin. Se on myös miun puhelimessa, muttei koneella, jolla voisin sitä editoida. No, voihan sitä hyppiä eteenpäin jos liian tylsäks käypi. Samaa siinä melkoisesti kerrataan. 

Alussa oli heti niistopersjättö, jota ei ollakaan Napsuttimen kanssa koskaan treenattu, eli sitä sitten harjoteltiin. Hyvin Nasta lähtee ohjauksiin kyllä mukaan, mutta koska on niin kovin nuori vielä, niin pelkkä huiskaus sinnepäin ei aina riitä. Muista Anni tämä! Videolla näkyykin (ja ehkä kuuluu), että sanon itsekin Sallalle käsistäni, kun ne vaan viuhtoo. Selityksenä tarjosin seuraavaa: Oon tottunut Seran kanssa ohjaamaan melko huolettomasti, koska ehdin yleensä melko helposti tekemään suunnitellut ohjaukset ilman kiirettä. No, koska Napetti onkin hirrrveen paljon nopeempi kun Sera, niin luulen ja kuvittelen, että miun pitää myös ohjata sitä hirrrveen nopeesti. Siis huiskasta. Mie siis kiirehdin. Muista Anni myös seuraava: HUOLELLISESTI! Niin tulee nättiä jälkeäkin sitten (=puhtaita ratoja). Se on vaan niin vaikeeta, kun on tottunut ihan erilaiseen koiraan. Rutiinia vaan alle. Ainiin, tässä ratapiirros! Mölliryhmä, jossa me siis treenattiin, harjoitteli radan A-esteelle (20) asti.


Toisena meille ihan uutena ohjauksena oli tuo 5-6 -hyppyjen "heitto", mikä lie onkaan oikeelta nimeltään. Sylkkärin tapanen. Koira siis heitettiin tuolta vitoshypyn kauemman siivekkeen puolelta kutoshypylle niin, että itse mentiinkin nelosen ja vitosen välistä. Hyvin meni Napsutti sinnekin, kun treenattiin! Loppu sujuikin sitten kivasti ilman suurempia ongelmia, mitä nyt ohjaaja meinas unohtaa radan ja silleen. Tuolla 16-19 hypyillä 18 oli tutustumisen aikaan samalla puolella kun 16, joten tehtiin se sitten vahingossa "nollakierroksella" niin päin, vaikka ois pitänyt tehdä toisin. Tässä nollayritys, joka ei siis ollut lähelläkään nollaa. Tehtiin toka kierros aikaa säästääksemme rimat medissä, kun oltiin ainoa maksi ja uusi koulutusryhmä alkoi jo tulla paikalle. 

Salla kehui valssia, että oli hyvin ajoissa. Kehotti treenaamaan noita sylkkäreitä ja vippauksia ja tietenkin irtoomista. Kysyi, että joko ollaan menossa kisaamaan ja ollaanhan myö, sitten maaliskuun lopussa varmaankin ja toivottavasti! Eiköhän me saada palikat ihan hyvin kasaan siihen mennessä. Palikoista puheen ollen, keinu ei ollu enää yhtään pelottava tänään treeneissä. Ehkä hitusen hitaammin Nape siihen meni, mutta ei missään nimessä mitenkään ryömimällä, vaan reippaasti juosten. Eikä hypännyt pois. Eilen tokoalkeiden jälkeen hetsasin vähän Nastaa lelulla ja mentiin keinu muutaman kerran: kaks oli vähän hitaampaa, mietteliästä kertaa, loput kolme (vai neljä?) reippaita kertoja. Ei yhtä nopeita kun ennen "tapaturmaa", mutta ihan nopeita. Videoo ei tämän  illan treeneistä ole, kun akku oli ihan lopussa. Nape meinas vähän sikailla ja näinollen joutui jäähylle kesken oman vuoronsa, mutta kun seuraavan kerran pääsi radalle, teki se oikein kivasti. Ja nopeesti! Se kävi niiiiiiin kuumana (varmaan, kun Hänen vuoronsa julmasti keskeytettiin!), että melkeen pelotti yrittää juosta sen kanssa samalla radalla. Nyt Mikkelissä nauraa joku Päivi kuvitteelliseen partaansa. Hmph. Se väitti eilenkin, että Nape ei muka osaa rauhottuu tokossa, ja on samanlainen kun sen Wiima. No eikä oo, Napella on paljon pidempi nokka, eikä samanlaista otsatukkaakaan!!

Ja sitä paitsi kyllä se sitten loppuajasta jo alkoi rauhottua siellä tokossa. Viimesen viiden minuutin aikana nimittäin... Tokossa treenattiin lähinnä kontaktia ohjaajaan ja koiran oikeeta paikkaa. Saatiin läksyäkin, kun vaan muistas, että mitä. Ehkä sitä oikeen paikan vahvistamista. Osaan kyllä antaa läksyjä, mutten kuunnella mitä itselle tuli läksyks. Saatikka tehdä niitä. No anyway, tokon jälkeen Nape oli väsy, mutta Sallan koulutus se vasta väsyttikin, kattokaa vaikka: 


Tuohon se tökki nuo tyynyt nenullaan ja kävi pää tyynyille makaamaan. Ihmiskoira. Mukavuudenhaluinen sellainen. Kuten omistajansakin, joka ei kylläkään ole ihmiskoira, vaan koiraihminen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Ei kommentteja: