maanantai 29. heinäkuuta 2013

AC/DC

Ei, kirjoittaja ei ole ollut kyseisen bändin keikalla, eikä edes kouluttautunut sähköasentajaksi, vaan hänen mukanaan Mikkelissä aksaamassa ovat olleet koiraneitoset AC (vaihtovirta) ja DC (tasavirta). Seuraavasta kukin lukija voi itse päätellä, kumpi kumpainenkin on.

Koiraneito AC

Koiraneito AC (vaihtovirta) aloitti viikonloppuna kakkosluokan kisauransa. Se alkoi ei-niin-kivasti lauantaina, kun koiraneito AC:lla oli liikaa virtaa. Hän kuumeni katsellessaan muita suorituksia niin, ettei oikein voinut keskittyä edes paikallaanoloon, vaan hänen lihaksikas kroppansa ponnahti maan pinnasta sata prosenttia sallittua useammin. Ensimmäisellä radalla AC olikin siis täysin viettiensä vallassa, ja päätti kokeilla, voisiko keinun suorittaa ollenkaan kontaktipintoihin koskematta. Ei voinut, sillä A) tuomari antoi siitä pari virhettä ja B) ohjaaja suutahti siinä määrin, että keinu piti suorittaa uudelleen. Se meni sitten oikein nätisti koiraneito AC:lta, ja kaksikko poistuikin radalta tämän keinu-uusinnan jälkeen. Ei videotodisteita. 

Ohjaaja saattoi olla hieman äkeissään koiraneito AC:lle huonosta keinusuorituksesta, ja niinpä AC osasti hienosti hillitä itsensä toisella radalla. Keinu ryömittiin. (toim. huom.: ohjaajan mielestä puinen keinu myös antaa aihetta varomiseen, sillä AC ei ole koskaanikinämilloinkaan muulloin ottanut kieltoa keinulle/ryöminyt sitä, paitsi puisella keinulla. Ohjaaja on sitä mieltä, että se saattaa kolahtaa aika ikävästi maata vasten, kun siinä ei ole minkäänlaisia pehmusteita, joten AC:t ja muut agilitaajat varovat sitä.) Muut kontaktitkin otettiin ja erityisesti ohjaajan mieltä ilahdutti persjättö puomin kontaktille, jolta koiraneito AC tosin taitaa varastaa, mutta otti kontaktin kuitenkin hienosti. Rata oli puhdas ja aliaikaan päästiin reippaasti. Sillä lohkesi toinen sija, ja osallistujien ollessa maksikakkosissa kuuden kappaleen kokoinen, AC ja ohjaajansa saivat kuin saivatkin sillä ensimmäisen kakkosluokan LUVAnsa. Ohjaaja oli tyytyväinen koiraneito AC:hen ja tämän hyvään virtaan. Video alla.



Sitten tuli sunnuntai. Koiraneito AC oli lähtövuorossa maksien ensimmäisenä, mikä jännitti ohjaajaa. Maksikakkosissa kuitenkin on lähes aina suhteellisen vähän osallistujia, joten siihenkin paikkaan on totuttava. Ensimmäisenä starttasi kuitenkin luokkanousija, unkarinvizla. Joka teki puhtaan radan ja oli todella nopea, totesivat AC ja ohjaaja. Tuo koirakko oli kuitenkin voitettava, jos mieli saada LUVAn, sillä sunnuntaina koirakoita kakkosissa oli vain viisi, mukaanluettuna luokkanousija. Koiraneito AC päätti yrittää parhaansa, ja niin tekikin, mutta ohjaajan virhearvion ja arvioimattomuuden vuoksi yksi hyppy solahti hieman pitkäksi, jolloin seuraavalle hypylle ponnistaminen oli käytännössä mahdotonta. Aikaa korjaamiseen kului kolmisen sekuntia, mikä olisi riittänyt unkarinvizlan lyömiseen. Vitosella lohkesi kuitenkin kolmas sija, mikä tyydytti sekä AC:ta että ohjaajaa, joka oli asettanut viikonlopun tavoitteeksi yhden nollan. Videotodisteita kelvosta AC:sta ja ohjaajan linjausvirheestä:



Jälkeenpäin ajateltuna ohjaaja toivoo, että vitosrata olisi ollu päivän (ja viikonlopun) viimeinen. Miksikö? Sen vuoksi, että koiraneito AC oli hetken aikaa vakavan amnesian kourissa. Koiraneito AC oli nimittäin täysin unohtanut, miten kontaktit suoritetaan. A-esteeltä se tuli läpi: otti kyllä kontaktin, mutta pysähtyi maahan, josta suoritusta jatkettiin. Keinu oli edellisen päivän ensimmäiseen keinusuoritukseen verrattuna varsin maltillinen, mutta edelleen hieman levoton. Puomin alastuloa kuitenkaan koiraneito AC ei käytöksensä mukaan ollut koskaan edes nähnytkään. Sen paikalla oli koiraneito AC:n mielestä aivan järkyttävän suuri kuoppa, sillä sen yli piti suorastaan HYPÄTÄ! Koiraneidon puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että koiraneito pysähtyi taas maahan, mitä se tekee erittäin kuumana käydessään myös treeneissä. Koiraneito AC siis mitä ilmeisimmin kuvitteli, että hyppäsi kontaktille, mutta lihaksikkaan ja kimmoisan AC:n loikka ylettyi maahan saakka. Ohjaaja suoritutti kontaktin uudelleen (lähes yhtä huonolla menestyksellä), ja poistui lannistuneena ja AC:lle silminnähden kiukkuisena radalta. Ei-yhtään-yllättävää kyllä, että koiraneito AC käyttäytyi loppupäivän oikein mallikkaasti. AC:n kasvattajakin sanoi, että koiraneito AC taitaa olla samanlainen kuin hänen nuori bortsunsa, joka kuumetessaan tekee ihan omia ratkaisuja ja ratoja. Ja tuohonkin kuumakalleen toimii vain suuttuminen. AC:n omistaja on kuitenkin pohjimmiltaan hellämielinen kukkahattutäti, eikä millään hennoisi aina suuttua AC:lle ennen rataa. Mutta mitä ilmeisimmin niin on tehtävä.

Koiraneito AC:n vaihteleva virta ei rajoittunut pelkästään agilityratoihin. Yhtenä hetkenä se oli parasta kaveria majapaikkamme (ohjaajan iki-ihanan Päivi-serkku-kenneltytön) gronttupennun kanssa, ja seuraavana hetkenä pentu sai tuta AC:n silmittömän käskyttämisraivon ja hampaat kallossaan. Ensimmäistä kertaa oli hetkiä, kun koiraneito AC:ta ei saanut häiritä laisinkaan, vaan Hän halusi olla pennutta. Väsymyksellä lie näppinsä pelissä myös. Ohjaaja huokaili ja totesi, että tällaista vaihtovirtaa hän toivoisi vähemmän, ja enemmänkin tasavirtaa. Koiraneito AC on kuitenkin nuori, joten ohjaajan mielessä kytee toivonkipinä, että tasavirtaa tulee iän myötä.

Koiraneito DC

Koiraneito DC näytti viikonloppuna parhaat puolensa niin käytöksen kuin aksaamisenkin osalta. DC käyttäytyi koko ajan sangen narttumaisesti pikkugronttua kohtaan, kuten arvonsa tuntevan nartun kuuluukin, olematta kuitenkaan vaaraksi. Hammasta siis sai, jos lähelle tuli, mutta antoi toisten hieman peuhatakin keskenään.

Agilityn saralla koiraneito DC:llä ei ole koskaan ollut niin terapoiva vaikutus ohjaajaan, kuin tänä viikonloppuna. Koiraneito DC teki nimittäin vaatimattomasti neljästä radasta neljä nollaa, mikä lisäksi jokaisen radan etenemä taisi olla yli 4m/s. Ohjaaja sanoi koiraneito DC:lle palauttaessaan koiraneito AC:ta häkkiin sunnuntaina, että voi kun koiraneito DC jaksaisi tehdä vielä yhden hienon radan, että ohjaajalle jäisi aksasta mukava muistikuva. Koiraneito DC:tä mahtoi säälittää ohjaajan paha mieli ja kiukku, kun tempaisi tuplanollapäivän jälkeen vielä toisen tuplanollapäivän. 

Ohjaajan täytyy kyllä hieman kehua tässä itseäänkin, sillä hän liikkui hyvin, ei jäänyt odottelemaan koiraneito DC:tä ja antoi käskyt ajoissa. Ja Luotti Koiraan. Se tärkein. Ohjaaja taisikin jälkipuinneissa harmitella, kun ei luota vielä koiraneito AC:hen samalla lailla. Pitäisi vain luottaa, sillä jos virheitä pelkää, ei tuloksiakaan tule. Koiraneito DC on ohjaajan luottopakkaus, tulosmasiina, joka ylitti kyllä ohjaajan odotukset huipulla kisakestävyydellään. Tavoitteena koiraneito DC.n kanssa viikonloppuna oli se tuplanolla, jossa koirakko onnistui 200-prosenttisesti. Ohjaajahan on uhkaillut, että hän ja koiraneito DC lähtevät agilityn SM-kisoihin, jos saavat tuplan (ja tietenkin muutkin tarvittavat nollat). Nyt se on ilmeisesti ensi kesänä edessä, sillä ohjaaja uskoo koiraneito DC:n kykenevän suorittamaan vielä kaksi puuttuvaa nollatulosta, joista toinen saa olla hyppyradalta. 

Koiraneito DC ei siis olisi tasavirtaisempi voinut olla. Ohjaaja uskoo, että AC:stakin voi kasvaa yhtä DC, kunhan ikää tulee hieman lisää. Tähän päättyköön ylistyslaulu koiraneito DC:lle, annettakoon videoiden puhua puolestaan.

Lauantain A-rata

Lauantain B-rata

Sunnuntain A-rata

Sunnuntain B-rata

Ei kommentteja: