Ei kuitenkaan mitään dramaattista, vaikka otsikko ehkä sellaisen kuvan vähän antaakin. Aikakausi, joka alkoi, on Nastan kolmosluokan valloitus. Aikakausi, joka päättyi, on tämän vuoden kisakausi. Meillä ei näillä näkymin ole kisoja enää tälle vuodelle, kun itsenäisyyspäivän kisatkin jäävät väliin pienen reissun takia.
Ajeltiin tyttöjen kanssa perjantaina Lappeenrantaan Ulla-tätin luo odottelemaan lauantain kisoja. Valmistauduttiin parin viinilasillisen voimin koitokseen, joka minua kieltämättä vähän jännitti, kas kun mulle oli ihan uusi tilanne olla kahden koiran kanssa kolmosissa. Ja niistä toinen on vielä Nasta, joka vaatii ihan erilaisen ohjauksen kuin Sera.
Ensimmäinen rata oli agilityrata. Saviojan Anne oli asettanut ihanneajaksi 45 sekuntia, mikä radan pituuden kanssa antoi ihanne-etenemäksi 3,5 m/s. Ei tiukka, mutta Annen kiemuroiden kanssa kyllä. Tuloslistaa selatessa tuli taas huomattua, että nopeimmat bortsutkaan eivät päässeet hyvin montaa sekuntia alle ihanneajan. Rataantutustumisessa olin jo vähän ahdistunut, kun piti muistaa ajatella pari kohtaa kahdella eri tavalla. Nastan esimerkiksi voi jättää kontaktille, Seraa ei. Kasasin kuitenkin ajatukset ja lähetin Ullan hakemaan Nastaa autosta, se kun starttasi miun lassieista ekana, neljäntenä. Sera starttasi noin 20 koiraa Nastan jälkeen. Tokoilin nakin avulla Nastan kanssa odotellessani meidän vuoroa, ja sitten mentiinkin jo radalle. Siellä oli pari-kolme kohtaa, jossa koira teki 360° -käännöksen, eli käytännössä hyppy takaakiertona ja jatko sinne mihin alunperin oltiin menossakin. Niistot on Nastalle vielä vähän vaikeita (otin ekan 360°-hypyistä niistona), joten siitä saatiin kielto. Seuraavana olikin nenän edessä kepit, joista Nape huiteli melkein ohi osuen vasta toiseen väliin. Kontaktit radalla onnistuivat hienosti. Puomin jälkeen räjäytettiin vielä yksi hyppy, mutta ei se mitään! Saatiin loppuun vielä hieno sylkkäripoispäinkäännöstakaakiertomikälie tehtyä, hyvä me! Nastan tulokseksi siis 15 vp ja 2 sekkaa yliaikaa. Keppien uusimiseen meni jo 4 s ja kieltoon siltä alun hypyltä varmaan 1-2 s. Eli ihanneaikaan olis Napetin kanssa varmasti ehditty ilman virheitä. Tässä Nastan rata:
Sera, voi Sera. Hain sen vähän liian aikaisin autosta radalle, ja sehän ehti höseltää ja haukkua itsensä ihan kierroksille hallin pihassa. Lähtö oli ihan hyvä ja se kolmannen esteen takaakiertoniistokin, mutta kepit. Siinä ne oli ihan nenän edessä, ja mitä tekee Sera? No, kattelee keppejä, ei mene sisään vaan jatkaa matkaa keppien puoliväliin ja aloittaa kepit sitten sieltä. Mitä ihmettä?! Senkin sika! Jatkettiin kuitenkin matkaa aloitettuamme kepit uudelleen, alusta asti. A:n kontakti oli siinä ja siinä, sen jälkeinen hyppy ok, mutta miun ohjausta pussiin Sera ei huomioinu vaan päätti ihan itsenäisesti hypätä pussin takana olleen hypyn. Sen jälkeen kääntyi minuun päin ja louskutti "väyväyväy". Laitoin koiran maahan, se kun on treeneissäkin meidän "rangaistus" hölmöilystä. Jatkettiin pikaisen maassaolon jälkeen rata loppuun, ja se sujuikin ihan hyvin. Puomin kontakti oli ihan superhyvä, namihuijauksen takia, taas. Sen jälkeen Sera taas vähän hullaantui miun kehuista ja kielsi hypyn & tiputti riman. Tässä tuokin agilitytaituruuden multihuipentuma, onneksi hieman suttuisena tarkennuksen epäonnistuttua:
Toinen rata oli hyppis, jossa etenemä oli muistaaksein 3,8 m/s, mikä Annen kiemuroilla on ihan kohtalaisen nopee. Monikaan koirista ei ehtinyt ihanneaikaan, sillä jos teki virheitä, oli auttamatta jäänyt jo ihanneajasta. Minua niin ärsytti Seran ekan radan sikailu, että päätin rataantutustumisessa ajatella ohjauskuvioita vain ja ainoastaan Nastan ohjaamisen kannalta. Radalla oli peräkkäin neljä hyppyä, joista kaksi keskimmäistä oli takaakiertoina. Tosi moni mini ja medi teki saksalaisia/niistopersjättöjä, jotka epäonnistuivat koiran jäädessä selän taa ja hypätessä hypyn väärin päin. Mie valitsin koirilleni kierrättämisen "kauemman kautta", ja se toimi tosi hyvin. Nape teki ihan älyttömän hyvän radan. Ajauduin keppien jälkeisen hypyn jälkeen vähän sen linjalle, ja jouduin tekemään korjausliikkeen, joka taisi harhauttaa Nastaa niin, että se kaatoi pituuden viimeisen palikan. Muuten puhdas rata, ja aliaikaa parisen sekuntia. Jäi tosi hyvä fiilis! Tässä Napettimen hyppis:
Sikailija-Seralta en siis odottanut mitään, ja sehän täytti ne odotukset täysin, heh. Taisi kuulla, kun sanoin panostavani Nastaan hyppiksellä, ja näytti närhen munat. Teki nimittäin nollan, ja ihan kivan sellaisen, yliaikaa tosin. Pääsin tosi paljon edelle loppusuorallakin, mutta sellanen se Sepe vaan on, vähän hitaanlainen. Pituuden jälkeisellä putkella multa hävis koira johonkin, ja heittelin sitä vaan molemmin käsin putkeen, eikä tullut kieltoa! Videolta kuuluukin, kun joku sanoo, että hyvä ohjaus/paikkaus tuohon putkelle, kun koira hävis :D Tässä Seran hyppis:
Meidän kisakausi siis päättyi noihin kisoihin. Nyt treenataan Nastan kanssa tekniikkaa ja Seran kanssa vaikkapa kontakteja. Ja pääkopan kasassa pysymistä. Kaikkee. Nopeuttakin. Jos sitä mölleissä pääsis pyörähtämään talvikauden aikana joskus, pitää seurata möllitilannetta. Luvassa siis ehkäpä treenivideoita kisavideoiden sijaan. Tarkoitus ainakin on yrittää saada jotain kuvamateriaalia tänne talvenkin aikana. Nyt mie lepuutan aivoja, hartioita, jalkoja ja (lähes olemattomia) juoksulihaksiani ja paan pitkäkseni soffalle. Ensi kertaan!
2 kommenttia:
Minuu nauratti tuo Seran varastaminen: "jaahas, tää ei niinku jaksais nyt istua enää, lähdenpä tuon akan perään, hopsistarallaa tuosta noin". :D
Joo se oli vähän kierroksilla tuolla, kuten agiradan videostakin huomaa. Sera, senki possu!
Lähetä kommentti