sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Jälleennäkemisen riemu

Vihdoin koitti se viikonloppu, kun pääsin katsomaan Nastan lapsosia! Perjantaina ajelin ensin Lappeenrantaan ja sieltä lauantaina Ullan kanssa Mäntsälään. Lähdettiin jo aamupäivällä matkaan, sillä ajateltiin, että koska on tulossa niin kaunis päivä, niin ehdittäisiin ajoissa takaisin nauttimaan auringosta kun lähdettäisiin aikaisin etelään päin. Turha luulo! Nastanpoikaset oli niin ihania, että kolmetuntinenhan siellä hurahti hujauksessa! Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Kouvolan kulmilla syömäänkin, joten alkuiltaanhan se paluu meni. Eihän siinä enää muuta voinut, kuin nautiskella kylmästä siideristä Moulin Rougea katsellen. 

Tiina oli imuroimassa länsisiipeä kun saavuimme perille, joten parin minuutin koputteluista ja huhuiluista huolimatta kukaan ei meidän tuloa huomannut. Paitsi Nasta, joka olikin eteisessä vastassa. Se laittoi heti korvat luimuun, heilutti häntää ja kurisi niinkuin se aina tekee, ja nousi vasten. Ihanaa, se tunnisti vielä, ja tykkäsikin näkemästään! Mentiinkin sitten hetikohta Nastanpoikasia katsomaan. Ne olivat jonkin aikaa sitten syöneet, joten olivat unten mailla kun menimme laatikon reunalle. Pian ne kuitenkin alkoivat heräilemään, kun Nasta niitä meille esitteli nenulla tökkimällä ja nuolemalla. Tiinakin houkutteli pentuja pois laatikosta, ja kohta suurin osa pennuista horjuikin laatikosta ulos. Minä katselin pentujen menoa ja rapsuttelin Napettia kauluksesta samalla. Kaksi pentua tuli Napen nenän alle moikkaamaan minua ja mutsiaan, ja Napehan ei siitä tykännyt. Minä oon Nastan ihminen, en kenenkään muun! Se on Nastan mielipide. Se alkoi nostaa huultaan, ja minä kielsin heti. Se kuitenkin murahti lapselleen (Brad-raukalle!), ja varoitti pikku näykyllä. Brad-rukka kiljui ja Nasta komennettiin vihaisesti pois. Nape meni itsekin hämilleen Bradin sydäntäsärkevästä kiljunnasta ja tuli kohta hyvittelemään tilannetta. Minä käskin hyvittelyjen jälkeen Nastan pois ja palluttelin lapsosia. Nastaa se ärsytti. Tympeänä se katsoi kauempaa kun sen oma ihminen jakoi rakkauttaan sen omille lapsille. Inhottavaa!

uni yllätti

Lapset olivat vauhtiin päästyään tosi virkeitä, ärhäköitä ja vilkkaita. Ja äänekkäitä! Ihania pentuja! Tiina sanoikin, ettei hänellä ole ollut näin vilkasta ja äänekästä pentuetta aiemmin. Vaikuttaa lupaavalta! Lapsoset yrittivät jo parhaansa mukaan leikkiä, vaikka askel olikin vielä hieman epävakaa. Trikkityttö oli kova mimmi; se ei sietänyt yhtään mitään päälle kävelyä, vaan näytti hampaitaan! Tai siis ikeniään, eihän niillä mitään hampaita vielä ole. Se murisikin, mutta murisivat muutkin. Leikkiä oli kyllä kiva katsella, eikä pentujen riehakkuus yhtään auttanut tekemään päätöstä minkään pennun suuntaan! 

Kaikki kasassa

Crazy heräilee


Pojista Brad näytti kyllä hurjan puolensa eilen. Se seikkaili yksinään ja kiipeili syliin (niinkuin kyllä muutkin pikkuiset), ja ulvoi, luuli varmaan olevansa susi! Yritti se ressu haukkuakin, mutta eihän se vielä osannut. Brad oli tosi reipas poika. Äiskän peräänkin se aika kovasti katseli, mutta syömäänhän se olisi halunnut. 


Brad hoippuu ruokailemaan

Nasta hoitaa vieläkin pentuja tosi hyvin, syö kakatkin ja arvatkaa vaan, mille sen henki haisee. Ei tehnyt mieli ottaa pusuja vastaan siltä nyt tällä kertaa! Ehkä sitten kun haen sen ja lapsosen kotiin. Seuraavan kerran menen kuitenkin kahden viikon päästä pentuja pyörittelemään. Sitten on varmaan jo persoonat omanlaisiaan, luonteet on muotoutuneet jo jonkin verran ja ehkä ne viralliset nimetkin mietittynä! Jaakko lähtee mukaan, ja ehkä lapsivieraitakin. Kuvapläjäys:

Daisy

Tytöt 1

Tytöt 1

Tytöt 2

Tytöt 2 (voi ei miten tärähtänyt kuva!)

Pusupojat

Crazy nukahti



Dali?

Daisy ja Pikatsu

Sitten kotikuulumisiin: Seppå voi erinomaisen hyvin. Kävi näin: leikkasin sen kesätukkaan maanantaina, ja vaikka se riekkui onnesta päästessään turkistaan, ei tullut minkäänlaisia kipukohtausta yöllä. Hmm. Se syö antibioottia nyt, katsotaan tilanne kun kuuri loppuu. Aloitin siis kuurin tiistaina, eli se ei päässyt vaikuttamaan vielä tuohon riekkumistilanteeseen. Erikoista! Seppå on ollut siis tapansa mukaan erittäin iloinen, energinen ja leikkisä turkin poiston jälkeen. Tai enhän minä sitä kokonaan pois ajanut, vaan jätin sille irokeesin, ihan vain koska voin. Se kyllä taitaa aiheuttaa lievää anarkismia Serassa, sillä turkin leikkuun jälkeen se on varastanut pöydältä leivänjämät ja jätskipaperit, kurkottautunut nuolemaan lautasia ja kun sitä on torunut, se vain haukkuu vastaan. Mukava muutos! Kaikki eivät ehkä näin ajattelisi, mutta miun mielestä tuo on erittäin positiivinen muutos Seppå-mummin elämässä. Jee! 

Mummi puutarhahommissa
Vielä palatakseni pentuihin, olipa mukava nähdä Nastaa ja sen lapsia! Mulla on kyllä suurempi parku tästä erosta, sillä kun me oltiin lähdössä, sanoin Napelle heippa ja rapsuttelin ja halasin sitä. Se vaan jäi makoilemaan muina koiraäiteinä paikoilleen ja oli silleen "ok moikka, nähään joskus!". Sillä on ilmeisesti Tärkeä Tehtävä kesken. Ja onhan sillä! Kaksi viikkoa ei onneksi ole pitkä aika odotella seuraavaa tapaamista, ja siitähän kahden viikon päästä saan hupsu-Napen kotiin. Äitienpäiväksi! Napen eka äitienpäivä! Sitä pitää varmaan juhlia! :D 





Hurjimukset imevät äiskää kuiviin:



1 kommentti:

Sarianna kirjoitti...

Hei, koiralasten isoäiti, olet saanut haasteen! Käypä kurkkaa mun blogiani, ja löydät aiheesta lisää (;