Mie oon toivonut joulupukilta jo vaikka miten monena vuonna suksia. Eipä oo näkynyt, liekö pukki ei oo kuullut tai lahjansaaja on ollu tuhma, sitä en tiiä. Tänä vuonna kuitenkin varmistin, että sukset tulee, ja vein kirjeen joulupukille henkilökohtaisesti. Pukki sanoi kuitenkin olevansa kovin kiireinen lasten toiveiden kanssa, ja koska oon suhteellisen myöhässä lahjatoiveineni (mitenniin muka?! Monta vuotta oon toivonu suksia!!), joten saan sukset vasta joulun jälkeen. Mutta ne on siis nyt vihdoin tulossa. Pelkäsin jo, pitääkö miun tehdä samoin kuin huopatossucasen kanssa: toivoin huopikkaita vuosikausia, kunnes en enää kestänyt sitä pettymysten hirvittävää jatkumoa vuosi toisensa jälkeen, joten kävin ostamassa itselleni viime joulun alla huopatossulit. Ne on muuten olleet parhaat pakkaskengät ikinä. Kannattaa satsata, jos jalkoja palelee koiralenkillä. Ergonomisimmat popothan ne ei ehkä oo, mutta mieluummin tarvon hitaammin ja nautin lämpimistä varpaista, kuin yritän juosta itseni lämpimäks huonosti lämpöä pitävillä mutta hyvin istuvilla kengillä.
Mutta niihin suksiin! Ajattelin ottaa riskin ja hiihdellä tuossa viereisellä ladulla myös koirien kanssa. No niinpä! Saan varmasti huudot, jos joku (ahdasmielinen) hiihtäjä näkee, mutta meinasin tehdä tämän laittomuuden hämärähommina. Jos latu on kunnolla tehty, on pohja kova ja kestää jos siitä koira tassuttaa. Enkä tietenkään anna koirien tehdä tarpeitaan ladulle, se nyt on sanomattakin selvää. Pissitykset erikseen ja kun vetovaljaat laitetaan päälle, se tarkottaa juoksemista. Sydäntalvella päästään varmasti jäälle tätä harrastamaan moottorikelkkojen urille muita hiihtäjiä häiritsemättä, mutta haluisin kyllä kokeilla hiihtämistä jo aiemmin. Vielä ei jäälle uskalla mennä (eikä mulla kyllä vielä niitä suksiakaan ole). Olis kiva päästellä jäällä vaan menemään, eikä enää harjotella sitä suksien edellä menemistä.
Sepsuli on parina talvena saanut ylleen vetovaljaat ja treenannut pulkan vetämistä. Aluksi kyydissä oli kauppakassi, kun tuo lähikauppa vielä oli toiminnassa. Sitten kuormaksi laitettiin veljen tyttö. Tai molemmatkin tais jossain vaiheessa kyydissä istua. Niitä nauratti ihan kauheesti! Tänä talvena Napsutinkin sai ekan kerran vetovaljaat niskaan ja ensin vedettiin pelkkää pulkkaa. Sit iskin kyytiin keraamisen ruukun, että Nape tottuis pieneen painon tunteeseen, kas kun pulkka yksinäänhän ei juur'mittään paina. Napen vetotaidonnäytteet:
Serasta ei oo vetovideota, mutta eiköhän me sellanenkin vielä tältä talvelta saada. Pitää pyytää sitten Jaakko kuvaamaan suksitteluvideo. Se onkin varmaan aikamoinen komediapätkä - minä suksilla usean vuoden tauon jälkeen ja minuu "vetää" a) mummokoira, joka mieluiten tulis aina ihan miun vieressä, tai b) pentu, joka joko vetää kuin hullu, tai sitten yrittää syödä miut suuhunsa, hyppii minuu vasten ja puree hihasta. Ja todennäkösesti mie en edes pysy pystyssä. Sitä komediaa odotellessa!
Joulu lähestyy. Arvatkaa mistä sen tietää? No, metsässä näkee puiden takaa kurkkivia tonttuja. Vähän pelotti tuo toinen, kun se lipoi huuliaan nälkäsenä. Just pääsin karkuun.
Olkaahan kiltisti siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti