Siinäpä otsikossa tiivistettynä meidän eilinen kisamenestys. JoAlla oli taas perinteisesti itsenäisyyspäivän kisat täällä Joensuussa, Pärnävaaralla. Videoita ei radoista ole, koska oli niin kylmä etten viittinyt pyytää ketään kuvaamaan ja palelluttamaan tassujaan (kas kun hanskat kädessä ei noita kosketusnäyttöpuhelimia laiteta päälle). Kisat alkoivat C-hyppärillä, koska se oli samalla koikkereiden mestaruusrata, jossa kisasi myös 1.-2. lk:n koiria. Rata oli siis melko suoraviivainen, eikä sisältänyt sen kummempia kikkailuja. Sera selvisikin siitä helposti ja nollalla tultiin maaliin. Harmi vaan, että meillä on jo yksi hypärinolla, joten tuolla tuloksella ei päästy sm-nollia kartuttamaan. Paitsi, jos olis tehty tuplanolla, mutta eihän myö nyt sellasia!
Seuraava rata oli siis agirata, ilmeisesti A-sellainen, selvisi myöhemmin. Se antoi myös toivoa siitä, että vikalla radalla tehty nolla saattaisi olla mahdollisuus tuplanollaan, koska B ja C-kirjaimethan ovat peräkkäisiä kirjaimia, eikös vaan? Ja tuplanollahan pitää tehdä nimenomaan peräkkäisiltä radoilta. Ei riitä, että samoissa kisoissa onnistuu kahdesti. Pitää onnistua kahdesti putkeen! No mutta siis, hylkyhän meille tuolta A-radalta tuli. Jo alku enteili huonoa, kun Sera EI OLIS OTTANUT puomin kontaktia, mutta liukastui/kompastui ja sen takapää putosi puomin kontaktin päälle. Huoh. No, itse sitten aiheutin hylyn, koska tein Maailman Huonoimman Saksalaisen. Meinasin Seran ollessa riman päällä vaihtaa ohjauksen vastaanottovalssiin (miksi, oi MIKSI?!) ja käännyin siis liikaa, jolloin Sepsutin pääsi pujahtamaan miun ja esteen välisestä minimaalisesta raosta väärälle puolelleni, hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan, tuijotti minua ja haukkui. No, ansaitsin ne haukut! A-esteen jälkeenpä sitten käveltiinkin pois radalta, kun Sera ilmeisesti muisteli, että sillä on juoksukontaktit, joita ei edes välttämättä tarvii suorittaa...
Sepsutin on sen verran hyvämuistinen ihmiskoira, että se tajusi, miks lähdettiin radalta kesken pois. Seuraavan radan a-este nimittäin oli parempi. Ei vieläkään hyvä, koska nyt Sera jäi vähän hiipimään, mutta vasta kontaktin päällä. Muuten rata oli sujuva ja hyvä, mutta yksi rima tipahti. Se jäi jotenkin Seran etutassujen väliin, ja näytti jo hetken aikaa siltä, että Sera kompastuu siihen kokonaan. Ei siis normaali riman tiputus, joita meillä on ollut riesanamme. Siinä vauhtikin vähän hidastui, ja se plus hitaat kontaktit (tai a-este, puomia ei ollut) aiheuttivat meille sekunnin-kaksi yliaikaa. Radalla oli yksi vähän kinkkinen kohta, mutta se sujui tosi hyvin, joten tyytyväinen oon tuohon rataan rimasta ja pienoisesta yliajasta huolimatta. Uskon, että oltais päästy ihanneaikaan ilman rimaa, koska se hidasti melkoisesti, kuten myös a:n alastulo. Nuo vielä pois niin saadaan tupla vielä joskus!
Mulla oli Nastakin mukana haistelemassa kisapaikkaa, koska jos kaikki sujuu hyvin, se aloittaa tuolla kisauransa sitten pääsiäisenä. Pitänee ostaa uusi akku autoon siihen mennessä (tai oikeestaan aika pian), koska sittenhän paikalla pitää olla koko päivän ajan...Tai ehtiihän siinä käydä koiran vaihtamassa kakkosten aikana. Nyt en uskaltanut hirveesti autoa sammuksissa pitää, kun akku on jo tosi vanha. Ja pakkanen oli kiva -17°C, oishan siinä koiratkin jäätyneet autoon. Nyt ne pysyi lämpiminä puhaltimen loimotuksessa ja takit päällä: Sepsulla BoT ja Napella Hurtan talvitakki. Välillä sammutin auton, mutta hieman jännitti lähteekö se käyntiin. Se jouduttiin jo viime talvena kerran käynnistämään kaapeleilla ja viime viikolla se myös hieman yski kun käynnistin. Mutta päästiin kotiin! Kotona hauvelit sai palkinnot hienosta autossa oottamisesta: ruokakupposet täynnä broiskun siivenkärkiä! Ja raejuustoa! Nam!
Ens keskiviikkona Napsutinkin pääsee taas treenaamaan pitkästä aikaa. Sen juoksut on juostu ja olo taitaa olla aika valmis aksaan. Eilen kisapaikalla se näki halliin - toiset koirat, agiesteet, muuta hulinaa - ja aloitti ihan hirveen vinkuhaukun ja vetämisen esteille. Asenne on ainakin kohdallaan, hyvä! Sit vähän rauhotuttiin ulkona, sivulletuloa, maassamakuuta ja rauhallisena halliin. Sitten riemu repesi taas vähäsen. Mut hyvin tuli taas sivulle ja meni maahan. Ja otti a:n kontaktia, sellanen kun sattui siinä radan vieressä olevan joutavana.
Sera oli vähän hämillään Nastan tärppipäivien (ilmesesti? N. 10 vrk juoksun alkamisen jälkeen) aikaan: se yritti kiivetä Napen selkään, tai nosti tassua ja toistakin selän päälle ja mietti että mites tästä nyt eteenpäin. Nasta ei yhtään vastustellu tai hypänny alta pois, joten ehkä se oli tärpeissään. Minä ilkimys nauroin sohvalla Seran astumisyrityksille, joten se lopetti selkäänkiipeämisyritykset, katto minuu halveksuvalla katseella ja lähti pois. Anteeks! Sellasta meidän eläintarhaan. Nyt meille tuleekin kisatauko, sillä seuraavat kisat on nuo JoAn maaliskuun lopun kisat. Mietin, että pitäsköhän ens viikon jälkeen pitää treenitaukoakin muutama viikko. On kuitenkin pitkä kausi takana, joten kaikkia kisaavia väsyttää. Tämähän ei siis koske Nastaa. Se jaksais mitä vaan. No, joulun aikaan en taida joka tapauksessa käydä treenaamassa, joten pari viikkoa saadaan vaan huilia. Sit uuteen vuoteen uudella draivilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti