Niin, meillä ollaan oltu hieman kipeissä tunnelmissa viime päivät. Kirjotinkin jo edelliseen postaukseen, että Nasta on ollut mahataudissa. Siis oksentanut ja ripuloinut, vaikka ihmettelen kyllä mitä se paskoo, sillä eihän se oo juurikaan syönyt sitten sunnuntain. Vai oliko peräti lauantain. Maanantaina saatu Jarin ohjehan oli, että Canikurilla maha kuntoon. Silläpä se on aiemmin, niinä kahtena edellisenä ripulikertana, ohi mennytkin. Nyt vaan ei mennyt, joten jälleen kerran yhden valvotun ja ulkona rampatun yön jälkeen otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin Jartsan klinikalle. "Koira tänne verikokeisiin", kuului ohje. Onneks olin kaukaa viisaana laittanu auton kello kuuden ripulikäynnillä lämpiimään!
 |
| Potilas Saarinen vielä kotona |
Nastasta otettiin lääkärissä verinäyte ja sitten odoteltiin tuloksia. Niitä saikin odotella. Ja odotella. Ja odotella. Siinähän alkaa pieni collienpoikanen tylsistyä! Niinpä Nape yritti rohkeena tyttönä kiivetä pöydälle, katsoa samasta ikkunasta kuin miekin, tutkia stetoskooppia, avata jääkaapin ja tulla syliin. Siinä sitten kyykistyin rapsuttelemaan Nastaa, ja sehän hyökkäsi kimppuun! Siis kävi leikkimään! Lääkärissä! Veti hihnaa ja murisi, hyppi päälle, kirputti, läimi tassulla ja teki high five -temppua miljoona kertaa putkeen. Ihana, pieni ja urhea Nape.
 |
| Leikitään! |
Jari tuli huoneeseen keskeyttämään meidän leikkisession ja kertoi, että Nastalla jyllää ärhäkkä suolistotulehdus. Laittoi antibiootin ja kipulääkkeen niskaan piikillä. Halusin olla varma kaikesta, koska edessä on pitkät pyhät ja raha ei kasva puissa (päivystystä ajatellen), joten kysyin Jartsalta voitasko ultrata kohtu, kas kun Seralla oli kolme vuotta sitten täsmälleen samoilla oireilla (lähes viikon ripuli+oksentelu+kipuilu) erittäin pahaksi äitynyt kohtutulehdus, tai oikeestaanhan se oli märkää täynnä oleva kohtu. Siis märkäkohtu. Yök. Nastan juoksustahan ei vielä oo kulunut kuin kuukausi, mutta kuitenkin. Parempi katsoa kuin katua. Napehan päätti taistella vastaan, kun häntä selälleen pöydälle taivuteltiin. "En taho!" Mutta eipä auttanut vastaan laittaminen, vaan massu ajeltiin paljaaksi ja ultrattiin. Ei näkynyt mitään märkään viittaavaa. Helpotus. Se on ainakin nyt poissuljettu.
 |
| Minuu on kidutettu ihan kauheesti piikeillä ja turkkileikkureilla! |
Saatiin vaikka sun mitä lääkettä. Ainakin antibiootti, pahoinvointilääke ja närästyslääke. Ja sitten vielä lisäks taas Canikuria ja Biobakkia ruokaan. Sinne uppos taas satanen jos toinenkin, mutta onneks on vakuutus. Kaikkeehan sieltä ei saa takasin, mutta tärkeintäpä onkin Naspetti. Ja Sespetti. Kysyin vielä, onko tää tarttuvaa, koska Sera oksensi tiistaina, mutta on kyllä saanut pidettyä mahan kunnossa Canikurilla ja Biobakilla. Jartsan vastaus oli kaikenkattava "ehkä on, tai sitten ei", heh. Toivottavasti kuitenkaan ei oo, koska Lara-Lartsuli (eli Sepsuttimen sisko) on tulossa hoitoon tänään. Ja on viikon. En ehkä jaksais pestä kolmen collien perskarvoja viikkoa. Ja juosta yöt läpeensä niitä kakittamassa. Viikkoa. Nyt pieni potilas on väsynyt ja nuokkuu nenäänsä nojaten. Miekin taidan painua pehkuihin vähäks aikaa, kun on tosiaan tullut vähän valvottua viime aikoina. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti