Joulu tuli ja meni, samoin treenitauko. Tai ainakin melkein. Käytiin koirien kanssa kaksi kertaa hallilla vapaavuoroilla, joista ekalla kerralla mukana mulla oli tuleva kisakoirani Ranja. Tai niin mulle ainakin kovasti uskotellaan! Ranja on miun tädin puolitoistavuotias Working Jack Russel-neiti, ja on just käynyt ekan osan agin alkeiskurssista kotipaikkakunnallaan Lappeenrannassa. Kokeiltiin siis miten meidän yhteistyö lähtis sujumaan. No oikein mainiosti! Ranja ei osaa vielä kontakteja, joten otettiin vain hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy -yhdistelmää, joka sujui kivasti. Ranja ei vielä lue esteitä kauheen hyvin, mutta eipä se mikään ihme olekaan, koira kun on esteisiin vasta pari kuukautta lähemmin tutustunut. Kisapaikoilla Ranjakin on sen sijaan pienestä asti pyörinyt, kun ollaan Seran kanssa oltu Lappeenrannassa kisoissa. Ranja saa rauhassa käydä kurssit tätini kanssa ja sitten aletaan vasta hioa meidän yhteistyötä. Se voikin olla monimutkasempi juttu, kas kun minä asun Joensuussa ja Ranja Lappeenrannassa! Harmi kun ei tajuttu videoida miun ja Ranjan menoa, se kirppunen on niin ihana menijä! Pieni ja pippurinen.
Ranjan lisäksi toinen hoitolainen pääsi agittelemaan, nimittäin Seran sisko Lara. Sepä oli varsin innoissaan, kun osasi hypätä kaksi medihyppyä. Häntä kaarella haastoi minuu leikkiin ja haukkui! Lara kun normaalisti on vähän arkajalka; pelkää liukkaita lattioita ja ei tule seinien viereen kun ne voi kaatua päälle. Mutta voi sitä itsetunnon taivaisiin sinkoutumista, kun Lartsu teki aksaa! Sille tekis varmaan hyvää harrastaa jotain. Esim pihalla hyppyjä. Ei oo vaikeeta rakentaa vaikkapa kahta hyppyestettä. Vink, vink! ;)
Sera ja Nasta tekivät myös vain jotain pientä, koska oltiin syöty mahamme täyteen jouluruokia. Tänään mentiinkin sitten sulattelemaan kinkkua koirakoulu Napakan mölleihin, joissa Nasta osallistui kolmelle radalle ja Sera yhdelle. Nastan radat olivat möllihyppis, mölliagirata ja kisaavien agirata. Sera osallistui kisaavien agiradalle. Sera osallistui vain yhdelle radalle, koska sillä on ollut piiiiitkä kisakausi tänä vuonna ja se ansaitsee loman. Ja tarvii sen. Treenattu ei olla nyt pariin viikkoon, mutta se pääsi purkamaan agipaineita yhdelle radalle hupsutellen (tosiaan hupsutellen, siitä kohta lisää!). Nape taasen sai osallistua kolmelle radalle, koska se on ollut pitkällä tauolla (juoksut ja sairasloma) ja halusin nähdä, miten se jaksaa kolme rataa putkeen, noin niinkun kisatulevaisuutta ajatellen. No jaksoihan se, miksi edes epäilin!! Tässä Napsen eka rata, möllihyppis. Harmillisesti yksi rima tipahti! Ja huom! Olemme siirtyneet maksirimoihin!
Seuraavaksi oli vuorossa mölliagirata. Se meni aivan älyttömän hienosti! Siis ainakin miun mielestä! Harmi vaan, että hullaannuin hienosta radasta niin paljon, että unohdin ohjata vikan hypyn kunnolla :D Siitä siis kymppi, kun se ohitettu rima vielä tipahtikin. Tällä radalla tippui toinen sija, siitä saatiin kivat palkinnot. Tässä rata:
Sitten meidän murheenkryyni. Se kisaavien rata. Nasta ei enää osannut kontakteja! Tai siis. Tämä oli yksi syy, miksi halusin testata Nastaa useammalla radalla putkeen: miten kontaktit pysyy kun into kasvaa. Kisaavien radan puomin alastulon Nape ensin loikkasi yli, uusinnassa jäi seisoskelemaan alastulon puoliväliin. Ei oo siis vielä kontaktit varmoja! Mutta onneks mulla on nyt Napsullekin ryhmäpaikka, niin päästään viikottain vaikka sitä puomia radalla tekemään. Tähän astihan Nasta on tehnyt lähinnä pikku pätkiä, joskus kontaktien kanssa ja joskus ei. Muutamia ratatreenejä on tehty, mutta ei ihan hirveesti. Tuolla kisaavien radalla myös kepit oli Napen mielestä vaikeet (!!) - kahdesti jätti viimesen välin pujottelematta. Tai taisi olla vaan kiire eteenpäin. Loppu sujuikin melko hyvin. Tässä vielä tuokin rata.
Sitten oli vuorossa luottokoirulini Sepsu. Kyllähän se nyt hoitaa homman kotiin, ajattelin. Mitä vielä! Tyyppi ei osannut saatikka löytänyt keppejä ja tiputti sata rimaa! No, oli se innoissaan ja otti silti kontaktitkin, vaikka aika rajoilla oltiin kyllä (pitäs muuten hommata ne boxit juoksukontaktien opettamiseen...). Huikealla kahdellakymmenellä virhepisteellä tultiin kuitenkin toiseksi, jee! Voittajakoirakkokin muuten tienasi 20vp, joten yhtä hyvälle hävittiin :D Molemmat koirat siis tulivat jollain radalla toiseksi ja saivat karkkipussit kotiin viemisiksi. Ohjaaja sai suklaata. Koirulit saivat jo karkkipusseistaan siansaparot ja mahalastut. Eikun ne taiskin olla ruokatorvee. Tai jotain sellasta. No, tässä Seran huippusuoritus:
Nasta on siis siirtynyt maksirimoihin. Kävin vapaavuorolla tapsana, ja nostin rimat maksiin. Mulla on aiemmin ollut jotkut rimat maksissa, mutta vaikeet rimat medissä. Eli siis takaakierrot, tiukat käännökset jne. Nyt nostin kaikki rimat maksiin ja kokeiltiin mitä tekee Nasta. No sehän halusi päästä helpolla, ja tuli vaikeiden rimojen ali. Koska on kiire. Aluksi hyppäsi kaikki maksirimat hyvin, mutta toisella toistolla tiesi jo mihin mennään (?) ja kiirehti, joten tuli ali. Laitoin sitten apuriman myös medikorkeuteen (eli hypyissä oli kaksi rimaa: medissä ja maksissa), mutta Nasta oli edelleen Hyvin Kiireinen Koiraneiti ja tuli rimojen läpi. No, kyllä se sitten lopuksi hyppäsi ne takaakiertomaksitkin. Tänään mölleissä ei yrittänyt tulla ali, onneksi. Muistelen, että Serallakin oli tuollainen vaihe, kun nostettiin rimoja maksiin. Se taisi mennä yhdellä treenikerralla ohi, toivottavasti tuo Napenkin rimanalitus oli niin sanottu yhden illan juttu.
Muuten ollaan vaan hengailtu, syöty hyvin - Napekin on jälleen suolistotulehduksensa jälkeen päässyt herkkujen makuun - ja lenkkeilty pitkästi kun pakkasetkin on lauhtuneet. Eilen käytiin Matoskan rantalenkki, tai mikä se nyt onkaan, eihän se kyllä pitkä ole mutta harvemmin sinne lähdetään. Jäällekin jo uskaltauduttiin, kun sinne oli muutkin menneet. Kuljettiin polkua pitkin melko rannassa, mutta kyllä siellä keskellä selkää meidän vakkarijäälenkin päätepisteeseen, majakalle, oli koirallisia ihmisiä menossa. Kuvassa ne on tuossa Jaakon vasemmalla puolella. Se piste. Jos näkyy. Majakkahan on tuossa oikealla näkyvässä saaressa.
 |
| Kaikki koirat jäällä ;) |
Huomenna pukki tuo mulle sukset, joten voidaan ruveta pikku hiljaa treenaamaan sitäkin hommaa. Siis hiihtämistä. Ja hiihtämistä koiran kanssa. Kunpa jäät nyt paksunis äkkiä niin päästäs moottorikelkkojen urille ja kenties vähän jääladuillekin kokeilemaan! Mitenhän kipeenä sitä ollaan ekan hiihtolenkin jälkeen...Ei oo nimittäin hiihtolihaksia tullu käytettyä hirveesti viime aikoina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti