Pimeää ja valoa

Talvi taisi vihdoin tulla: lunta on sadellut hissukseen pari päivää ja pakkasta on ollut kymmenisen astetta. Pilkottaa täällä lumen keskellä  vähän valoakin, kun tänään oli ihana talvi-iltapäivä auringonpaisteineen. Metsässä sain pari erittäin huonolaatuista kännyräpsyä koirista. Livenä tilanteet olivat tuhat kertaa kauniimpia ja näyttävämpiä, mutta tulipahan otettua pari kuvaakin nyt sitten. 

Metsäpolulla

Naku-Nape

Joku random pystykorva

Vanhus ja teini

Mummeliini kohta 7 vee

Sera täyttää tosiaan kesän alussa jo 7. Jotenkin tuntuu hassulta, että se on jo niin "vanha", kun vastahan se täytti neljä. Tuo neljä on jäänyt jostain syystä mieleen hyvin. Ehkä se silloin aikuistui? Vai tuliko Nasta silloin taloon? Ei, kyllä Sera oli jo viisivuotias, kun Nasta tulla tupsahti sen elämään. Toivottavasti vuosia on edessä vielä monia. Eikä Sera vielä vanhakaan oikeasti ole, mutta ajatukset ehkä johtuvat siitä, että lapsuudenkodin Rina-collie (Seljankan Fazerina) kuoli ollessaan vain 8 ja puoli. Rinalla tosin oli löysät lonkat ja vaikea nivelrikko, joka lyhensi elämää huomattavasti. Virallista lausuntoa Rinan lonkista ei koskaan Kennelliitosta tilattu enkä muista että olisi saatu mitään kirjainarviota lonkista, mutta muistan Ahon (jo silloin käytiin Jartsan tykönä!) sanat: "nää on löysät ja täysin rikkoiset". Myös kyynärät oli rikkoiset, varsinkin oikea, muistelen. Itse en muista itse kuvia, mutta veljeni muistaa katsoneensa ennen Jarin saapumista röntgenkuvaa ja miettineensä, että ei niiden tuolta pitäisi näyttää. Joten on ne aika pahalta varmaan näyttäneet. Ilman tuota inhottavaa sairautta olisimme saaneet pitää Rinan varmasti vuosia pidempään.

Miksi mietin näitä nyt? Koska maailmankaikkeuden ihanin terrieri, Päivin oma Ässä, piti päästää ikiuneen viime viikolla. Ässän poismeno on koskettanut minua jotenkin tosi syvältä. Ässä oli Anni-tätin pikku Ässä. Tuli aina jalkojen eteen istumaan ja rapsuteltavaksi. Sohvalle syliinkin joskus, kun oikein hellyydenkipeä oli. Jos rapsuttamisen lopetti, kuului Ässästä vaativa hurina ja se käänsi päätään niiiiin paljon takaviistoon, että melkein kaatui selälleen tuijottaessaan vaativasti. Eihän sitä voinut olla rapsuttamatta! Ässä oli pienestä koostaan huolimatta - tai ehkä juuri siksi - Iso Persoona. Vanhimpana narttuna sillä oli etuoikeus ja määräysvalta. Sanoinkin jo Seralle (joka on jo osoittanut olevansa erityisen hyvä Ässän manttelinperijä), että koska Ässää ei enää ole, lankeaa Seran irokeesille vanhimman kärttynartun ja määräysvaltaisen matriarkan kruunu. Tuon viran Sera ottaa ilomielin ja työintoisena vastaan. Ässä ja Päivi vuonna 2011:

Heippa Ässä. Kerro terveisiä Rinalle, Netille, Kallelle ja muillekin tutuille. Siellä jossain te odotatte meitä ihmisiä, ihan varmasti.