Minä en tykkää hirveesti tokosta. Se on pilkun viilaamista (jota muuten kyllä harrastan rasittavuuteen asti arkielämässäni), ja jos tekee virheen tai joku asia menee pieleen, pitää palata taaksepäin ja tehdä töitä. En jaksa! En halua! Haluan mennä eteenpäin! En jaksa työskennellä! Nyt oon kuitenkin löytänyt porukan, jossa tokoilu on kivaa. Oon siitä kyllä aiemminkin kirjoittanut, mutta mainittakoon nyt vielä, että meidän Joensuun collieporukka on aivan mahtavan superhyperkiva treeniporukka. Ihan oikeesti on. Siellä ihmiset ymmärtää noiden nenien jatkona olevien pääkoppien päälle, ja tunnelma treeneissä on rento, mutta kuitenkin ihan vakavissaan me treenataan. Paikalla käy myös sellaisia hulluja, joilla ei omaa collieta ole, mutta sellaisesta haaveilevat. Yksi heistä on Ilona Karjalainen, joka otti meistä perjantaina kuvia, kun treenattiin. Seuraavaksi kuvasarja meidän kapulan inhoamisesta, olkaatten hyvät:
Kovasti se vielä haluaisi sitä tassulla pyöritellä. Kokeilipa nenällä vieritystäkin! Kekseliäs koira. Sitten tehtiin tämä:
Eli laitettiin kapula suuhun ja pyydettiin pitämään. Tuota treeniä on tehty jo kotonakin kahdesti, 3-5 pitoa per treeni. Ei paljoa siis. Muovisella ja puisella kapulalla. Molemmat on yhtä inhottavia.
Kapulan inhoamisen lisäksi otettiin seuraamista ja paikkamakuuta. Pari kuvaa niistäkin:
Ilonalle siis kiitos kuvista! Sera ei valitettavasti sattunut linssin eteen. Sen kanssa otettiin seuraamista ja käännöksiä namin avulla molempiin suuntiin. Yllättäen vasemmalle käännös on senkin kanssa vaikea. Mulla taitaa olla joku vasenkäännösvamma. No, perjantaina voi kokeilla sitä korjata, sillon on uudet treenit! (Apua, oonko minä innoissani tokosta?! Soittakaa ambulanssi!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti