Nastan kuvia

Hiljaiseloa blogissa

Kuten nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, blogissa on ollut aika hiljaista. Olen päivittänyt kisakuulumisetkin pääasiassa vain Facebookin puolelle, joten päätin tehdä sinne lassieille ihan kunnon sivuston. Tulkaapas tykkääjiksi! https://facebook.com/collietytot 

Perinteinen pääsiäinen

Yrsa ja Nape kisasivat tuttuun tapaan JoAn kisoissa pääsiäisenä. Tai siis Napellehan se on tuttu tapa, Yrsalle eka kerta. Napetti teki kaksi nollaa ja kaksi hyllyä, Yrsa ah-niin-tutuksi-tulleen-tokavikarimanpudotusvitosen ja pari kymppiä. Ekalta radalta tuli HYL, sillä keppikulma oli Pikkumustalle aika vaikea. Oon kyllä tosi tyytyväinen molempien suorituksiin! Laitoin Yrsan vitskaradan ja Napen nollaradan (sama rata siis) allekkain ja vertasin, mistä se noin neljän sekuntin ero ajassa tulee. Tässäpä analyysi: puomi ja kepit on Yrsalla hitaammat, samoin tiukat käännökset ja kiihdytykset. Mie myös ohjaan Yrsaa niinkuin Nastaa. Rataantutustumisessa mietin aina, että tässä vedätän Yrsaa ja juoksen täysillä, kannustan ja kiihdytän. Mutta rataantutustumisanni on eri anni kuin kisarata-anni! Kisarata-anni ei muista tehdä asioita kuten rataantutustumisanni suunnitteli. Ajan kanssa se ehkä muistaa. Onhan Upu kisannut vasta kahdet kisat kolmosissa, kisarata-annilla ei ole ollut kauhean paljon aikaa harjoitella kisarata-annina olemista. Siis nimenomaan Yrsan kisarata-annina!

Yrsa B

Yrsa D

Nasta B

Nasta D

Ylihuomenna on kisapäivä Kuopiossa molemmille karvapalloille. Sen takia käytiin treenaamassa puomia ja keppejä hetsaten sekä Nape teki nollatreenin. Ja onnistui muuten kerrasta! 29 estettä ekalla vedolla puhtaana läpi, niin sen pitäis mennäkin! 

Kahden koiran Kouvola

Mulla on taas ollut ongelmia iPhonen Youtube-latauksen kanssa, ja olenkin saanut nyt hirrrrveellä vaivalla ja työllä vasta kaksi viime viikonlopun agilityvideota Youtubeen. Nape ja Yrsa kisasivat siis Kouvolassa kumpainenkin neljän radan verran. Kouvolan kisathan olivat Y-U:n ihka ekat kolmosluokan kisat, mutta aika kivasti se aloitti kolmosten kisauransa: kahdelta ekalta radalta vitoset (sijoitukset 1 ja 2, eli ihan läpijuostavia radat ei olleet), C-radalta NOLLA (!!) ja vikalta radalta väsynyt HYL. Yrsa oli seitsemäs lähtijä, ja otin sen ulos autosta aina suurin piirtein kolmannen-neljännen lähtijän kohdalla. Vikalla radalla ajanotto hajosi toisen/kolmannen lähtijän kohdalla, ja kellon korjausta jouduttiin odottelemaan melkein 10 minuuttia. Heittelin vähän Yrsalle palloa ja kävelytin sitä, mutta se ehti purkaa energiansa odotellessa. En uskaltanut viedä sitä takaisin autoonkaan, sillä kello olisi kuitenkin korjattu juuri sillä hetkellä kun olisin saanut Yrsan autoon. Niinpä rata oli aikamoista hösellystä varsinkin kepeillä, eikä loppusuorakaan sujunut, vaikka Y-U on perinteisesti ollut hyvä etenijä loppusuorilla. 

Nolla oli kuitenkin kiva yllätys (ja hienot oli vitskaradatkin - rimat olivat arviointivirheitä), vaikka Yrsa kulkikin neljä sekuntia hitaammin kuin Nape (ja kahdeksan sekuntia hitaammin kuin voittaja). Ehkä se vauhti kasvaa kokemuksen myötä, ja kun minä uskallan ohjata Yrsaa kiihdyttävämmin. Kyllä se kuitenkin joka radalla yli neljää metriä sekunnissa kulki, joten ei se ihan hidas lahnakaan ole onneksi! Palkinnot olivat muuten aika kivat: muumimuki, jossa Kouvolan lakritsaa ja koiralle herkkua. Tässä Y-U:n nolla ja vitonen: 

Niin, Nape-possuhan teki 3xHYL ja vitosen. Possu mikä possu, kyllä oli taas lennokasta menoa sen kanssa! Seuraavat kisat molemmilla onkin ihan parin päivän päästä. Saa nähdä montako rimaa Nape tiputtaa tänä pääsiäisenä - vuosi sitten lukema taisi olla kakskytjotain... 

On the road

Kisakausi on alkanut jälleen rullaamaan! Viikko sitten käytiin Kuopiossa kokeilemassa onneamme sekä Y-Un että Napen kanssa ACEn hallissa. Tuomarina oli Mika Moilanen, joka olikin tällä kertaa tehnyt aika kinkkiset radat. Koko kakkosluokassa (kaikissa kokoluokissa) tuli kolmelta radalta yksi nollatulos, mikä kertonee ratojen tasosta tarpeellisen. Käytiin siis harjoittelemassa kisatilannetta! Seuraavana päivänä kolmosissa huomattiinkin, että edellisen päivän kakkosten radat olivat kyllä vaikeampia kuin kolmosten radat. En kyllä kolmosissakaan hirveän hyvää tulosta tehnyt...Ensimmäisellä radalla teloin nilkkani, se jotenkin pyörähti juostessa, ja siltä radalta taisi tullakin rima tai kaksi alas. Seuraavan radan juoksin nilkka teipattuna ja mietin koko ajan, että kestääkö nilkka. Ehkä sitten juuri siksi Nape piti kaikki rimat, eli nolla tehtiin. Viidenneksi sillä puolijuoksulla pääsi. Juoksin vielä yhden radan, mutta koska en oikein pystynyt vetämään täysillä, olivat ohjaukset myöhässä. Hylkäys siis, ja jätettiinpä vika rata juoksemattakin ja lähdettiin kotiin. Ihan hyvä ratkaisu, nilkka oli vähän kipeä vielä tänä viikonloppunakin radoilla, vaikka tuki siinä juostessa olikin.
 

 Napen nolla



 

Nyt viikonloppuna käytiin loman alkamisen kunniaksi lassieitten kanssa road tripillä. Mukana olivat vain kisalassiet Nape ja Y-U, ja olin katsonut kisapaikat niin, että Y-Ukin pääsisi mahdollisimman monta rataa juoksemaan. Perjantaina hurautettiin Mikkeliin Päivin luokse, mistä sitten lauantaiaamuna lähdettiin kohti Tamperetta. Siellä odottikin oikea urakka, kun olin ilmoittanut sekä Y-Un että Napetin neljälle radalle kumpaisenkin! Kisahalli oli oikein kiva juosta, vaikkakin hirveän meluinen. Pikkukoirat räksyttävät aika kovaa... Kisat käytiin kahdella kentällä yhtä aikaa. Kakkoset sujuivatkin tosi joutuisasti; yhdeltä radalta kun tultiin (startattiin kolmanneksi viimeisenä), iskin palkkaamisen jälkeen koiran kenneltytöilleni käteen jäähkää varten ja lähdin kohti seuraavan radan tutustumista, joka alkoikin heti kun minit ja medit olivat radan kisanneet. Ei tullut kiire, vaikka tutustumiset olivatkin melko pian radan jälkeen.

 

Y-U suoriutui Tampereella yli odotusten. Heti ekalta radalta se teki nollan, jolla tultiin toiseksi, vaikka otettiin puomin alastuloa taas vähän aikaa (nämä menevät nyt tehotreeniin!). Ekalta radalta kakkosluokan eka LUVA siis! Toka rata oli hyppyrata, jolla päätin vetää täysillä ja vedättää Yrsaa. Vedätin sen sitten nollavoittoon! Toinen LUVA! Kolmas ja neljäs rata menivät ilmeisesti pää pilvissä, hylkäykset tulivat molemmilta radoilta. Olin kyllä jo enemmän kuin tyytyväinen noihin kahteen luvaan! Hieno pikkumusta!

 

 

 

Napetin neljä rataa eivät sujuneet yhtä nollapainotteisesti, mutta kolmeen niistä olin kyllä tosi tyytyväinen. Tuloksina oli kolme hyllyä ja yksi vitonen. Nasta teki Yrsat ja irtosi hieman odottamattomasti, siitä ainakin yksi hyl, melkein toinenkin. Vitskarata oli tosi hienoa, varmistelematonta työtä minulta, mutta harmittavasti yksi rima tuli alas, kun en katsonut taas sitä koiraa...! Hyllyt ja vitonen eivät kyllä jääneet harmittamaan, sillä Y-U oli jo tehnyt niin hienot tulokset viikonlopulle.

 

 

 

 

Illalla oltiin Mikkelissä kymmenen maissa perillä ja aamulla olikin kuudelta herätys ja lähtö Jyväskylään vielä kolmelle kakkosluokan radalle. Tavoitteena oli tehdä nolla ekalta tai tokalta agiradalta, että saataisiin kolmaskin LUVA ja SERTi kolmosluokkaan. Hypärinollahan me oltiinkin jo saatu edellisenä päivänä. No, eipä tullut nollaa kummaltakaan radalta, kun ei oikein juoksukaan kulkenut edellisen päivän ratojen jälkeen, ja minua suututti oma mokani tuolla toisella radalla. Oletin, että Yrsa irtoaa, niin kuin se aina irtoaa, mutta sepä kääntyikin minua päin ja meni sitten väärään päähän putkea. Muuten niin hyvä rata ja tyrin sen olettamalla. Vanha viisaus ohjaa, älä oleta olisi pätenyt tässäkin, mutta minkäs teet! Oma moka. Harmittelin asiaa vähän aikaa jäähkälenkillä, sitten kokosin itseni ja päätin että mennään nyt vetämään hypäri täysillä, katsotaan mihin Y-Un kapasiteetti riittää, pidetään hauskaa ja juostaan täysillä! Menin halliin sisälle ja katsoin ilmoitustaululta ratapiirrosta (tuomari Sari Mikkilä oli laittanut radat esille), ja tajusin, että tuolla hypärillähän on kontaktiesteitä. Kysyin vielä kisakaverilta, että onko kolmaskin rata oikeasti agirata. Kyllä, kuului vastaus. En ollut edes ilmoittautuessani tajunnut, että Jyväskylässä onkin kolme agilityrataa! Sain valtavasti uutta intoa ja päätin, että sen lisäksi mitä äsken lupasin täysillä juoksemisesta Yrsalle, yritän myös tehdä niin tarkasti ja huolella kuin mahdollista. Selkeät näytöt koiralle, ettei jää epäselvää. Jyväskylässä startattiin viimeisenä, mikä Yrsalle kyllä sopii ihan hyvin. Lämmiteltiin lihaksia hallissa kävelemällä ja hölkkäämällä ja tehtiin pieniä temppuja. Kun edellinen koira oli noin puolessa välissä omaa suoritustaan, rupesin hetsaamaan Yrsaa tönimällä ja hypittämällä. Se puri minua innoissaan kädestä kahdesti, mutta minä vain kehuin siitä. Annoin kierrosten nousta! Alussa vauhti olikin tosi kiva, mutta siivekkeen ympäripyöritykset ovat Yrsalle heikkous, niissä vauhti melkein loppuu kokonaan. Tehtiin kuitenkin kiva nolla, jolla voitettiin! Sehän tarkoitti SERTiä kolmosluokkaan!

 

 

 

Minun pikku Y-U, jonka kanssa vedin vielä vuosi sitten ranteita auki, on nyt alle kaksivuotiaana kolmosissa! Nopeimmin ja nuorimpana minun koirista! Ihan uskomatonta. Nyt vaan pitäisi saada se vitosvaihde silmään radallakin, muuten vain juostessaanhan se menee kovempaa kuin Nasta. Kontaktit kuntoon (ei epäselviä kriteerejä kisoissakaan!!) ja hetsaamista takaakierroille, että saadaan niille nopeutta. Sitten pikku Y-Ukin on oikea kolmosluokan koira.

 





Kokonaiset viisi viikkoa

Se on nimittäin Nastan ja Yrsan talvitauon pituus (ja ehkä tämän bloginkin?). Tuo aika oltiin totaalisen tekemättä mitään, viikkotreeneistä oltiin poissa muistaakseni seitsemän viikkoa. Noin viikko ennen joulua käytiin vapaavuorolla pikaisesti, sen jälkeen on vain löhötty, lenkkeilty ja syöty. Onpa ollut rentouttavaa! Nyt mulla kyllä kieltämättä alkaa tehdä mieli kisaamaan varsinkin Y-U:n kanssa, kun se vaikuttaa nykyään niin näppärältä tuolla agilitykentällä. Vuosi sitten en olis kyllä tätä uskonut sanovani! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että älä vertaa ja jokainen koira ottaa aikansa taitaa hitto vie pitää paikkansa. On kai sitä nöyrryttävä totuuden edessä. 

Maanantaina käytiin Kuopiossa aksatreeneissä, ja Y-Uhan jopa näytti osaamistaan! Vähän on vielä hiomista kolmosluokan kuvioissa ja esim putkijarrussa (!!), mutta aika mallikelpoinen aksakoira se alkaa jo olla! Mietin ääneen, josko vaihtaisin Yrsalle aalle juoksarin, ja Sanna olikin sitä mieltä, että se on hyvä idea eikä varmaan vaikea homma olisi, kun Yrsa kuulemma tulee aika nätisti laukalla harjan yli muutenkin sopivaan kohtaan. Kokeilin sitten viikolla sitä kotihallissa treeneissä, mutta en taida uskaltaa rikkoa pysäriä (vielä ainakaan). Katsotaan. Meinasin vähän, että aalta vain vapauttaisin nopeasti Yrsan, kuitenkin pysärinä kohtelisin sitäkin estettä. En tiedä. Käyköhän siinä huonosti? Siis pysärille, ei koiralle. Koirallehan juoksari olisi aalle kivempi noin niinkuin rasituksen kannalta. Hmm. Mietitään. Videolla päivän vika veto, eli molemmat ollaan jo aika hapoilla.

Sunnuntaina käytiin collieporukalla lenkillä, olipa kivaa pitkästä aikaa! Oon viimeisen parin vuoden ajan aina ollut jossain muualla (eli aksakisoissa), kun joensuulaiset ovat järkänneet yhteislenkin. Yrsa pääsi vasta nyt ekaa kertaa collielenkille, ja ai että kun sillä oli kivaa! Nape miun kullanmurusena räksytti koko ajan jalan juuressa, että hitsi kun muut juoksee ja pitää kivaa!!, eikä lähtenyt kuin ehkä kymmenen metrin päähän (hui miten kauas!), ja tuli tietenkin hetiäkkiäiik takaisin. Mutta Yrsa. Yrsa-Ulpukkaiseni. Hän otti heti vapaaksi päästyään monenkymmenen metrin hepulietumatkan, kaarsi piiiitkän kaaren pari collieta perässään ja niinpä se koko lenkki sitten sujuikin oikeastaan. Välillä se ehkä taisi käydä katsomassa, että ollaanko minä ja Nape vielä paikalla. Oltiin me, tiukasti toisiimme napanuoralla sidottuina. On siinä erilaiset äiti ja tytär! Anni ja Ilona ottivat lenkiltä kuviakin, ehkä jossain vaiheessa saan linkittää tai laittaa niitä tännekin nähtäväksi. Näkyyköhän niissä kuvissa tuo kuvailemani ero... 

Meille ei oikeastaan mitään kummallisempaa kuulu, sen takia on ollut tämä blogikin hiljainen. Treenaaminen on tälle vuodelle siis aloitettu ja nyt sitten kisataan kun kisoja eteen tulee. Seuraavat kisat taitaa olla helmikuun lopussa Kuopiossa, täältä periferiasta kun ei jaksa näin sydäntalvella mihinkään viidensadan kilometrin päähän lähteä kisaamaan. Ei kyllä kovin usein edes kesällä, mutta silloin se on kuitenkin siedettävämpää! 

Kohta loppuu tämäkin vuosi

Hyvät naiset ja herrat. Olemme nyt siinä pisteessä, jolloin on aika katsastella kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita tulevallekin vuodelle. Viime vuonna kirjoittelin näin:

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 

Y-U ja mummibonus!

Nasta sai helposti toisenkin tuplan kasaan, kävi karsinnoissa (ainoana pk tai sk colliena!), joissa teki ekalta karsintaradalta kympin sikahyvällä ajalla, toisella karsintaradalla hylkäännyttiin - ei siis päästy toiselle päivälle :D SM-kisoissa Nape teki joukkueradalla aivan hitsin hienon nollan, joka kyllä kantoi minua koko viikonlopun. Kenttä oli taukoamattomasta sateesta johtuen tosi pehmeä ja märkä (lätäköitäkin siellä täällä), rimat 65 cm:ssä, joten arvelinkin etukäteen, että rimoja tullee alas. Ja niitähän tuli, kolmekohan? Lisäksi Napetti hylkääntyi, kun syöksähti väärään putken päähän, vaikka ohjaus oli kyllä ihan selkeä. No ens vuonna sitten! Flow on ollut pääosin hyvä, koska Nape on maailman söpöin ja paras akilitilassie. Saatiin keväällä kaksi SERT-H-jutskaakin. 

Mummuli on edelleen elossa, välillä hyvässä ja välillä huonommassa kunnossa. Alkusyksystä tuli joku kohtaus, välillä tuli pissoja alle ja välillä selkä on huonona. Mummuhan seisoo välillä "pissisasennossa", eli toinen jalka lonkkalevossa, eli kipua siellä selässä varmaan välillä on. Nivelravinne sai mummelin taas juoksemaan ja leikkimään ja BoTin ottaa selkäänsä tosi mielellään. Hakeutuu myös nukkumaan BoT-peiton päälle. 

Vuoden yllättäjä -palkinto menee ehdottomasti Yrsa-Pulpukalle! Urruli oppi kepit hienosti 2by2-tekniikalla reilussa parissa viikossa, opetteli keinun ja viimeisteli muut kontaktit, aloitti kisaamisen ei suinkaan vain hypäreillä, vaan myös aksaradoilla. Ekat kahdet kisat meni keppien sössimiseen, mutta sitten otettiin keppikuuri ja kolmansissa kisoissaan Y-U tekikin suvereenisti kaksi nollaa (kolmaskin oli iiihan lähellä) eli sai kaksi LUVAa, ja neljänsissä kisoissaan nousi kakkosiin. Kakkosiinnousupäivänä molemmilta radoilta vitonen, ja kylläpä oli pienestä kiinni ne nollat kakkosissa! Kunhan se vielä kehittää itselleen supervauhdin, niin siitäkin vielä superaksalassie tulee.

Jaahas, pitäisiköhän sitä nyt sitten ensi vuoden tavoitteita kirjata ylös. No Nastalle tavoitteeksi tietenkin hyppyvalioituminen, siihen on eka mahdollisuus huhtikuun lopulla. Ja taas SM-kisoissa ehjä rata. Jos nyt tänä vuonna sitten vaikka sillä yksilöradallakin! Rimakoulua, jos ei meinaa pysyä. Lihaskuntoa Jaakon kanssa lenkkeillen ja mäkikävelyllä miun kanssa, uimallakin kesällä. 

Y-U saa tavoitteekseen niinkin ison jutun kuin kolmosluokkaan nousemisen! Ja jos nyt siellä pystyisi yhteen nollaan. Treenaamme ohjauksiin tulemista, hyppyjen merkkausta, saksalaisia ym vieraampia ja vaikeampia ohjauksia, joita ei olla vielä kovinkaan treenattu. Vauhtitreeniä putkilla ja parilla hypyllä. Lihaskuntoon samat kuin Napetille!

Seppå saa viettää eläkepäiviä. Hyvänä päivänä saattaa päästä putkea juoksemaan! Tänä vuonna oli muutamia kertoja, kun oikeasti jo itkin mummin turkkiin, että nyt se lähtee vikalle lääkärikäynnilleen. Niin vain se on aina palannut kotiin. Toivotaan, ettei vielä ihan heti olisi mummin aika lähteä. En muista, olenko kirjoittanut tätä tänne, mutta olen päättänyt, että mummu saa lähteä ennen kuin siitä näkee, että nyt on aika. Mutta milloin se aika sitten on? Vaikeaa. Tavoitteeksi minulle siis ensi vuodelle olla maailman paras koiranomistaja ja tietää se aika. 

Mulla oli tähän postaukseen ihania laiskottelukuvia koirista, mutta edelleen tämä pädillä kirjoittaminen on niin hitsin hankalaa, ettei ne nyt suostu tähän ilmestymään. Sorry! Rauhallista joulunaikaa ja tsemppiä kisakentille vuodelle 2017!

Y-U the champion!

Yrsa-Ulpukka kisasi itsensä kakkosluokkalaiseksi viikonlopun kisoissa! Äiskäkoira revitteli sitten sen verran, että yhtään puhdasta rataa ei sen kanssa saatu aikaiseksi. Mutta Y-U niitä teki yhden, melkein kolme! Kepit olivat kaikilla radoilla aivan huikeen hyvät, jes! Mutta pieniä pikkuruisia juttuja täytyy Y-U:n kanssa vielä treenata. Kuten merkkaus, putkijarru, saksalainen...tai oikeastaan se, että hypyt otetaan, vaikka minun liike jatkuisikin. 

Lähdettiin Ilonan ja Haltin kanssa yhdessä reissuun lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Eka rata oli yhdeksältä, maksit etunenässä. Yrsa starttasi numerolla viisi, Halti oli nro 8, vaikkei meidän välissä siinä yhtään koiraa ollutkaan, kun kaksi välissä olevaa olivat ilmoittautuneet vain hypäreille. Saatiin erään Ilonan collietutun poikaystävä kuvaamaan meidän radatkin, joten filmiä löytyy! Yrsan rata oli kaiken kaikkiaan tosi sujuva, mitä nyt vähän tahmea vauhdiltaan. Lisäksi aikaa kasvatti noin neljän sekunnin pituinen neuvottelu puomin kontaktilla, että otetaanko se tuuontuuoffi vaiko eikö. Ajattelin siinä "koske"-käskyä hokiessani, että jos tämä nyt romuttaa nollan yliajalle, niin menköön, sillä hyvät kontaktit rakennetaan treenien lisäksi aloitusluokkien kisoissa. No olihan se kuitenkin nolla, vielä jäi reilut kuusi sekuntia ihanneaikaan väliäkin. Kakkosiin mentiin että heilahti! Voiton A-radalla vei joensuulainen kisakaveri bc Zarco, joten mukavaapa oli palkintopallilla patsastella! Jäätiin sitten odottelemaan iltapäivän ratoja. Olin jo etukäteen kysynyt Ilonalta, että jos niin hullusti käy, että noustaan kakkosiin, onko hänellä aikaa jäädä iltapäiväksikin Kuopioon. Oli onneksi! Niinpä jäätiin :) Kakkosten radoilta siis pienen pienet virheet, mutta ai miten hienot nekin radat olivat noin niinkuin hitusta vaikeammiksi radoiksi!

Seuraavana aamuna lähtö olikin vaatimattomasti viideltä, kun hain Laura-serkun mäykkypojat kyytiin mukaan ja vein ne mennessäni Kuopioon. Jätin ne hämärästi eräälle bensikselle, kuin hemohessit konsanaan. Napen kanssa oltiin perillä kisapaikalla seitsemän jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja lähdin kävelylle. Pakkanen laski jo päälle kymmeneen asteeseen, kun lauantaina se oli ollut reilussa seitsemässä. Nape oli aamulla sitä mieltä, että voisi kyllä jäädä kotiin nukkumaan. Mietin matkalla itsekin, miksi ilmoitin sen kisoihin, kun se sai pari viikkoa sitten ne SM-nollatkin kasaan. EO-paikkaa kun me ei suoranaisesti tavoitella :D No, pitihän se lähteä kun oli ilmottauduttu! Päätinkin sitten vetää radat treenaten, eli riskinotolla ja treenattuja juttuja testaten. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta varsinkin eka rata oli tosi hieno vetää! Mahtava vauhti ja draivi sekä itsellä että Nallukalla! Toinen aksarata vähän harmitti, sillä Nasta ei ottanut kontaktia nätisti. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Vauhti oli taas (myös pään sisällä) niin kova, ettei pystynyt pysähtyä kontaktille. Olisihan se pitänyt arvata, kun lähdössä Napetista jo kuului viuuiuuuiuu! 

Nyt on luvassa keikkatauko! Seuraavat kisat meillä on varmaankin vasta helmikuussa. Tässä välissä sitten treenaillaan pieniä ja isompia juttuja. Yrsa pääsi Sari Vähäniityn valkkuryhmään, Nape treenaa ensi vuoden itsenäisessä ryhmässä. Viilataan Nape huippuunsa kevään aikana, että voidaan voittaa Suomen mestaruus kesällä! 

Peilikuva

Nasta ja Yrsa, äiti ja tytär, sopuli ja mustuainen. Toistensa peilikuvat. Molemmat kisasivat viikonloppuna kolmella radalla, molemmat tekivät samat tulokset. Ekalta radalta molemmille nolla (Yrsa sijoittui kuudenneksi, Nape neljänneksi), toiselta radalta molemmille vitonen (kepeiltä, molemmille! Yrsa sijoittui kolmanneksi) ja vikalta radalta molemmille hypärinolla (Yrsa toisena, Nape kolmantena). Tämähän tarkoittaa sitä, että Yrsa kipitti itselleen kaksi LUVAa ja Nape kipitti itselleen SM-nollat kasaan. Voi hitsi mitä superlassieita mulla on! Vielä käydään yhdet kisat tänä vuonna - parin viikon päästä Kuopiossa jälleen, Joan kisoihin viikon päästä en ilmoittautunut, ihan kuten itselleni lupasin. Sitten jäädään joululomalle ja katsotaan kisaamista uudelleen ensi vuonna. 

Pidemmittä löpinöittä ratoihin! Yrsallekin alkoi löytymään se vitosvaihde, se on käytössä toisella ja kolmannella radalla. Arvaatko mikä se on? Vihje keppivirheen kohdalla: mitä Yrsa tuijottaa tehdessään virheen? :D 

Ke-ke-ke-kepiiiiit!

Yrsa on kisannut toisetkin kisansa jo tovi sitten. Lappeenrannassa pääsivät toki molemmat, äiti sekä tytär, kisaamaan kolme rataa. Napetti aloitti lauantaina kolmella radalla, joilta yhdellä se teki nollan. Tultiin sillä kolmanneksi! Sunnuntaina Y-U kirmasi kolme rataa, yksikään ei ollut puhdas....tadaa - KEPPIEN takia! Jokaisella radalla (kuulostaako tutulta?!) Yrsa meni hienosti ekaan väliin, taipui tokaan väliin, mutta tuli jokaisella kerralla pois siitä tokasta välistä. Kepeille ei vaan ole vielä imua! Siispä paljon palkkaa hyvistä kepeistä treeneissä! Yrsalle on muutenkin todella vaikeaa tulla käteen kiinni, mikä huomattiin myös viikko sitten torstaina Kuopiossa ProPerron treeneissä. Yrsa todellakin meni minne huvittaa, ei tullut ohjauksiin yhtään. Toki se on vielä nuori koira, eikä osaa samanlaisesta vihjeestä toimia kuin esim Nasta, mutta treeniä siis joka tapauksessa edessä. 

Toinen treenattava asia olisi Yrsan vauhti. Kisoissa varsinkin se on todella hidas. Ihan oikeasti hidas. Toki kokemus varmasti tuo vauhtiakin. Etupalkallahan se juoksee kuola roiskuen kuin tykin suusta ammuttuna, mutta mitenpä sen saisi kokonaisen radan sillä tarmolla painamaan? Pieniin paloihin pilkkoen toki...vaikeaa. Mutta olisi kai se tylsää jos saisi kaiken eteen kannettuna? 

No, ratoja, videoita:

Yrsa treenaa

HYL

Vitska

Yrsa 10.11. treeneissä

Ja bonuksena Nape-Nallukka

Ja loppuun taas peruskuulumiset: molemmille kisat ehkä marraskuun vikana viikonloppuna Kuopiossa, ja tosi isolla ehkällä Yrsalle Joan kisat joulukuun alussa. Mutta kun meillä on työpaikan pikkujoulu edellisenä iltana. Niin ehkä ei kykene. Napetin kanssa en mene sinne palelemaan, lupaan!! Seppå voi ihan hyvin. Aloitin sille nivelvalmisteen tuossa alkusyksystä, ja parin viikon jälkeen se alkoi leikkiä ja juosta taas lenkillä. On se siis jäykkä ja pahimmassa tapauksessa ehkä vähän kipeäkin, inhottavaa kun ei voi tietää. Onneksi se nivelvalmiste sentään näyttää auttavan. Mummuli. 

5xHYL + 17,96

Yrsa-Ulpukka Pikkumusta on kisannut ensimmäiset kisansa! Ei tosin millään vakuuttavalla menestyksellä, mutta ei se mitään! Minua jännitti arveltua vähemmän, koira oli rauhallinen, eikä riehunut samalla tavalla kuin äitinsä. Ekoissa kisoissamme kun oltiin, niin en oikeastaan tiennyt, miten Yrsa käyttäytyy radan reunamilla. Niissä harvoissa mölleissä, joissa on käyty, on Yrsa tullut autosta paikalle, tehnyt hommat ja lähtenyt pois. Kisoissa taas usein joutuu odottamaan vuoroaan muiden suorituksia katsellessa. Nastahan vetää tuosta ihan kauheat kilarit, minkä takia mulla on sille kädessäni nameja (temppuja vastaan niitä saa!) niin kauaksi aikaa, kuin se vaan on mahdollista. Siis rata-alueen ulkopuolelle saakka. Sitten koira tiukkaan hallintaan ja radalle käskyn alla. Yrsa oli mulle aika iso kysymysmerkki, ihan erilainen kun muutenkin on kuin äitinsä. Ekalle ja tokalle radalle menin sen kanssa melko samalla tavalla kuin Napen kanssa, mutta viimeiselle radalle mennessä päätin kokeilla, miten se reagoi, jos annan sen katsella edellistä kisaajaa (Nastaa ei voi laskea katselemaan, se huutaa kurkku ja hihna suorana radalle!); Yrsapentu katseli ihan rauhallisena radalla juoksevaa koiraa, välillä kyttäsi minua, että saakohan tästä nätistä käytöksestä namia. Sai siitä vähän. Tuo katselu kuumensi kyllä Yrsaa (mikä oli tarkoituskin!), mutta ehkä vähän väärällä tavalla: Yrsapentu kaahotti menemään ilman korvia, eikä ohjausyrityksetkään oikein menneet perille! No tätähän tämä kisaamisen aloittaminen on: harjoittelua yhteisiin rutiineihin. Ensi kerralla jatketaan harjoituksia! Ja kyllä näihin ratoihin muuten ihan tyytyväinen olla saa. Ja kun katsoo videota, tietää mitä treenata ensi viikolla ;)

Äitikoira ei suoriutunut omasta urakastaan tulosten valossa sen paremmin, mutta Napetinkin ratoihin olen kyllä tyytyväinen! Eka rata kylläkin keskeytettiin, kun Nasta karkasi kontaktilta, ei osannut keppejä ja teki aivan karmean lentokeinun! Lopetettiin siis tuohon puomilta karkaamiseen, sitä en hyväksy yhtään. En ole tehnyt työtä kontaktien eteen siksi, että kisoissa voisi kriteeristä lipsua! Nape ei olekaan varastanut kontaktilta sitten ykkösluokan. Vai kerran se taisi kolmosissa varastaa, mutta keskeytin myös silloin radan siihen. Muuten radat oli sujuvia ja tuolla rimantippumishallissa ei niitä rimojakaan rapsahdellut kuin yksi Napelta, kaksi minulta kun lopetin ohjaamisen. Jee!

Seuraavat kisat molemmilla lassieilla on kahden viikon päästä Lappeenrannassa. Sitä odotellessa treenataan Ulpukan kanssa keppejä etupalkalla parin esteen takaa sekä tietenkin rengasta. Ja mikäpä jottei puomi-keinu -erotteluakin, vaikka tuo kisaradalla sattunut jänskätys taitaa mennä kokemattomuuden piikkiin vielä! 

Upsista!

Kuka on ollut taas laiska? Minä. En ole päivittänyt blogia huomenna kahteen kuukauteen! Tai en ehkä voi sanoa, että laiska, mutta kun ei ole tietokonetta koko ajan käytössä, niin ei huvita päivittää, kun tämä blogin kirjoitus iPadilla on niin hankalaa. Muutaman rivin saa kirjoitettua, mutta sitten tökkää kun kursori ei siirry oikeaan paikkaan ja teksti pakenee. Argh! 

Muuten ei olla kyllä laiskoteltu. Nape on kisannut muutaman kisat, tehnyt tuplan ja yksittäisenkin nollan, Yrsa on jo melkein oppinut kepit radan osana ja alkaa olla kisavalmis. Huomennahan se tulee kisaikään, mutta kisaaminen saa vielä vähän aikaa odottaa kun se aloitti toiset juoksunsa lauantai-iltana. Kuusi kuukautta ja 11 päivää edellisten jälkeen. Toivon todella, että väli tuosta vielä pitenee, kunhan ikää tulee. Napen lyhin juoksuväli on ollut 9 kk, pisin 15 kk. Yrsapentu on kuvattukin, ja tuskaisen odotuksen jälkeen tulokset olivat A/A, 0/0, selässä VA0 ja LTV1 eli lievin muoto, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Hyvät eväät harrastuksen jatkumiselle siis!

Mummikoira on ollut välillä hyvänä, välillä huonompana. Sepi sai viime perjantain ja lauantain välisenä yönä jonkun kohtauksen, jonka aikana se veti henkeä ja yski, ihan kuin hyperventiloi. Pissit ja kakat tuli alle ja minusta tuntuu, että se meinasi pyörtyä. Kun silittelin tärisevää ja henkeä haukkovaa Seraa, ajattelin vain että ainakin se saa kuolla kotona ja minun syliin. No, mummi elää edelleen ja oli heti aamullakin lähes normaalissa voinnissa, mitä nyt vähän väsynyt, kuten allekirjoittanutkin. Lääkäri tutki ja totesi, että sydän on edelleen ihan ok (pieni sivuääni muttei muuta), keuhkoissa ei mitään poikkeavaa, tulehdusarvot ja allergeenit (?) koholla, joten niihin lääkettä. Kohtausten varalle myös lääkettä. Siis kohtauksen aikana annettavaksi. Nyt mummeli on ihan ok, eihän se jaksa enää kunnon vauhtia noita lenkkejä mennä mutta muuten ihan hyvin silläkin menee. 

Koska kuvat ja videot on kivoja, niin laitan tähän kesältä Yrsan ja Napen aksapätkiä!

kepit radalla ekoja kertoja

Maple Yard -leirin antimia

Yrsa palasi kesälomalta viikkotreeneihin I

Yrsa palasi kesälomalta viikkotreeneihin II

Nastan tuplanolla Kuopiossa 28.8.

Olin suunnitellut, että Yrsapentu aloittaisi kisauransa 2.10. Kuopiossa, mutta nyt se ei käykään tosiaan juoksujen takia päinsä. Tuosta kahden viikon päästä on täällä Joensuussa kisat, joten ehkäpä sitten. Voi olla, että Napekin pääsee vasta sitten kisakentille. SM-nollista puuttuu kolme, mutta se tupla tosiaan on, joten hätäpäivää ei ole, kun aikaakin on vaikka miten! 

Ryhtiliike

Huomasin tuossa jokunen aika sitten, etten ole tehnyt juuri mitään Yrsapennun keppien osaamisen eteen. Huhti-toukokuussa taisin tehdä 2by2-kepeillä peräti kaksi kertaa, ehkä kolme. No, sillä vauhdilla ei keppejä saada kuntoon kuin joskus kymmenen vuoden päästä. Mutta Yrsa onkin ehkä syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä treenikaverillani oli 2by2-kepit kotona (kolme paria siis) ja hän oli lähdössä reissuun, joten sain lainata noita keppejä. Otin sitten ihan intensiivikurssin Urpulille. Joka päivä 5-8 minuutin sessio, ja tulosta alkoi syntyä. Aloitin 8.7. ja päätökseen päästiin tänään. Välissä oli neljän päivän Ilosaarirock-tauko, mutta muuten teimme ahkerasti joka päivä läksyjä. Vielä on paljon työtä edessä, mutta ollaan päästy tavoitteeseemme; kahteentoista keppiin! Minun oli myös vaihdettava kaverin kepit hallin kovempiin keppeihin, sillä Yrsa alkoi rynniä taipuisia keppejä päin, eikä sitten osannut hallilla keppejä, jotka eivät taipuneetkaan niin paljon. Nykyäänhän ollaan menossa taipuvaisempien keppien suuntaan myös kisakentillä, mutta halusin, että Yrsa pujottelee eikä rynni. Tässä keppikooste eiliseen saakka:

 

 

 

Eilen käytiin sitten vielä muutakin agilitya tekemässä illalla omassa ryhmässä Yrsan kanssa, kun on ollut vähän keppipainotteista tämä treenaaminen. Otettiin "radalle" keinu ja rengas, ja Yrsahan osasi nekin! Ihan ensimmäisellä kerralla tuli renkaan ohi, mutta muilla kerroilla ei enää. Onko mulla tosiaan käsissäni nyt sellainen pentuli, joka mahdollisesti ehkä saattaisi loppuvuodesta olla kisavalmis?! Jos mulle olisi niin esimerkiksi maaliskuussa sanottu, en todellakaan olisi uskonut. Eihän Yrsa vielä lähellekään kisavalmis nyt ole, sillä keinu, rengas ja kepit tarvitsevat tosi paljon vahvistusta. Yrsa on myös jonkin verran epävarma muissa halleissa, sillä ei olla hirveästi treenattu muualla. Nyt siis möllikisoja kiertämään tuon pikkupahan kanssa!

 

 

 

 

 

Tänään menin hallille mielessäni lähentää kahden kuuden kepin pätkien etäisyyttä mahdollisimman lähelle toisiaan. Yrsa etenikin aika kivasti (tässä menetelmässähän onkin ideana, että yhteen vaiheeseen ei jäädä munimaan pitkäksi aikaa), joten päätin kokeilla kahtatoista keppiä. Kepithän onnistuivat! Eivät heti ekalla toistolla, mutta heti toisella. Hyvä pentu! Nyt vaan paljon vahvistusta, etupalkkaa, kulmia, esteitä eteen ja taakse...Kaikkea. Kohta tuokin pieni osaa kepit oikeasti.

 

 

 

 

 

Viikon päästä mennään Kiteelle Villa Taivaannastaan Maple Yard -leirille. Sinne tulee Yrsan kolme siskoakin, kiva nähdä niitä pörriäisiä! Napekin pääsee sitten taas aksaamaan, tai ehkä jo ensi viikolla. Ollaan oltu ihan täysin tekemättä mitään (no okei, kerran tokoiltiin hallin pihalla viime viikolla), ja aika kova huuto autosta jo kuuluu kun Yrsa pääsee halliin ja Nasta ei. Voi tulla vähän hasardia menoa aluksi radoilla, mutta siitä se into tasaantuu. Omat kisat onkin kahden viikon päästä. Piirinmestaruuksiin ei päästä tänäkään vuonna, sillä ollaan työporukalla reissussa. Pitää antaa muillekin mahdollisuus ;)

 

 

Seppå-mummi ei ole voinut hirveän hyvin. Sillähän todettiin vuosi sitten sivuääni sydämessä, ja ell sanoi silloin, että seuraile oloa ja kuntoa, sillä sivuääni voi pahentua mummi- ja ukkikoirilla sydämen vajaatoiminnaksi. No, nyt Seralla on seuraavia oireita enemmän ja vähemmän: laihtuminen, lihasten köyhtyminen, yskiminen ja hengenahdistuskohtaukset varsinkin lenkillä/rasituksessa/helteellä ja yöllinen vaeltelu. Kunhan vien Yrsan lonkkakuviin reilun kuukauden päästä, pyydän samalla tutkimaan Seran sydämen kunnolla. En ole varma, tuleeko siltä myös öisin pissaa alle. Mummin ilmekin on vanhentunut aika kovasti viime aikoina. Nämä muutokset ja oireet alkoivat kevään lopulla, ja varsinkin tuo köhiminen ja ryystäminen rasituksessa on nyt pahentunut selvästi. Mummi levätköön nyt ja tutkitaan sitten kuukauden päästä kunnolla, kunhan meidän lääkäri palaa lomaltaan.

 

Ryhtiliike oli siis oikein onnistunut. Yrsan kohdalla siis. Muiden kanssahan me ollaan vaan löysäilty, mutta saahan niin kesällä tehdäkin!  Ja eihän mulla aika ja jaksaminen riittäskään Nastankin kanssa ryhtiliikkeen tekoon. Yksi kerrallaan, kiitos!



She's my favourite monster

Otsikoisesti laulaa joku bändi, joka soi Radio Rockilla. Oiskohan Reckless Love? Ja se lauluhan kertoo Yrsasta. Se on taas ollut ihan kamala, sillä se söi minun ensimmäisten ikinä optikolta ostamieni aurinkolasien sangat ihan paskaksi. Sain aikamoisen raivarin (jäi rysän päältä kiinni), jonka seurauksena Yrsa meni piiloon keittiön pöydän taakse, Sera melkein pyörtyi pelosta ja Nastakin vähän tärisi kun jännitti niin kovin. Ja sitten kun aattelin, että palautan tuon koiran Tiinalle tai lavastan pikkumustan kuoleman ikäväksi onnettomuudeksi, se teki kivasti rengasta hallilla (on ollut sille radan osana tosi vaikea!) ja tänään keppejä pihassa ihan superhienosti. Voi veljet. Elämä tuon koiran kanssa on kyllä yhtä vuoristorataa. 

Ihan vain muistutuksena ja huomautuksena kaikille niille, jotka (mustasta) koiranpennusta haaveilevat, että Yrsa on tähän mennessä (1 v 3 kk) tuhonnut ainakin seuraavat asiat:

1) aurinkolasit

2) kolme nahkakenkää, kaikki eri pareista

3) vyö

4) puinen kampa

5) virkattu pöllö 

6) kahdet nahkahanskat, kolmet neulotut

7) buranaliuska (tästä tuli kiva ripuli)

8) pilatesrulla osittain

9) viisi omaa leluaan

10) lukematon määrä kyniä

11) pari laskua (ikävä kyllä jo maksettuja)

12) Nastan valionarvodiplomi

13) lukematon määrä nenäliinoja (silputtuna lattialle, tietenkin)

14) kaukosäätimen paristokotelon kansi

15) piikkimaton sisuspatja

16) annin AINOAT juhlakengät, parin molemmat kengät tottakai

17) keikkalipun, onneksi viivakoodi säilyi lukukelpoisena

18) kukkapenkki

19) pihanurmikko osittain

20) lankakerä tai pari (muistatte varmaan sen hassun videon)

21) yksi lenkkari (Jaakon)

22) veljen lasten pikkuleluja lukematon määrä

23) lukematon määrä muovipulloja

24) juuri puutarhalta haettu noin metrinen paprikanvarsi

25) annin mielenterveys

Eikä tässä varmaan vielä edes ole kaikki, olen erittäin aktiivisesti yrittänyt unohtaa kaikki tuhot ja samaan aikaan ainakin yhtä aktiivisesti yrittänyt hokea ja toistaa Yrsan hyviä puolia. Kyllä sillä niitäkin on. Kyllä on. On. Se on esim. aika söpö.

No nyt on aksattu!

Nyt kun kaikki tärkeät kisat on ohi, on hyvä jäädä pienelle tauolle. Kisataukoa kestää heinäkuun loppuun, mutta treenailemassa varmasti käydään jonkin verran. Itseni tuntien ei kovin ahkerasti. Mutta mitäpä sitä on tullut tehtyä SM-kisojen jälkeen? No uitua, lorvittua ja vähän kisattukin on.

Molemmat kuvat (c) Miia Kierikki-Malinen

Aloitetaan Jussin Juoksuista, eli juhannuskisoista, jotka järjestettiin Savonlinnan Tanhuvaarassa upeissa maisemissa. Sielläpä en ohjannutkaan yhtään lassiekoiraa radalla, vaan pääsin lainakoirani Ranjan puikkoihin. Viimeksi on Ranjulin kanssa treenattu jouluna ja kisattu reilu vuosi sitten toukokuussa. Kummoista menestystä ei menty siis hakemaan, eikä sitä kyllä saatukaan :D Ihka ensimmäinen tulos kuitenkin tehtiin; 10 vp! Hieno rata oli jo se viimeinen, ja sanoinkin että jos kisat olisivat jatkuneet vielä kolmannen päivän verran, oltais me ehkä se nollakin tehty ;) Vähän ehkä kisarutiinien puutetta havaittavissa radoilla! Ranjan radat: 

Viikko juhannuksen jälkeen oli luvassa agilityn maajoukkuekarsinnat. Sinne mennessä oli jotenkin levollinen ja rento olo, ehkä siksi, että jotenkin aavistin, ettei me vielä tänä vuonna päästä maajoukkueeseen :D Kisapaikalla oli mukavaa, odottelu oli rentoa (vaikkei siellä saanutkaan pitää koiraa hiljaisena namilla, ja se ehkä vähän aiheutti eripuraa minun ja Napen välillä) ja ratakin sujui hyvin. Hypärillä tiputettiin kaksi rimaa (toinen Napen arviointivirhe ja toisen päällä joku käskytti koiraa putkeen...) ja agilityradalta saatiin hylätty. Olisi ollut kiva rata mennä, mutta hämmennyin Nastan keinun 4onista (joka ei edes ollut kontaktipinnalla), että jämähdin ja ohjasin koiran väärälle puolelle estettä. 

Kuva (c) Sirpa Saari

Kaikki kolme kuvaa (c) Roosa Tykkyläinen

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen Nastan hypäriin ja siihen, että mepäs oltiikin ainoat colliet koko kisassa! En tajua miksi lyhytkarvaisiakaan ei ollut ainuttakaan. Jospa he ovat tajunneet lajin realiteetit, eivätkä viitsi maksaa itseään kipeäksi siitä, että juoksevat radan tai osan siitä (hylkäyksestä heti ulos), eikä heillä joka tapauksessa ole mahdollisuuksia mm-joukkueeseen kun bortsut jyrää kaikki muut. Minä en ole sitä vielä tajunnut :D

Nyt on siis luvassa lomailua kisoista. Parin viikon päästä onkin taas ilosaarirock, sitten olisi ehkä yhdet kisat, jos jaksan ajella, ja sen jälkeen Maple Yard -leiri Kiteellä. Elokuun alussa on omat kisat, joissa kisaan Nastan ja Ranjan kanssa. Yrsa (ja toki Nastakin) käy treenaamassa kun jaksan ja siltä tuntuu. Yrsa on tehnyt hallilla nyt kolmesti keinua, ja se on kyllä mainio. Tällekään koiralle en osannut opettaa 4onia keinulle, kun tarjoaa perketti niin hienoa 2on2offia! Keppejäkin on vähän enemmän nyt otettu (eli peräti kolmesti kahden viikon sisällä!) ja viime torstaina Yrsa ensimmäisen kerran pujotteli keppejä, eikä vain rynninyt kujan läpi. Ehkä siitäkin vielä kunnon pujottelija tulee. Seppå ei taida päästä enää kuin hömpöttelemään, ei sen lihaksisto ihan kisakunnossa ole. Pientä silloin tällöin, niin pysyy mummi virkeänä. Tässä mummin vikan kisan kuvia, nämäkin Sirpa Saaren ottamia SM-joukkueradalta: 

Siis nauraako nuo ihmiset tuolla taustalla?! :D

...ja suomenmestaruus menee...Nastalle!

No ei ihan, mutta melkein. Tai siis ei edes melkein! Mutta hirmuisen hyvin me siellä kisattiin. Oikeasti. Perjantain "harjoitusradalta" 15 vp, mutta hyvä rata. Lauantaina joukkuekisassa Nastan kanssa hieno nolla, Sepi-mummin kanssa kymppi. Sunnuntaina yksilökarsintaradalta HYL, mutta hieno sellainen! Pari rimaa tuli alas ja Napetti satutti etutassut okseriin, jonka rima jäi etutassujen väliin. Menin heti lämppäesteille testaamaan okseria, ja Nastahan kiersi kahdesti koko okserin. Hyppäsi kuitenkin viimein kun kannustin. Ei onneksi ontunut missään vaiheessa, mutta kolahti varmaan ikävästi. Nyt väsyttää ja mummikin on nukkunut koko päivän. Piti ihan käydä tökkäämässä, että onko se elossa. On se vielä. Oli sillä kyllä kivaa! Ihanat aksalassiet. Pidemmittä puheitta videoiden maailmaan: 

Napen joukkuenolla

Seran joukkuerata

Ja Napen yksilöhypäri:

Seppå yheksän vuotta!

Mummi täyttää tänään yheksän vuotta. Se on hieno ikä tuolle agilitymummelille, jonka luopumista olen joutunut käsittelemään monta kertaa tässä parin vuoden sisään. Nyt se voi taas hyvin, ja pääseekin synttäriviikon kunniaksi joihinkin agilityn SM-kisoihin joukkuekoirakoksi. Ei silleen mitkään pikkukisat kentille palaamisen kunniaksi ;) no, ei se kyllä muuten palaa kisaamaan, kunhan käy humputtelemassa täytekoirakkona seuran joukkueessa. 

 

Kävin aamukävelyllä joen rannassa, että sain nättejä kuvia synttärisankarista. Yrsa tippui laiturilta jokeen kaksi kertaa ja suuttui. Nasta kiehnäsi minussa ja mummeli riehutti Yrsaa. Perussettiä siis! 

 

 

Kotona lassiet saivat tietenkin synttäriherkkuja, kuinkas muutenkaan! Sankarille oli varattu Cesar-ateria, kuivattuja kanafileitä ja lihatikun pätkä. Vieraat saivat kanafileet ja lihatikut. Eräs yritti varastaa sankarin lautaselta kanafileen ahmittuaan omansa, mutta ihminen kaivoi fileen rosmon kitusista ulos. Vain pieni pala joutui Yrs....eikun siis varkaan suuhun. 

 

 

Eilen käytiin hallilla Urpulin kanssa, ja toki mummi pääsi vähän tekemään myös, että muistaa ottaa kontaktin viikonloppunakin. Nastakin teki neljät kepit ja pari keinua. Tänään on sitten Nastalla ratatreenit, kenraaliharkka viikonloppua varten.  

 

Muistakaa seurata agilityn SM-kisoja joko paikan päällä tai livestreamista! Sellainenkin taas tänä vuonna löytyy. Tsemppiä meille viikonloppuun! Ja vähän muillekin! 

 

Hyvä, parempi, Nasta

Viihdyttiin viikonloppuna oman seuran kisoissa peräti kaksi päivää, lauantai töissä ykkös-kakkosten kisoissa ja sunnuntaina itse kisaten. Nyt jäi jälkipolvillekin kerrottavaa, kun Napetti tempaisi neljältä radalta kolme nollaa! Ei se neljäskään nolla kaukana ollut, mutta nuo kepit kun ovat niin vaikeat kun niitä yksinään joutuu kisaradalla pujottelemaan. Heti radan jälkeen hallissa ne kyllä voi pujotella, tietenkin, vaikka Anni lähettäisi niitä suorittamaan kaukaa eikä yhtään edes saattelisi. No, onneksi tuon radan jälkeen oli vielä yksi mahdollisuus näyttää osaaminen, ja se me tehtiinkin, kun voitettiin viimeinen hypäri ja saatiin siltä radalta hyppyserti!

Tuossa kaikki kolme nollarataa. Seuraavat kisat meillä onkin sitten vähän isommat kyläkekkerit - SM-kisat! Unohdin ilmoittaa Napen Varkauteen ensi viikonlopulle, mutta ei kyllä haittaakaan, sillä siellä on melkein 50 maksikoirakkoa joka radalla. No, nämä omat kisat olivat kyllä melko hyvä kenraalikisa... Serahan ei kisannutkaan, vaikka sen piti. Se kompuroi viikko ennen kisoja terassille hypätessään, jäi roikkumaan lonkistaan/mahastaan ja ilmeisesti virtsarakko otti osumaa ja siellä majailevat virtsakivet lähtivät liikkeelle. Se aiheutti tulehduksen, minkä vuoksi juostiin su-ma yö ulkona pissillä vähän väliä. Myös maanantai meni lähinnä pissiessä. Nyt ollaan sitten antibioottikuurilla ja dopingin vuoksi ei sitten kisattu. Antibiootilla on onneksi vain viikon varoaika, joten Serakin pääsee kyllä joukkueeseen kunhan pysyy kunnossa. 

Täällä on ollut aika mukavat säät ja ollaan käyty jo pari kertaa uimassakin. Kaik on ennallaan: mummi huutaa rannalla ja tulee uimaan vain pyynnöstä ja vain miun kanssa, ja Nasta hakee innokkaana palloa, mutta ei tietenkään liian syvältä. Siellähän voi joutua ihan oikeasti vaikka uimaan! Yrsasta sen sijaan on kuoriutunut meidän porukan uimamaisteri! Se ui pikku lenkkejä, hakee lelua ja uskaliaasti hyppäsi kiviltäkin veteen kerran. Kun minä menen veteen, Yrsa ui minua ympäri, liekö yrittää pelastaa takaisin rannalle päin. Uintikuviin on hyvä päättää tämä lyhyt postaus!

Ohopsis!

Mitenkäs se nyt tällä tavalla on jäänyt, tämän blogin kirjoittaminen? Ei olla kyllä hirveästi tehty mitään, parit kisat on juostu ja Yrsa on harjoitellut aksajuttuja. Aika vähän kyllä sekin, sillä minä olin kipeänä lähes kolme viikkoa, josta yhden kokonaan kuumeessa. Nasta kerkesi vähän lihoakin siinä tauon aikana, kun tokihan se sai saman verran ruokaa kuin ennenkin. Vaikka Jaakko lenkitti koiria lähes normaalisti (siis lähes yhtä paljon kuin minä), jäi kaikki extra-aktiviteetti eli agility ja pihapuuhailut pois ja läskiä kertyi. Ei nyt hirmuisesti, mutta sellainen pikku kerros. 

Nasta on huhtikuun lopun jälkeen käynyt itse asiassa vain yhdet kisat, viikko sitten Kuopiossa. Ei jäänyt jälkipolville tuloskerrottavaa, vaikka eka ja vikakin rata ihan kivasti sujuivat. Varsinkin ekaan rataan olin tosi tyytyväinen. Se oli sujuva. Keskimmäisellä radalla Nastaan iski höyrypää ja se tiputteli rimoja minkä ehti! Lähdettiin sitten kesken pois. 

Tämä on vika rata, tulos 5 vaikka tuomari nostaa kättä kolmesti.

A-rata, vitonen myös. 

Nasta pääsi osteopaatille tiistaina, joten jätettiin sitten treenit väliin. Jerry Ketola oli käymässä Joensuussa ja saatiin aika nyt hänelle, kun viimeksi jäätiin jonoon. Tilanne ei ollut ollenkaan huono; oikeassa rintalihaksessa oli vähän jäykkyyttä, ja koko koirassa oli lievänä tokokoiran tyypillinen tila: vasen kylkikaari oli pulleampi, mikä johtuu seurausasennosta. Sitä vähän auottiin ja saatiin jumppaohjetta vaivaan. Muuten hyvässä kunnossa, eikä Jerry pitänyt Nastaa edes lihavana. Sanoi, että ehkä pientä kerrosta kylkien päälle on alkanut tulemaan, mutta kun itse tunnen koirani niin oon sitä mieltä, että se on läskistynyt vähän. Pikku kuntokuurin paikka siis, molemmille!  

Arvatkaapas kuka myös pääsi osteopaatille? No ei Yrsa, vaan mummikoira Seppå! Sepsu oli tuhannen solmussa selästään, mutta vastasi hyvin hoitoon. Eihän se raukka ole käynyt edes fyssarilla varmaan puoleentoista vuoteen! Sera sai Jerryltä luvan osallistua muutamiin hauskoihin aktiviteetteihinkin tässä alkukesän aikana, nimittäin harjoituskisoihin (meidän omat viikon päästä) ja joukkuekoirana sm-joukkueeseen! Uskokaa tai älkää, hupinumero mummikoira palaa sm-kisa-areenalle ja lähtee PoKSin joukkueeseen yhdeksi koiraksi! Eihän sillä oikein enää kunnollisia lihaksia ole, mutta jaksaa se vielä riman yli mennä. Ainakin yhden... No viikon päästähän se nähdään! 

Yrsyli on puuhannut vaikka mitä. Se on käynyt omissa treeneissä hurmioitumassa ruoasta, ihka ekoissa mölleissä ihmettelemässä ihmisiä, hurjastellut ratasuoraa sekä ruvennut miettimään keinun toteutusta. Videoita löytyy miun youtube-kanavalta, jonka nimi on mielikuvituksellisesti annijasera, sinne vaan kattomaan! Pädi ilman näppäimistöä on tyhmä ja tuhma, pomppii vaan riviltä toiselle eikä olevinaan löydä videoita. Kaikki kirjoitusvirheet ja muotoiluasetukset johtuvat siis vammaisesta iPadista, nih! 

Päivitys 21.5.: Nyt sain ladattua jonkun blogisovelluksen tähän laitteeseen, joka ei kylläkään vieläkään suostu löytämään videoita suoraan Youtubesta tähän, mutta tässä linkkejä Yrsylin puuhista. Kotipihan vauhtitreeneissä laitoin rimat 50-55 (en oikein tiedä mikä korkeus noissa hienoissa homemade-hypyissäni on, mutta noin maksi), mikä oli yhtäkkiä Yrsalle liikaa! Se tuli ali rimoista. Tätä pitää kesän aikana treenata hallillakin, siellä kun saa toisen riman vielä apurimaksi alle! Yrsa on nyt treeneissä hyppinyt pääasiassa 45 cm rimoja, osa on ollut myös 50 cm:ssä. Tuossa vitosvaihde-videossa kolme rimaa on viidessäkympissä, loput viisi senttiä alempana. Viidessäkympissä on mm. kolmanneksi ja toisiksi vikat hypyt, mutta silti hienosti hyppää! Hyppytekniikka Yrsalla onkin luonnostaan hyvä, mutta treenataan vauhti näillä alemmilla rimoilla kohdilleen. Yrsan aksakoulu-videossa Yrsyli treenaa alustalle maahanmenoa. Kuten voikin kuulla, käsky tuolle alustalle on keinu, eli alusta tulee siirtymään keinulle ja siitä sitten häivytetään (vihaan häivyttämistä! Saa nähdä miten onnistuntämän projektini kanssa.). Aksakoulu-videolla on myös rengastreeni. Rengasta ollaan tehty ihan tosi vähän, mutta ehkäpä se tästä nyt lähtee vauhtiin. Mulla alkaa kesäloma parin viikon päästä, sitten on kymmenen viikkoa aikaa tehdä päivisin aksaa - jos vain jaksetaan! No, onneksi minä oon tosi laiska, niin pelkoa ylitreenaamisesta ei ole.

yrsa treenaa vauhtia

yrsa mölleissä

yrsan vitosvaihde

yrsan aksakoulu