maanantai 3. joulukuuta 2012

Sepsu treenaa ja haaste

Koska Napella on juoksu, Sepsu pääsi luonnollisesti yksin viime viikonkin treeneihin. Tehtiin treenikaveri Sannin tuomaa hyppistä, johon lisättiin kepit. Radalla oli hyviä paikkoja treenata irtoamista ja pikkuisen layerointiakin. Hienosti meni Seralla, ei ongelmia. Kepeillekin Sera sujahti radan toisella muunnoksella hienosti sisään, vaikka kepit lähtivätkin lähes takaisin samaan suuntaan kun mistä oli tultu. Treenattiin Annin Nuuran kanssa ennen treeniryhmän alkua Nuuran keppejä, ja saatiin Nuuralle kuus keppiä suoraksi! Jee! Myös Sepsu treenasi ennen treenejä: otettiin nyt sitä etupalkkaa kontaktille. A-este oli hallin reunalla, joten sitä treenattiin. Toimi hienosti. Anni oli apuna palkkaamassa  ja on vastakin! En kyllä enää muista miten meinattiin jatko tuon etupalkan kanssa tehdä (pitäis AINA kirjottaa heti treenien jälkeen!!), mutta meillä on muistaakseni (...) keskiviikkona taas ennen treenejä oma treenihetki, joten siellä muistellaan. 

Treeneissä oli myös nannaa tarjolla, sillä Topi-setteri lähti muille maille vierahille ja toi meille läksiäistoivotuksiksi herkkuja. Nam! Treeniryhmä on hetkellisesti pienempi, mutta vuodenvaihteen jälkeen treenataan uusien ryhmien kanssa. Mie sain onnekseni (ja ahkeroitujen talkoideni ansioista) jatkaa samalla ryhmäpaikalla, mutta koko ympäröivä ryhmä lukuunottamatta Annia ja Neekaa vaihtui. Nape pääsee huutamaan muillekin koirille jatkossa keskiviikkoisin ;) On sillä muuten into agilityn pariin: meidän peruslenkki kulkee hallin ohi, ja lähes viikon ajan se on vinkunut ja vetänyt hallille ohi kävellessä! Viikko meni treenaamattakin, mutta sit alkaa ahistaa kun ei pääse aksaamaan! No, pian taas pääsee. Sepsu pikemmin - keskiviikkona treeneihin pikkujuttuja tekemään ja torstaina meillä onkin kisat. Kisoihin tulee myös Napen kasvattaja Tiina sadan ;) koiransa kera! Mutta sitten muihin asioihin: Anni haastoi meidät tällaseen kysymys-vastaus -jutskaan. Tässä siis miun vastauksia Annin kysymyksiin:

1. Mikä oli ensimmäinen koira, jonka kanssa koet aloittelleesi koiraharrastustaipaletta?
Hmm. Ensin ajattelin, että Sera, mutta kyllähän me edesmenneen Rina-collien kanssa käytiin Päivi-serkun vetämällä agikurssilla kerran tutustumassa esteisiin :D Rinasta ei ehkä agikoiraksi olis ollut, mutta kyllä se nakeilla houkuteltuna uskalsi putkesta mennä. Ja pari hyppyä hypätä. Ehkäpä siis jo Rinan kanssa (ja Päiviä&Netti-lampuria katsellessa) pienenpieni kipinä agilityyn syttyi. Joten vastaan Rina. Tai ehkä kuitenkin Sera. Rina. Sera. Rina. ÄH! 

2. Mikä on oudointa, mitä olet tämän harrastuksen parissa tehnyt?
No, jos Jaakolta kysyttäis, niin ehdottomasti oudointa on agikentällä ilman koiraa juoksentelu ja näytteleminen, että koira olis mukana. Eli siis rataantutustumiset. Muttakun Jaakolta ei nyt kysytä, niin vastaan, että mahdollisesti ne hetket, kun lenkillä ollessani mietin jotain (kisoissa/treeneissä ollutta) radan pätkää/kohtaa ja hokaan, kuinka sen ois voinu tehdä ja "ohjaan" siellä lenkillä ja kenties käskytänkin. Siinä mahtaa niin ohikulkijoita kuin Sepsua/Napee ihmetyttää - eihän täällä oo edes esteitä!, koirat miettii. Varmaankin.

3. Oletko saanut harrastuksen kautta sellaisia ystäviä, jotka pysyvät, vaikka harrastus vaihtuisikin?
En tiedä, koska en ole vielä lopettanut tätä harrastusta :D Mutta oon kyllä saanut monta hyvää kaveria ja ystävääkin, joiden kanssa voi istua iltaa ja höpistä ilman koiriakin. Vaikka melko usein ne jutut kääntyy sinne koirapuolelle, ja siitä saakin sitten palautetta muilta, kun kieli ei oo ymmärrettävää. Jaakkokin aina väittää, että me Päivin kanssa puhutaan näin: Vaihe 1: "Moi, mitä kuuluu, ootko käyny koirajutuissa? Mie kävin ja--........" Vaihe 2: "..pakkovalssi.. -- -- ..takapersjättö.. -- -- ..jokupyörähdys..." Vaihe 3: "VUFVUFHAUHAUHAUHAUUUUU!"  (vaiheiden myötä innostus juttuihin kasvaa.)

4. Voitko kuvitella eläväsi koiratonta elämää?
No en kyllä voisi. Joskus, kun oon vienyt reissun ajaksi koirat hoitoon äiskän luo jo reissua edeltävänä iltana, tuntuu todella oudolta, kun koiria ei olekaan kotona, tassut ei rapise laminaattiin tai ne ei rullahda sängyn viereen nukkumaan. Tokihan siihen varmaan tottuis ettei niitä ole, mutta en mie halua elää ilman koiria. Ensinnäkin koiraton on onneton ja toisekseen olisin ihan suunnaton läskiperse, jos miun ei olis pakko n. kolmea kertaa päivässä nostaa ruhoani tästä sohvalta ja lenkittää noita karvaturrikoita. Kiitos ei koirattomalle elämälle!

5. Mikä on pääharrastuksenne (lenkkeily, agility jne) ja miksi juuri se?
Agility. Tutustuin siihen Muinaisina Aikoina ja ajattelin, että se vois olla kivaa. Ja onhan se. Tokottelu ei meille sovi, koska a) se on miusta hirveetä pilkun viilaamista - oon suurten linjojen nainen, mitä kaikkeen muuhun paitsi kielioppiin tulee (ja nyt ei kannata kiinnittää huomiota tähän tekstiin, tää on vapaata sanaa, ei siis pilkunviilausta!) ja b) en osaa opettaa koiralleni mitään tokoliikkeitä. Paitsi ehkä perusasennon. Ja paikkamakuun. Ehkä. Myö tykätään myös uimisesta. Mutta sitä emme harrasta kuin kesällä, koska ollaan köyhiä eikä meillä näin ollen oo omaa uimahallia.

6. Mitä tarkoitusta varten hankit ensimmäisen koirasi?
No jos Rinasta puhutaan, niin se tuli ihan puhtaasti seurakoiran virkaa meiän perheeseen hoitamaan. Sepsuli taasen tuli mulle (lenkki)kaveriksi ja tottakai mielessä oli agility, jos ja kun koirasta vaan on siihen.

7. Mikä arjessa koiran kanssa on haasteellisinta?
Hmm. Nää on kyllä tosi helppoja mussukoita. Haasteellisinta...ehkä se, että joutuu sietämään sen hiekan määrän, mitä syksyisin sisään tulee ja karvanlähtöaikaan karvat. Se on ihan persiestä. Näin pahoja ongelmia meillä on!

8. Oletko koiran takia joutunut tekemään valintoja, jotka olisit ilman koiraa tehnyt toisin (mitä)?
En tuu mieleen mitään. Aina oon päässyt reissuun kun mieli on tehnyt, koska miun koirilla on ihania hoitotätejä. Ja -setiä. Ehkä joskus on joutunut miettimään jonkun menon hieman "mutkan kautta", mutta koskaan ei oo mikään jäänyt käymättä! Ei edes ne Varkauden agikisat, vaikka pirulaiset laittoivatkin ne Jaakon isän 60-vee synttäreiden kanssa samalle päivälle! ;) 

9. Mikä koirasi lempilelu/-leikki on?
Seran lempileikki on ehdottomasti se, kun mie potkin lunta tai syksyn lehtiä tahi roiskutan vettä, ja Sepsu ottaa suulla kiinni. Hyp ja naps! Noita se jaksaa kytätä loputtomiin! Jopa niin suurella intensiteetillä, että väittäisin sillä olevan bortsuilta tuttu "the eye", jolla se vahtaa kyyryasennossa miun pienintäkin liikettä. Argh. Sepsun lempilelu taasen on ehdottomasti tennisboltsi, jonka se saa palkkana agissa. Mikään muu ei oo ollu yhtä kiva.

Nastan lempilelu on ihan mikä vaan, minkä voi repiä mahdollisimman pieniks palasiks ja ehkä vielä ottaa sisälmyksetkin ulos. Mutta pallo on kyllä Napenkin lemppari, ainakin agissa. Napsulla oli sellanen hieno pesukarhutennispallo jolla oli häntä, mutta joku repi siltä hännän irti. Nyt se on pelkkä pallo, jolla on pesukarhun naama. Napen lempileikki on ehdottomasti agisuorituksen jälkeinen ihanmikävaanleikki. Eli kunhan pääsee aksaamaan! Kyllä se tykkää myös hepuloida Sepsun kanssa pihalla.

10. Miten olet päätynyt koirasi/koiriesi kusumanimeen?
Sera tuli Sveitsissä vaihdossa ollessani mieleen, kun samalla kurssilla kanssani oli turkkilainen tyttö, jota kutsuttiin Seraksi. Hänen oikea nimensä oli Serafina. Ajattelin, että onpas kiva nimi, taidanpa ottaa sen koiralleni, tuskinpa turkkilainen Sera saa koskaan tietää vieläkin karvaisemmasta (sori!) kaimastaan. 

Nastan nimi taas. Mietin, että olis kiva, jos nimi tarkottas jotain oikeestikin, eikä ois pelkkä nimi. Tikki oli toinen vaihtoehto, mutta kyllä tuo pennunpampulana enemmän Nastalta kuin Tikiltä näytti. Mutta jotain terävää sen ilmeisesti piti olla. Nastat ja tikithän on teräviä. Ja napakoita, kuten myös tuo täällä asuva Nasta!

11. Kumpi teistä nauttii enemmän joulusta? Sinä vai koirasi? :)
Eiköhän me siitä yhtä paljon nautita. Minä rauhallisuudesta ja kiireettömyydestä, hyvästä ruuasta ja siitä kaikesta extrasuklaasta, jota saan syödä. Ja koirat herkkupaloista, joita tippuu pöydästä, siitä että kaikki on kotona koko ajan, saa erityisen paljon huomiota ja herkkuja, ehkä jopa jotain rapisevan paperin sisältä, ollaan enemmän ulkona. 

Koska mulla ei oo blogikavereita paljonkaan (nyyh!), niin en haasta ketään. Olen pahoillani. :(

Ei kommentteja: