Ollaan palattu normaaliin treenirytmiin ja -porukkaan, eli Nasta on juoksunsa juossut ja tuli taas kiljumaan halliin, kun muut treenaa hänen esteillään. Oltiin jälleen kerran Annin kanssa "pentujen" kera ennen varsinaisen treenivuoron alkua treenaamassa ja otin Napen kanssa putkeen lähetystä kasvavalla välimatkalla, tarkoituksena siis irtoavampi ja putkea hakevampi Napsutin (itse jäin siis paikalleni, koira liikkui). Hyppyjä Nasta hakee hyvin, mutta putkea ei niinkään hyvin. Niin pitkään, kun Napen ja putken välissä ei ollut hyppyä, irtosi koiruli hyvin, mutta heti kun otin hypyn takaa, oli Napsun lähes mahdoton löytää putkea. Otin iiiiihan hypyn edestä, pyllyt kiinni rimassa. Putki löytyi. Otin sitten 30 cm kauempaa, riman toiselta puolelta - putki oli mystisesti Napen silmistä kadonnut! Seuraavalla treenikerralla tämä treeni siis jatkuu. Suoran putken päähän nakkikasa ja lähetys. Hypyn kanssa ja ilman.
Sitten muu ryhmä tuli paikalle, ja tehtiin rata. Tai siis treenikaveri Erja teki - oon maailman huonoin ratamestari/ratojen keksijä/muistamaan tuoda rataa... Nyt pitäs olla joku ratapiirrosohjelma että olis hieman havainnollistavampaa kertoa radasta, muttakun ei ole. No, radalle mahdutin kolme saksalaista, ja ihan vaan siitä syystä, että mokasin kisoissa sen saksalaisen. Hölmö mie! Onneks kisaaminen ei oo meille vakava asia, vaikka tosissaan tehdäänkin, joten mokille on varaa. Eihän sitä koskaan oppis jos ei omista virheistään ;) Anyway, treenin saksalaiset sujui oikein hienosti. Ei niissä siis teknisesti (tai koirallisesti) mitään vikaa ole, vaan vika oli ohjaajassa. Niinkun tässä lajissa useimmiten on.
Toisella kierroksella saatiin Sepsulin kanssa nolla tehtyä, eikä siinä oikeestaan mitään vaikeuksia sitä tehdä edes ollut. Ekalla kierroksella siis tippui rima tai pari, kuten meillä valitettavan usein käy. Sepsu on vähän sellanen jäykkä pötkylä vaikkapa Napeen verrattuna - tai kehenkään vertaamatta. Se on aina ollut. Se myös jumittuu helposti alaselästä, lonkkien päältä, varsinkin kylmillä ilmoilla. Sepsun fyssari on antanut kotiohjeita jumien helpottamiseen ja niilläpä ne usein hoituukin. Sera siis jumiutuu aina uudelleen samoista paikoista, ja vaikka se kävi hierojalla parin viikon välein, oli jumit tulleet aina takasin. Hieroja sanoi, että kontrollikäynnit riittää, jos hieroskelen Sepsua hänen ohjeidensa mukaan kotona. Näillä mennään. Mutta siitä huolimatta, että fyssari on Seraa hoitanut, haluun olla varma, ettei selässä tai lonkissa oo edelleenkään mitään rakenteellista häikkää. Niinpä Sepsuli pääsee uusintakuviin ensi maanantaina, kun Nasta ja Late-serkku kuvataan lonkkien, kyynärien ja silmien osalta virallisesti.
Nape pääsi myös tekemään radan kokonaisuudessaan. Alun merkkaus-persjättö-blaablaa ei oikein aluksi meinannut onnistua, mutta eipä se ihme olekaan, ei olla sellasta treenattukaan! Kepeille myös oli olevinaan niin paha kulma, että Nastan piti ensin tsekata hallin reunasta keppien numerokyltti, ennen kuin pystyi kepittelemään. Treeniä vaan alle niin rupee sujumaan kepeille menotkin eikä numerokyltit häiritse! Se oli kyllä hienoa, että saksalaiset meni Napsuttimenkin kanssa erinomaisesti. Puomilla koiran piti itse edetä loppuun, koska rata jatkui "takaisinpäin", ja Nasta ei ekalla kerralla/käskyllä mennyt ihan loppuun asti. Otettiin sitten uusiks, ja sittenhän se muisti miten puomi suoritetaan! Lopuksi otettiin Napen kanssa vielä puomia niin, että juoksin itse ohi ja Napen piti jäädä (tietenkin!) 2on2offiin. Ei mitään ongelmia. Näitä muutama toisto ja pois. Ensi kerralla siis putkeen lähetyksiä, keppikulmia, puomia niin että jään taakse ja ehdottomasti a:ta muutama toisto! Voi olla, että ensi kerta on jo perjantaina. Jännää!
Mutta maanantaina vasta jännää onkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti