Perjantai-illan ratoksi päätin kirjotella vähän blogia, mitäpä sitä muutakaan tekis, varsinkin kun on normaalina koiraihmisenä sopinut lauantaiaamuksi yhdeksäks koiratreffit :) Luvassa on jäällä riehumista kahden labbiksen kanssa. Mukavaa! Viimeks nähtiin labbistyttöjen kanssa syksyllä Lykyllä, joten aikakin on jo treffata.
Keskiviikkona viikkotreeneissä tehtiin Sari Mikkilän ratakomboa, joihin oli yhdistelty ykkösten ja kakkosten ratoja. Kaks rataa siis tehtiin ja kuvattiin tietenkin kaikki, siis luvassa on tosiaan otsikon mukasesti videoo videon perrään. Sari Mikkilä on siis toinen tuomari pääsiäisen kisoissa, jotka jännittää minuu ihan hirveesti. Kauheen kovasti. En ees tiiä miks. Välillä ei jännitä, mutta välillä jännittää niin, että mahasta kourasee ja hiki nousee otsalle!
No, Napetti alotti taas treenit ja Sera nosti häkissä kierroksia. Napetin eka rata meni muuten tosi hienosti, mutta tietenkin viimenen hyppy meni poskelleen! Jäin siis auttamatta jälkeen. Toisella kiekolla tajusin näyttää kepit sylkkärikädellä ja loppukin meni nappiin. Aalla vähän hidasteli ja ois pitäny palkata siihen, mutta eipä taas tajunnu. Kun vasta videota kattoessa kotona.
Sit teki Seppå. Eka kierros oli oikee rähmäkäpälöiden mestaruuskisa, kun Sera ei meinannu millään tajuta keppejä! Monesti on tuollanenkin kulma ja takaaleikkauskin otettu kepeille, vaan kun ei niin ei. Videolta saattaa kuullakin, kun laitan Seran maahan ja sanon sille suurin piirtein, että mietipä hetki siinä ihan rauhassa, osaat kyllä kepit. No, sit tehtiin uusiks ja osashan se! En mie turhaan noita lassieita fiksuiks kehu! Ymmärs järkipuhetta ;) Mut sit lenteli rimat. En salli yhtään tiputusta, koska Sera lähes aina korjaa tiputukset huomautuksen jälkeen. Eli sille tulee niin kiire, että on huolimaton. Hyppytekniikkaa, Anni...No, näin meni Sera.
Sit oli vuorossa toinen rata. Napetin kanssa taas ekaks. Muuten hyvä, mut vähän hidas puomi (tajusin palkata!!) ja vielä karkas keinulta ennen vapautusta. Oon tarkkana (varsinkin) aluks näiden kanssa, ettei opi varastamaan, sitten hyppäämään ja kohta ei ota kontaktia ollenkaan. Pidemmittä puheitta, tässä rata. Toisella kierroksella Nasta päätti, että hidastelemaan ei jäädä ja ponnisti suoraan tuon yhden medihypyn (riman kannatintappi meni katki maksikorkeudelta) alastulolta pituuden loikkaan. Eipä se ollukaan kun sellanen kolmen metrin loikka, ja niinhän se päätyi pituuden viimeseen palikkaan. Tais mennä sekä koiralla että ohjaajalla siitä vähän pasmat sekasin ja sit tippu rimakin, mitä ei Napetin kanssa kyllä juuri koskaan tapahdu. Tässä tuo kompurointi. Tästä ja tästä voi verrata tuota riman korkeuden vaikutusta pituuden ponnistupaikkaan, vaikkakin vähän huonosti. Sanottakoon nyt, että tuossa ekassa Napen varpaat rapsahtaa pituuden vikaan palikkaan, joka ei kuitenkaan kaadu. Siinä on myös taas suora ponnistus alastulosta, kun taas 65 senttisen riman jälkeen tulee väliloikka ja hyvä loikka pituudelle.
Sera taas ei meinannu kääntyä ollenkaan toisella radalla. On varmaan tottunu miun huonoihin valsseihin ja käännösyrityksiin, ettei yhtään tajunnu että tuolla superhienolla ohjauksella mie oisin halunnu sen kääntyvän! Kyl se sit kuitenkin käänty ja hienosti otti kaikki kontaktitkin. Kas näin! Hienosti mennee. Vähän kyllä pelottaa, että koska Sera on ottanu kontaktit niin hienosti nyt viime aikoina treeneissä, niin kisoissa kosahtaa. Vaan sitähän ei etukäteen tiiä ja on aika turha murehtiikin, joten eiku hyvillä mielin kisoihin viikon päästä!
Iik! Viikon päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti