Tänä viikonloppuna meitä nähtiin kahdenlaisissa kisoissa: Varkaudessa aksaamassa lauantaina ja sunnuntaina Joensuussa KV-näyttelyssä. Kumpikaan koitos ei suurta menestystä meille tuonut, mutta eritellään nyt tässä vielä tulokset.
Lauantain agikisoihin lähti molemmat karvakerät seuranaan kääpiösnautseri Rommel. Nasta kisasi ekana kakkosissa. Ensimmäinen rata oli hyppis, jonka tuomaroi Eeva-Liisa Pohjanen, tuttujen kesken Elppi. Ja olipa todella ärsyttävä rata! Jo radan rakennusvaiheessa katseltiin Veeran kanssa, että kiemuraa on, ei ollenkaan kivaa kiemuraa. Tutustuessa huomattiin, että radalla oli useita paikkoja, joihin oli periaatteessa pakko tehdä takaaleikkaus, koska valssiin/persjättöön ei noiden superlassieiden kanssa ehtisi. No, testailin Nastan kanssa takaaleikkauksia ja ihan hyvin se niitä lukikin. Radalla kuitenkin yhdessä kohdassa ajauduin liian lähelle estettä, eikä Nasta enää hypännyt takaaleikkauksella, joten siitä kielto. Olisin siis ehkä kerennyt valssaamaan, koska ehdin ajautua liian lähelle estettä. Lisäksi tipahti viimeinen rima, tai oikeastaan Nasta hyppäsi päin siivekettä, kun kääntyi minuun päin (!!). Hypyn kaatumisen esti ainoastaan ajanottolaitteen tolppa, joka sekin siirtyi paikaltaan niin, että käsiaika tarvittiin. Rämäpää Nape. Mutta ihan nopea sellanen, sillä etenemä oli tuon parin sekunnin kiellonkin kanssa 4,2 m/s.
Toisella, agiradalla, oli tuomariharjoittelijana Markku Kaukinen. Pöytää ei radalta peloistani huolimatta löytynyt, huh! Rata oli kivanoloinen reunalta katsottuna, ja sellainen se oli myös suorittaa. Yksi harmittava rima meiltä tipahti, mutta Latepa oli tuolla radalla nopeampi, joten sille se luva olisi mennyt ja menikin joka tapauksessa. Hyvä Late ja Veera! A:lla pidin sitten Nastaa vähän pidempään tuon riman tippumisen takia, hienosti otti kontaktit.
Noilla radoilla päästiin kuitenkin palkinnoille, ehkä myös sen vuoksi, että osallistujia oli maksikakkosissa kolme... :) Hyppiksen kympillä voitettiin, agiradan vitosella tultiin kolmanneksi. Palkintojenjaossa Elppi sanoi, että tosi mahtavia, ilmavia ja nopeita collieita on tänään kisaamassa. Sanoin, että niin on, kiitos! :D
Sera aloitti kisapäivänsä (joka muuten oli ihan tuhottoman pitkä!) vitosella (rima). Luulin, että puomiltakin tuli vitonen, koska mielestäni Sera ei kyllä puomin alastuloa ottanut. Siispä käskytin seuraavalle hypylle "perrrhana!!" Tuomari(harjoittelija) ei sitä kaiketi kuullut, kun ei siitä mitään sanonut. Usein kun koiralle kiroilusta saa jonkinnäköisen huomautuksen. A:n kontaktille karjaisin sitten rumalla äänellä käskyn, ja se tehosi hienosti. Videolta kuulee kehunkin, hyvä minä, kun muistin kehuakin! Loppusuoralla huomaa, miten leppoisaa Seran meno todellisuudessa on: minä spurttaan, enkä tosiaan ole mikään nopea juoksemaan, mutta Sera ei pääse miun ohi vaan ollaan maalissa yhtä aikaa. Muuten rata oli ihan sujuva ja Serakin kulki suht kivasti. Nopeus 3,7 m/s luokkaa muistaakseni.
Toinen rata oli hyppis. Sera tuntui tosi tahmealta käteen, mutta vauhti oli sitten kuitenkin hypärillä 3,98 m/s, eli ihan hyvä! Pääsin tosi paljon edelle varsinkin tuossa lopun muuri-hyppy-hyppy-putki -"suoralla", minkä vuoksi ajattelin vauhdin olleen hidas. En nimittäin edes juossut täysillä, vaan vähän jopa odottelin. En kuitenkaan voinut vedättää kauheasti, kun suora ei ollut maalisuora vaan päättyi putkeen. Ehdittiin kuitenkin melkein neljän sekunnin turvin ihanneaikaan. Sillä oltiin neljänsiä. Tavoitteena tuolla radalla oli onnistua kahdessa pitkittäisessä saksalaisessa tuossa alussa, esteille 3 ja 4 siis persjätöt. Päätin onnistua niissä ja olla Seraa koko radan puolitoista askelta edellä. Se onnistui ja tuotti tulosta! Eli: LUOTA KOIRAASI.
C-radalla Sera sikaili: ei ottanut taaskaan puomin kontaktia, livahti väärään päähän putkea ja viimeinen pisara mulle oli, kun ohjasin (ihan oikeasti ohjasin!) takaakiertoon ja Sera lähes tunki miun käden alta hypyn suoraan. Lähdettiin sitten radalta pois suorinta tietä. Laitan kyllä Maijun syyksi, koska Maiju juuri ennen rataa sanoi, että olispa kiva, jos Serakin joskus tekis ihan oman päänsä mukaan, eikä aina olis niin kiltti ja tottelevainen... :D Selkeesti Maijun syy! No, saatiin me yksi nolla lisää. Rommelkin teki yhden nollan, joten hyvillä mielin päästiin kotimatkalle. Joka alkoi vasta puoli kahdeksan maissa! Yhdeksältä sitten oltiin kotona ja äkkiä suihkuun ja kamat valmiiksi tätä päivää varten, jolloin oli Napen Suuri Koitos NUO-kehissä KV-näyttelyssä. Ikävä kyllä Nasta oli torstai-perjantaiyönä raapinut punkin pureman tms ihan verille, ja missäpä muuallakaan tuo puremakohta sijaitsee, kuin silmän alla, keskellä pitkää nenää! Puhdistusta vaan, kauluri päähän, kuivattavaa haavapuuteria ja masentunut Nape.
Kuvassa haava on tosi nätissä kunnossa, juuri puhdistettuna ja hoidettuna. Oikeesti se on ihan kamalan näkönen, ja tällä hetkellä ehkä vielä suurempi, kun Nasta kerkesi sitä takatassulla sohaista kun otin kaulurin pois ja hihnan naulakosta. Tämän kauneusvirheen lisäksi minuu jännitti hieman Nastan kehäkäytös, tai oikeestaan sen puute. Pelko oli turha, sillä Nasta käyttäytyi tosi hienosti. Kun lähdettiin ympyrässä juoksemaan, otin pienen etäisyyden edessä juoksevaan, sanoin ennen juoksuun lähtöä "jätä", ja lähdettiin matkaan. Tosi hienosti meni puolitoista kierrosta pelkillä kehuilla, kunnes meinasi kurottaa edellä juoksevaa päin ja kiristää hihnaa. Uusi "jätä" ja matka jatkui tosi nätisti. Hieno Nape!
Arvosteluun tullessa Nasta seisoi tosi nätisti. Tuomari, irlantilainen Cathrina Dunne, tutki tosi tarkkaan Nastan naamaa. Voi hitto, ajattelin. Tutki karvoja, silmiä, haavaakin. En uskaltanut sanoa mitään, koska minuu on peloteltu, että tuomaria saa puhutella vain kysyttäessä. Laittoi liikkeelle ja sitten taas seisottiin. EH sieltä napsahti, ja arvostelussa luki kuin lukikin naaman kunnosta, mutta se oli muodossa "naamassa huono pigmentti". Ehkä tuomari luuli, että ne oli pigmenttipuutoksia? Nuorten luokassa oli kuusi narttua, joista kolme sai ERIn, kaksi EHn ja yksi EVAn. EVA-koira väisti tosi vahvasti tuomaria. Kun yritettiin uudelleen, se meni melkein paniikkiin ja rimpuili ja säntäili hihnassa. Tuomari pisti koiran vähäksi aikaa rauhoittumaan ja tulemaan meidän jälkeen uudelleen. Yhä yhtä pelokkaana. Minua niin otti päähän ja säälitti, kun EVAn omistajat ja hänen ystävänsä puhuivat, että "tällasia nää aina välillä on, jotkut vaan pelkää kaikkee, mut sellasia nää colliet on". Eikä oo, tai ei ainakaan pitäis olla! Sera, joka on tollanen vähän pehmee tapaus, kyllä näyttelyaikoina nojautui poispäin tuomarista, mutta antoi tutkia normaalisti aina. Kerran sai T:n, koska nojautui poispäin. Siis ei peruuttanut askeltakaan, vaan nojautui. Arvostelussa luki "needs more temperament". I agree! Mutta tuo tämänpäiväinen ressukka oli kyllä ihan hirveen säälittävä, ja säälittävämpiä oli ne omistajat/kasvattajat, jotka tuota pitivät normaalina.
Kilpailuluokassa Nasta tuli neljänneksi noiden kolmen ERIn saaneen jälkeen, eli voitti sen toisen EH-nartun. Täytyy kyllä sanoa, että nuoriso-osaston nartut oli kaikki tosi nättejä. Hirmuisen siroja ja maltilliset turkit. Nastallahan on tosi paksu turkki tällä hetkellä, joten pärjäsi hyvin karvankin puolesta tuossa kehässä. Arvostelun ainoa miinus oli tuo nenänvarsi. Eipäs kun mainittiinhan siinä pikkuisen ahtaat takaliikkeet. Mutta todellisena ainoana miinuksena pidän tuota "pigmenttipuutoksen" mainitsemista. Se jäi mulla kyllä hieman hampaankoloon, ja niinpä huomasin katselevani, josko tässä lähistöllä olis vielä joku ryhmis tai ihan isompikin näyttely. No ei oikein tälle vuodelle enää mitään ole, joten pitänee ensi keväänä vielä raahautua ainakin yhteen näyttelyyn. Nasta on niiiiiiin nätti ja kaunisliikkeinen luonnostaan, että uskon sen saavan paremmankin arvostelun kuin tänään. Viime kesänähän se sai junnuluokasta ERIn ja SAn, mutta PN-kehästä jouduttiin ulos käytöksen vuoksi. Näyttöä nätti-Napesta siis on!
Kovaa on meidän kisatahti tällä hetkellä: ensi viikonloppuna kisataan Kuopiossa kahtena päivänä. Kuitenkin siis yhtenä päivänä per koira, mutta kuitenkin. Napetti vois tehdä jonkun sujuvan radan vaikka nollalla, ja Sera vois täydentää SM-nollatilin loppuun. Siltähän puuttuu tämän viikonlopun jäljiltä enää yksi. Hieno Sepe.
(Naapuri muuten luuli, että Sera on poika, mutta eipä tuo ihme olekaan, kun kutsun ja kehun sitä aina tyyliin "hieno Sepi, tulehan ukkeliini"...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti