Oltiin koko viime viikonloppu PoKSin järjestämällä Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Aluksi Ulla kertoi teoriapuolta hyppytekniikasta, sen tärkeydestä ja vaikutuksesta, minkä jälkeen maksikokoiset hauvat aloittivat harjoituskierroksen. Ulla tsekkasi kaikkien koirien ravin edestä, takaa ja sivulta, kokeili koiran käsin läpi ja vielä testasi vähän tasapainoa ja lihasvoimaa. Nastan tuomioksi tuli takapään heikot syvät lihakset ja siitä johtuva herkästi horjuva tasapaino. Saatiinkin hyviä vinkkejä noiden lihasten jumppaamiseen ja vahvistamiseen.
Itse hyppytekniikka Nastalla ei hullumpi ole, mutta takapään huonommista syvistä lihaksista johtuen takapään ponnistusvoima ei ole niin suuri kuin pitäisi olla ja Nasta kompensoi sitä ponnistamalla enemmän etupäällä, mikä nostaa päätä ylöspäin (ei niin pahasti kuin Seralla tosin!), mikä taas voi aiheuttaa jumeja ja toki huonontaa ajan myötä hyppytekniikkaa vielä enemmän. Syvät lihakset edesauttaa hyvää hyppytekniikkaa ja Ulla sanoikin, että hyvät syvät lihakset varmaan korjaa jo osan Napen ongelmista.
Nastalle ja sen ongelmille sopivia harjoituksia ovat set point -treeni, perussarja, alastuloharjoitus ja liikkuva hyppy. Liikkuvalla hypyllä voi tehdä sekä nousevaa että etenevää hyppyharjoitusta, mutta aina pitää muistaa palata siihen helppoon, ensimmäiseen versioon. Liikkuvalla hypyllä koira arvioi hypyn korkeutta (nouseva harjoitus) tai etäisyyttä (etenevän hypyn harjoitus). Perussarjassa pitää muistaa ottaa jossain vaiheessa mukaan ohjaajan liikkuminen ja sijainnit, mutta liikkuminen vasta sitten, kun koiran fokus on varmasti targetissa eikä ohjaajassa. Näin pään asento pysyy hyvänä ja koiran pitäisi jatkossa, ajan kanssa, osata tehdä hyppy hyvin ja ongelmitta riippumatta siitä, tekeekö ohjaaja hienon valssin vai kaatuuko se rähmälleen kentälle.
Seralla on samaa ongelmaa, eli takapään käyttö on olematonta, itse asiassa vielä olemattomampaa kuin Nastalla. Sehän sai oikeastaan lihaksia takapäähän vasta kun Nasta tuli taloon ja ne alkoi rallata metikössä. Vaikka heittelin keppiä/palloa/lunta Seralle metsässä, ei se ole kokemukseni mukaan ollenkaan sama kuin juosta kaverin kanssa, täysillä. Pitää vielä tehdä Seran kanssa noita harjoituksia ja vähän yrittää katsoa, mitä sen kuuluisi treenata. Varmasti ainakin set pointia, perussarjaa ja alastulotreeniä. On muuten tosi vaikea nähdä ja katsoa kokonaisvaltaisesti koiran hyppyä! Jos katsoin ponnistusta tai pään asentoa, unohdin kokonaan katsoa alastulon. Kun sitten päätin tsekata alastulot, ei pystynytkään keskittymään samalla ponnistuksen tai asennon katsomiseen! Vaikeaa, ja Ulla sanoikin, että ehkä kolmannella kurssilla osataan sitten jo vähän katsoa koiria ;)
Asiasta kukkaruukkuun: tuo tasapainoton kakara meinaa, että sen kuuluu ehkä nyt huolehtia tästä huushollista noinniinkun itsevaltiaan lailla. Vein Seran perjantaina äiskälle hoitoon, kun Jaakkokin oli viikonlopun poissa, eli Sepsu olis joutunut olemaan koko lauantain yksin. Tän perheen vahtihommat oli ilmeisesti Seran vastuulla, sillä kun Nasta oli yksin, se pöhisi äänille, jota ulkoa kuului. Esimerkiksi siis naapurin auton oven paukahdukselle, puheäänille, jota naapurista(?) kuului ja sen semmosille. Pihalla ollessaan se myös haukkui ohikulkijat, jos ne julkesivat jutella keskenään, tai vielä pahempaa, jos niillä oli koira mukanaan! Ensin olin huomioimatta, sitten kielsin. Lopetti se, tai ehkei sitten enää kuulunut ääniä.
Eilen sitten kun tultiin kotiin kurssilta ja äiti oli tuonut Seran kotiin, tuli se meitä vastaan ovelle ja painuikin suoraan tuohon pikkueteiseen ja tuijotti minuu vähän oudon näkösenä. Ajattelin, että onkohan sillä mennyt nyt jostain maha sekasin ja laskin sen ulos, mutta se vaan jäi seisomaan pihalle. Pyysin sen sisään ja taas se meni vähän oudon näköseks, ehkä vähän jäykäks. Sittenpä tajusin, että Nasta tuijottaa sitä, ja se paineisti Seran. Nastahan on aiemmin päässyt kahdesti näyttämään hampaita Seralle, kun on palannut miun kanssa kahdenkeskeiseltä kisareissulta, ja nytkin se ilmeisesti yritti kyykyttää Seraa. Ei kuitenkaan näyttänyt hampaita, mutta Seralle riittää, kun vähän tuijotetaan painostavasti, niin se paineistuu. Lähetin Napetin matkoihinsa ja Sera uskalsi taas rentoutua. Kohta sitten olohuoneessa istuskellessani Nape jaloissa ihan reporankana, Sera oli taas tosi paineessa ja istui selkä meihin päin. Kun pyysin sitä luokse, se vain käänsi vähän silmäkulmaansa minuun päin ja haukotteli itseään rauhoitellen. Tarkistin Nastan, ei tuijottanut, mutta kai se riitti, että se omi minut makaamalla jaloissa. Käskin Napen taas pois ja Sera uskalsi sitten liikkua. Tänään taas tuijoteltiin kun kotiin pääsin ja Sera jähmettyy tuijotuksesta. Kielsin Nastaa. Sera oli tänään autossa mukana ja pääsi aina lämppä- / jäähdyttelylenkille mukaan, mutta kai Nastalle riittää että Sera ei saa tehdä, vaan vain se. Nasta saa nousta Seran yli laumassa, jos näin on parempi, mutta se ei voi määrätä missä Sera kulkee tai makaa. Sen mie kiellän kokonaan!
Nyt meillä on koko talvikausi aikaa tehdä harjoituksia ja keväällä, kun Ulla tulee pitämään jatkokurssin, katsotaan ollaanko edistytty. Ratatreeniä voi tehdä normaalisti, mutta jos haluaa maksimoida hyppytekniikkatreenin hyödyt, voi tehdä esimerkiksi ilman rimoja. Tai sitten pelkkiä kontakti- ja keppitreenejä. Tuo rimattomuus taisi kyllä olla koirille, joilla oli isompaa ongelmaa tekniikassa. Ei se varmaan silti pahaa tee! Katotaan, mihin Annin pitkä kärsivällisyys riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti