keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Paquito Pepito ja Rima Roiskis

Aloitetaan Paquito Pepitolla. Eli pikkuliini Pepeliinillä. Eli pikku-Sepellä. Eli pienellä Seralla. Sitä se nyt nimittäin on, kun sai taas kesätukan. Maria, joka ystävällisesti leikkasi Sepsukan tukan, oli myös punninnut sen. 495 grammaa puhdasta (kyllä, koska pesin sen!) karvaa. Huh. Miettikää nyt, noin pienellä koiralla puoli kiloa lisäpainoa on aika paljon! Ainakin, kun sen harrastus on noin urheilullinen. 

Seppå leikkaussalissa
Eipä siis ihmekään, että Sera tänäkin vuonna on irokeesin saatuaan iloinnut, loikkinut, leikittänyt Nastaa ja välillä leikkinyt yksinkin, ollut liikuttavan iloinen miun tai Jaakon saapuessa kotiin töistä sekä tietenkin saanut ihan hurjan vauhdin alleen. Kesärenkaat ja paremman moottorin. Mutta on se vähän palellutkin, niinkuin viimekin kesän korvilla parturoinnin jälkeen. Nyt kun on vielä vähän viileääkin. Onneksi meillä on Back On Track, johon Sera sukeltaa onnellisena. BoTin lisäksi olen käärinyt sen viltteihin. Kas näin:


En oo oikein jaksanut käydä treeneissä, kun on ollut nyt kisoja suhteellisen paljon. Olis ehkä aihetta, sillä Nape on saanut lisänimen Rima Roiskis. Joo. Se vähän tiputteli rimoja pääsiäisen kisoissa. Ekalla radalla saatiin tulokseksi 20 vp ja toiselta 25 vp. Rimoja kaikki. Loput radat (pe kaksi, la kolme) menikin sitten HYLyiksi, ihan omasta tahdostani. Tai viimeisellä radalla Napetti otti ohjat käsiinsä ja kirmasi putkeen hypyn sijaan, joten siitä Napen tahtoma HYL. Mutta nuo omatahtoiset hylkäykset otin siis niin, että kun Nape oli porsastellut tarpeeksi rimojen kanssa, nappasin sen kainaloon ja käveltiin pois. Ekalla kerralla tuomari jopa luuli, että aion (taas!) hakata koiraani, kun rupesin sitä syliin nostamaan. Huusi jo "HEI!", kunnes tajusi, että nostan vain koiran kainaloon kun katsoin sitä vähän hoomoilasena. Seurakaveri jo vitsaili, että taitaa olla maine kiirinyt ja sana kulkenut tästä Pohjois-Karjalan aksakenttien koiranhakkaajasta! 

En tiedä, oliko tuosta syliin nostamisesta (ja näin ollen radan keskeyttämisestä) hyötyä, mutta toisiksi viimeiseltä radalta poistuttuamme Napetti katsoi minua hölmistyneenä ja käveli rauhallisesti vierelläni ja minua tuijottaen ulos hallista. Normaaliolotilahan sillä on repiä hihnaa kuola suupielistä roiskuen ja räyhäten mulle ja hihnalle. Kohtasikohan Napetin pään sisällä olevat herneet?! Tätä kokeillaan jatkossakin. Tuon lisäksi aiotaan kokeilla rimojen nostamista. Siis treenataan maksimikorkeuksilla. Tässä tapauksessa pitää muistaa lämmitellä ja jäähdytellä koira hyvin. Erinomaisen hyvin. Lisäksi Napen kasvattaja Tiina on jo aiemmin neuvonut, että koiralle kunnon huomautus riman tiputtamisesta. Ei siis koiran hakkaamista, vaikka joku agilitytuomari niin saattaisi tästä tekstistä ja sen kirjoittajasta päätelläkin, vaan äkäinen huomautus. 

Tehtiinpä tänään tuossa pihalla piha-aksaa ja pääsin huomauttamaan. Nasta meni vähän hämilleen kun suutuin sille riman tiputtamisesta. Kyllä hyppäsi nätisti sen jälkeen! Oonkohan mie vahingossa itse ajanut meidät tähän pisteeseen? Seralle kun ei oikein ole voinut huomauttaa edes vähemmän rumasti, koska se menee siihen hakkausmoodiin, joka nähtiin mm. Lappeenrannassa ja Kuopiossa. Joskus pelkkä murahduskin riittää, että Sera ahdistuu. Katsotaan, tuoko turkki (siis sen katoaminen) muutosta myös asenteeseen. Nape on kyllä kovapäisempi, mutta kuitenkin jonkin verran ohjaajapehmeä. Mikä on siis ihan hyvä asia, en mie haluaisikaan sellaista koiraa, joka ei välittäisi rangaistuksista tai muista. Tänään meidän pihalla oli tuollainen pehmo-Nape, joka hämmentyi kovastikin riman tiputuksen seurauksista. Ei tippunut enää sen jälkeen, tosin ei me montaa kierrosta tässä otettukaan, irtoamista ja takaaleikkauksia lähinnä. Ekassa filmissä Nape, toisessa Pepito.





Viikonlopuksi lähdetään Mikkeliin Niina-Liina Linnan koulutukseen Nastan kanssa. Serakin toki lähtee reissuun mukaan, mutta vain Nasta treenaa. Pitääpä kysyä Niinultakin mielipidettä tuohon rima-asiaan. Pepito säästelee voimia omiin kisoihin, jotka on 3.5. Kisaputki saa jatkoa 11.5. Savonlinnasta (molemmat) ja ehkä 17.5. Varkaudesta. Sittenpä onkin Maple Yard -leiri, jonne Sera ei siis lähde mukaan, mutta lähtee Mikkeliin Päivin tykö ja kisaamaankin Päkän kanssa. Nehän tekivät jo kisadebyyttinsä pääsiäisenä hyppyradalla. Hirveen hyvä rata, joka kuitenkin oli hyl. Sera oli niin liikuttavan innoissaan! On se höpöliini. 

P.P. ja R.R.

1 kommentti:

Satu Kokkonen kirjoitti...

Vaikka tää onkin koirien blogi, on siut nyt haastettu! ;)
Ohjeet löytyy täältä: http://nopeammatjalat.blogspot.fi/2014/05/haastettu.html