Kansainvälistä epämenestystä

Nasta pääsi viime viikonloppuna ihan yksin reissuun. Jätin Yrsan ja Sepån Jaakolle hoitoon, ja olivathan nuo vielä elossa kun kotiin palasin. Nastalla oli luvassa toiset agilitykisat sitten pentujen, ja ihan kansanvälisissä aksakisoissa! Tai yksi rata oli KV-rata, muut sitten ihan tavisratoja. Agilitykisahan oli Mikkelin KV-näyttelyn yhteydessä, ja miehän käväisin Napetin kanssa colliekehän laidalla seisottamassa ja pöyhimässä Nastaa. Aika pahoja katseita tuli. Miettivät varmaan, että miten ilkeän tuoda tuon näköisen koiran näyttelyyn! Ois pitänyt ilmoittaa! Mitähän tuomarikin olis sanonut. Ehkä ei olis ERIä tullut.

Aksakentällä ei ihan heti myöskään tullut sitä eriä, erinomaista suoritusta. Eka rata oli hypäri, jolle Lummerannan Hannele oli keksinyt aika kinkkisen keppikulman: suorasta putkesta avokulmaan. Nape aloitti kyllä ihan oikein, mutta eipä taipunut tokaan väliin! Olin silti tosi tyytyväinen keppeihin, sillä tosi moni koira ei osannut aloitusta. Muutenhan se rata menikin sitten vähän poskelleen, huolimattomasta ohjauksesta johtuen. 

hypärihylly

Toisella radalla Nape oli ihan irti. Se jo radalle mennessä piti taas sellaista vikinää, että siitä jo tiesi taas mitä odottaa. Minusta tuntui, että Nape tiputti kaikki rimat, keinu oli ihan kamala ja keppien jälkeisen hypynkin se kynti maata leuallaan, onneksi ei käynyt pahemmin. Tämä ratahan oli se KV-rata, eli eipä tullut menestystä siltä radalta :D Tosin ei hirveästi muillekaan - olikohan ohjaajilla paineita menestyä kansainvälisessä kisassa, kun nollia tuli vain kolme kappaletta! Meillä ei kylläkään menestyspaineista ollut kyse, vaan Napen keulimisesta. Olin aika turhautunut taas toisen radan jälkeen, ja Nape huomasi sen. Päivitinkin Facebookiin näin: 

KV-hyl

Vikalta radalta tuli siis nolla, kuten päivityksestä voi lukea. Se tosiaan oli ihan hirveää varmistelua ja vääntämistä, mutta nolla mikä nolla. Alitettiin ihanneaika reilulla kymmenellä sekunnilla etenemän ollessa 4,55m/s. Ihan jees. Voittajalle hävittiin kuitenkin kaksi sekkaa. Kunhan saadaan taas kisarutiinit kuntoon ja itselle se sama varmuus kuin ennen pentuja, on meillä taas tie auki nolliin. Tämä nolla toi itsellekin vähän varmuutta, että kyllä ne tulokset sieltä tulee, vaikka välillä näyttää heikolta. Melkein jätin tuon KV-radan julkaisematta, kun se on niin kamala, mutta pitäähän teidän lukijoiden tietää, että mekin epäonnistutaan joskus :P

väännetty varmistelunolla

Seuraavat kisat meillä onkin vasta parin viikon päästä, sillä minä lähden työporukan kanssa Krakovaan muutamaksi päiväksi! Koirat jäävät Jaakolle, vähän jänskättää, miten ne pärjää. Elossa ja tallessa kunhan pysyvät, niin hyvä! Yrsa on kyllä ollut vähän tuhma. Se on syönyt veljentyttöni lahjan (onneksi Jaakko kerkesi ostaa uuden!), kengistäni rusetin (nämä kengät minun pitäisi laittaa jalkaan lauantaina häihin), ja hyökkäsipä taas minunkin kimppuuni kun sitä komensin. Neuvoteltiin taas. Hyökkäsi äitinsäkin kimppuun kun Nape kertoi että nyt riittää tuo kaulan pureminen. Sitten ne vähän tappeli. Yrsa väisti sitten kuitenkin. Ja voi sitä hyvittelyn määrää tuon "tappelun" jälkeen! Enpä ole yhtä lipevän näköistä collielasta nähnyt! 

SRC - Suomen Rumimmat Colliet
(voi kai sekin olla ylpeydenaihe...?!)

Tänään temppuiltiin hieman tuon pikkumustan kanssa. Tai siis Yrsa tarjosi hyppyestettä kotipihalla. Kahta, tarkkaan ottaen. Lelulla meno on vielä vähän hidasta, mutta namilla Yrsa jo juoksee kivasti. En oikein muista, missä vaiheessa olin Napen kanssa, kun se oli 4 kk. En ole hirveästi nimittäin Yrsan kanssa ehtinyt kahdestaan tehdä juttuja! Tänään tuota hyppyjen tarjoamista ja taas pitkästä aikaa koske-käskyn alkeita pahvilaatikolle. Hiffasi kivasti tauon jälkeen! Pitää nyt yrittää tehdä sen kanssa enemmän kahdestaan ja enemmän opetella erilaisia hyödyllisiä juttuja. Käytiin me tosin eilen kaupunkikävelyllä pentuporukalla: mukana olivat Yrsan lisäksi mäykky Silke, pyrri Kalla, parsoni Rommi, sheltti Riena ja bc Toma. Kivaa oli ja pennut pääsivät ihmisten paijattaviksi ja tutustumaan ritilöihin, peltialustaan ja moottoripyörän pärinään. Rantsussa käveltiin sillan ali, ja silta kumisi aina kun auto ajoi sen yli. Eipä Yrsaa tuokaan hetkauttanut. Yrsa ei myöskään ole niin kiinnostunut ihmisistä ja muista pennuista kuin nuo muut pennut ovat. Se on tottunut Napen seuraan, tai sitten se vaan ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut muista. No, mikäpä siinä, kunhan ei ole arka tai pelokas, niinkuin ei olekaan. 

Yrsa on taas kasvanut. Tällä kertaa massan muodossa! Senttejä on tällä hetkellä 44 (iik se on jo maksikokoinen!) ja kiloja 8,7. Sironsorttinen typykkä!

Loppukevennyksenä ahmattiyrsan uusi ruokakuppi, joka on Nastan ruokakuppi käännettynä ylösalaisin. Yrsa siis ahmii niin valtavalla vauhdilla, että kohta se vetää ruoan henkeen tai saa närästystä tai oksentaa. Kehittelin sille ahmijakupin, kun en viitsi rahojani tuhlata oikeaan ahmijan kuppiin. Tsek tis aut!