sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Niin lähellä...

Taaaaaaas oltiin niin lähellä saavuttaa tuplanolla! Mutta ei saavutettu. Lappeenrannassa kisattiin neljä rataa, joista viimeinen meni kyllä ihan hyväntekeväisyyteen. Olo oli edellisillan valvomisen takia tosi väsynyt, ja neljää rataa ei usein tule kisattua. 

Ekalla radalla katselin ennen omaa vuoroa (olin toisiksi viimeinen lähtijä) muita koirakoita, ja kaksi koiraa bongasi putken, joka ei ilmiselvästi ollut käynyt ohjaajien mielessäkään bongattavaksi. Ei minunkaan, mutta kun eka koira sinne pujahti, kävi mielessä kylmä ajatus, että ottaakohan Nastakin tuon putken... En kuitenkaan muuttanut ohjaussuunnitelmaani. Käskytystä olisin voinut muuttaa - ja pitäisi muuttaa muutenkin - sillä keppikäsky mulla on "kepi" ja putkikäsky "läpi". Miten samalta ne kuulostaa? No ihan samalta! Oonkin nyt tiukoissa paikoissa treeneissä sanonut kepeille "kekekeke", putki on edelleen "läpi". On auttanut. Nyt se ei jotenkin tullut mieleen, joten putkeenhan se Nape mennä sujahti! Muuten rata oli hirmu hyvää menoa. Hyvä Nape! 


Kaikki radat olivat profiileiltaan tosi kivoja, juostavia ratoja. Ei pahoja paikkoja. Jopa hitusen helppoja. Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Toiselle radalle oli kiva lähteä ekan radan sujuvan radan jälkeen. Nollalla tultiin maaliin ja yllätys oli iso, kun tultiin toiseksi! Nasta jätti taakseen bortsuja ja kelpieitäkin, on se kyllä ihan nopee tapaus kun hyvin sujuu! Voittaja sai SERTin ja valioitui. Meiltä se ei sertiä vienyt, sillä vika serti voidaan ottaa vastaan vasta kuukauden päästä. Toivottavasti meidän hyvä flow jatkuu sinne asti!


Kolmannelta radalta vähän odotin nollaa, sillä profiili oli taas sujuva ja meille sopiva. Nollaa tehtiinkin ihan viime metreille saakka, kunnes Nasta ihan oudosti lopetti kepit kahdeksanteen väliin. Meitä ennen ainakin viisi koirakkoa (myös ns. tulosvarmoja koirakoita!) oli tehnyt tismalleen saman, yksi ei oikein päässyt siitä kasivälistä sitten yli ollenkaan. Arvoitukseksi jää, oliko välikössä jotain outoa, paistoiko valo oudosti (ei nähdäkseni?!) vai mikä sai koirat jättämään kepit kesken. Masennuin välittömästi, sillä meidän meno on nyt niin sujuvaa, eikä se tupla oikeasti olisi mikään mahdottomuus. Eikä se varmaan tulevaisuudessakaan ole, mutta harmittaa, sillä joudun odottamaan seuraavia kisoja kuukauden. En pääse piirinmestaruuksiinkaan, sillä olemme reissussa. Aion parantaa aksamasennuksen syvällä rusketuksella :P Tässä tuo harmittava vitosrata.


Vika rata olisi myös videolla - ainakin osittain - mutta en sitä tähän laita, kun kuvaajalle tuli vähän kiire ja kamera jäi väärin päin. Kuva on siis pystysuorassa, eikä radassakaan ole nähtävää, kun väsy iski eikä pää enää jaksanut. Lopputulema taisi olla ainakin 15 virhepistettä, ellei enemmänkin! Alla kuvia tämän aamun lenkiltä Lappeenrannasta. Mukana Ypyn ja Napen kanssa Ranja.







Kotimatkalla pysähdyttiin nopeasti mökillä pistäytymään. Nape ja Yrsa kirmasivat pitkin peltoja ja kiivettiin sitten vielä kalliolle ottamaan pari kuvaa. Ihana syyssää ja aurinko! Kunpa ei koskaan tulisi pimeetä ja märkää ja rapaista. Eikä pakkasta. Tai maksimissaan joku viitisen astetta. Kesääää.... Tule takaisin! 







Ainiin! Kaikista kultaisin koira Nasta täyttää tänään neljä vuotta! Jaakollakin on synttärit. Taidetaan juhlia tätä saunomisella ja yhdellä ylimääräisellä broilerin kaulalla. Nastalle siis. Ihmiset nauttivat limpparia.

Kultapossukerhon jäsenet

Ei kommentteja: