torstai 16. toukokuuta 2013

Kun on vauhtiin päästy...

...niin antaa mennä vaan! Niin lauloi jo Irwin aikoinaan. Nyt en kuitenkaan jutustele tuoppien kumoamisesta, vaan agilityn kisakaudesta. Kattelin tuossa kalenteria ja kisojahan riittää hitsiläinen kesän lähes jokaiselle viikonlopulle! Muutamana viikonloppuna saan hengähtää (kuten myös koirulit), mutta täydeltähän tuo kisakalenteri näyttää. Toki siellä on sitten muutama muu raskas viikonloppu, kuten Ilosaarirock, jolloin mie kyllä juoksentelen, mutta en suinkaan agiradalla. Koirat hengailee äitin luona sen viikonlopun. 

Viime viikonloppuna kisattiin Mikkelissä MAH:n kisoissa. Napetin kanssa kolme rataa ja Sepsulin kanssa kaksi. Napsun tulossaldo oli 15, 10 ja HYL, Seran 10 ja nolla. Taas on siis yksi nolla lisää plakkarissa! Ens viikonloppuna me sitten tehdään se tupla ;) Vaikee se on, vaikee. Nytkin muuten meni tosi hienosti, eka ratakin, mutta rima koitui meidän kohtaloksi. Toinen virhe Seran kanssa tuli puomin alastulosta, vaikka mielestäni tassut siihen osui. Ylhäältähän se sen hyppäs mutta näin kyllä etutohveleiden siihen osuvan. Tuomari sitä ei kuitenkaan nähnyt, joten siitä meille virhe. Samapa se, oliko se 5 vai 10. Vauhti oli kyllä ihana! Ekalla radalla 3,8 m/s, ja toisella 3,94! Siis kovempi!! Vau Sepsu! Ihana oli juosta Sepsulin kanssa, siis juosta nimenomaan. Vaikuttikohan turkki? Tai siis sen puute? Hienoa jos vaikutti! Täältä tullaan Kuopio, Joensuu ja Joensuu! 

Seran A-rata
Seran B-rata

Napetilla yllättäen kepeillemenot tuotti harmaita kuonokarvoja. Toisella radalla selkeesti ei osaa sovittaa vauhtiaan kepeille, törmää kolmanteen keppiin ja tulee pois. Ja komentaa minuu... Tällä radalla myös vika keppiväli jäi pujottelematta kun tuli kiire selkeesti, mutta korjasin vikaan väliin. Ekalla radalla Napetti tais hämääntyä miun käskytyksestä ekalla yrityksellä, oli kyllä lukenut kepit, ainakin videolta katsottuna näyttäs siltä. Toisella yrityksellä minä tampio kehuin sitä oikein tekemisestä, joten se tuli pois. Kolmannella päästiin sitten vauhtiin. Ekalla radalla tuli myös lentokeinu, eikä tuo puominkaan alastulo ihan oppikirjan mukaan taida mennä. Perskule! Enkö mie opi, että Nastaa komennetaan eri lailla kun Sepettiä! Nastalle sanotaan erittäin painavasti ja käskevästi "koske", "keinu" jne. Sit se pysähtyy kontaktille huipusti ja kuola roiskuu! Tässä Napetin radat:

A-rata
B-rata

C-rata ei tullut videolle, tai on siitä 4 sekuntia alusta, kun Nape tulee sivulle ja istuu. Hienosti Nape! Ja kiitos kuvaajalle, Päiville ;) Viimeisen radan lopussa oli kyllä aineksia ihan grande katastrofeen, kun maalilinjan takana, lähes täsmälleen vikan hypyn takana oli perhe, jolla oli jonkinnäkönen koira(npentu) mukanaan. Sellanen pieni ja musta tan-merkein. No oli minkä värinen oli, mutta Napettihan juoksi kuola roiskuen suoraan koiran luo, kun minä vielä kehotin Napettia ettimään lelun, jonka jätin palkaksi loppuun. Tämä perhe seisoi noin kahden metrin päässä meidän lelusta. Näin jo mielessäni kauhukuvat, jossa Nasta nappaa pikkukoiran suuhunsa ja palkkaa ittensä koirantappamisleikkiin. Siis eihän se yleensä (kauheen usein ;) ) saa agipalkaksi koiria, mutta lelua se kyllä retuuttaa mielin määrin jos en pallolla palkkaa. Nasta hyppäsi suoraan koiran yli, kuola roiskuen, siinä vaiheessa sain ajatukset kasaan ja rupesin kuttumaan Napea pois ja kyselin missä lelu, etsi lelu, lelua osoittaen. Nape hyppäs takasin koiran yli ja löysi lelun. Huh. Toivottavasti se koira ei saanu kauheita traumoja. Sitten onneksi joku työntekijä tulikin just sanomaan sille perheelle, että on ehkä turvallisinta siirtyä pois maalista. 

Onneks Nastan fokus oli kuitenkin lelussa. Sehän kuumuu ihan mielettömästi, jos näkee jonkun toisen tekevän agia! Ehkä sen pikkukoiran pelasti se, että sitä pelotti niin, että se meni häntäkoipienväliseks pieneks palleroks? En tiiä. Jos se olis lähteny karkuun, olis voinu lopputulos olla toinen. Ennen rataa kuumunutta Napettia oli melkein mahdotonta saada keskittymään minuun/leikkiin miun kanssa. Se tuijotti radalla menevää bortsua ja huusi, että ne on kylläkin hänen esteet! Koin kyllä onnistumisen tunteen, kun radan jälkeen Napsu ei juuri välittänyt radalla menevistä koirista, vaan leikki vetoleikkiä miun kanssa! Välillä katteli häntä selän päällä radalle, mutta tuli hienosti leikkimään kun pyysin. Se on ehkä vaan vähän lapsi vielä. :) 

Nyt viikonloppuna lähdetään kokeilemaan Hu-Pun esteiden kestävyyttä Kuopioon (Nape la 3 rataa, Sera su 2 rataa) ja viikon päästä Sepsu kisaa JoAn kisoissa lauantaina 4 rataa (tupla, tupla!! Tuplatupla?) ja Nape sunnuntaina 3 rataa VarPSilla Varkaudessa. Sit mahtaa olla kisaton viikonloppu (no, oman seuran möllit olis), ja sitten onkin omat kisat tutulla kentällä. Sittenpä ollaankin kesäkuun puolessa välissä ja on SM-kisojen aika! Pitää nyt tosissaan kysellä, onko meiän seuralta tulossa maksi-joukkuetta, sillä nyt meillä olis 4 maksikoirakkoa kolmosluokassa, kun Maria ja Beijo nousivat kolmosiin. Jos sinne asti lähtee, niin pitäs kyllä melkein saada SM-nollat kasaan ja kisata samalla ne yksilökarsinnatkin. Voispahan sitten sanoa, että ollaan edustettu Seran kanssa SM-kisoissa ;)

Ei kommentteja: