sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Simon says....

Eiku Seppo! Savikko nimittäin. Oltiin tänään Napetin kanssa Seppo Savikon agilitykoulutuksessa meiän omalla hallilla. Anti oli hirrrrveen kiva ja hyvä. Teemana oli tasapaino ja sen pitäminen ja vaikutus ohjaamiseen. Miun pitää nyt kotiläksynä harjotella futiksenpelaajille tuttua viivajuoksua vähän modifioituna. Kun Seppo korjas yhden pienen painonsiirron miun ohjauksessa, ehdin kilometrin Nastan edelle. Huikeeta! Tässä ratapiirros: 


Tuo painonsiirto oli esteellä 13, jonne tein siis niiston ja jatkoin reittiäni renkaan ja puomin välistä. Ja ehdin hyvin. Olin henkisesti vähän hitaalla tuulella, joten en tajunnu videoida valmennusta, harmi! Alun ohjasin niin, että seisoin kolmoshypyn kymppiympyrän kohdilla ja ohjasin Napen siitä hyppäämään kaks ekaa hyppyä. Kuvasta poiketen kakkoshyppy oli reilusti linjasta pois, tänne kuvan alareunaa kohti. Nastan kanssa ollaan treenattu joskus just tollasia, eli työnnän sen hypylle ja itse oon muualla/kaukana hyppylinjasta. Kävin vielä ekalla kerralla merkkaamassa kakkoshypyn sen päällä, ja siirryin sitten kolmosen viereen. Hienosti teki joka kerta. Kolmoshypystä tuli pari kertaa ohi kun olin jo kääntynyt neloseen päin, koska halusin ehtiä muurin (= 4) jälkeen persjättöön. Tuo kun saatiin toimimaan niin hienosti meni aina tuonne esteille 13-14-15-16 asti, jossa jäin siis aluks pahasti jälkeen kun se pikkuriikkinen painonsiirto oli pielessä! Se korjattiin ja ehdin kivasti. Otettiin vain puomille saakka näitten ykkösluokan junnujen kanssa. 

Koulutus oli kaiken kaikkiaan miun mielestä tosi kiva, koska Seppo ei tyrkyttänyt ohjauksia tyyliin "tähän pitää tehdä niistopersjättöjaakotussaksalainen", vaan korjasi meidän omia ohjauskuvioita niin, että niistä saatiin parhaat tehot irti ja ohjaukseen nimenomaan meille sopivia kuvioita, niitä itse valitsemia. Tykkäsin. Napettikin tykkäs.

Seran kanssa kisattiin oman seuran kisoissa lauantaina. Ajattelin, että tekasenpas tosta triplanollan, eikä se kaukana ollukaan mutta minkäs teet kun ohjaaja ei ohjaa. Huoh. Ekalla radalla oli tokavikalle esteelle asti nolla, mutta sitten en kunnolla tönässy takaakiertoon (tai siis päällejuoksuun, ei se edes ollut kunnon takaakierto) ja koira tuli miun puolelle estettä. Suusta pääsi VOI PERSE! Huoh. ISO huoh. Mutta, treenikaveri Jonna oli ajanottajana ja kertoi, että aika oli 43,XX sekuntia. Tuloksista katsoin muiden aikoja, ja noin 43 sekuntin ajalla etenemä oli 4,20!! SERALLA! Vau! Ihan huippua! Tuntuikin kyllä, että jouduin ihan juoksemaan radalla. Hyvä Sepsuli! 

Toisella radalla tehtiin taas hieno ihanneajan alitus noin viidellä sekunnilla, jolloin etenemäksi tuli 3,90 m/s. Harmillista kyllä kaksi rimaa tippui. Ekasta muistan sen, että taisin kääntää kun koira oli riman päällä, joten siitä tiputus, mutta toisesta rimasta ei muistikuvaa. Kontaktit otettiin hienosti ja huijasinkin Seraa vähän sanomalla koske, kato onko nami, missä nami. Hyvin huijattu! 

Kolmannella radalla kerättiin sit ittemme ja tehtiin se nolla. -0,74 s tai jotain sellasta. Etenemä enää 3,6 m/s, eli Sera hiipuu rata radalta, mutta sen jo tiesinkin, mut nyt sain ihan konkreettisia todisteita. Muuten kisafiilis oli Seran kanssa hirveen kiva, koira oli kyllä ihan liekeissä. Jäähdyttelylenkillä se hyppi minuu vasten, yritti vetää hupusta, kaiveli treeniliivin taskuja lelujen toivossa. Ihan hullu. Veti hihnaa ja muris. Ihana Sera! Sen kisafiilikseen varmasti vaikutti se, että pääsi yksinään matkaan ja että oltiin kotihallilla. Ei tarvinnu matkustaa autossa katsokaas! Ja mentiin hallille vielä pyörällä, sehän on Seran lempitapa liikkua, se kuumuu siitäkin jo ihan huikeisiin sfääreihin :) Olin kyllä tyytyväinen kisoihin kaiken kaikkiaan. Kun sain kuulla Seran etenemän ekalla radalla, ei enää se huono ohjauskaan ohjaamattomuuskaan haitannu!

Sera pääsee torstaina parturiin, koska Kanervalassa asujat on varmaan huomanneet, että metsästä on kadonnut kaikki aluskasvillisuus. Se nimittäin tarttuu Seran turkkiin ja pyörittyy turkkiin niin, että sitä on mahdotonta saada nätisti irti. Steriloinnin jälkeen tuo turkin laatu on muuttunut koko ajan huonommaksi vaan, eikä se oo koirallekaan kivaa, kun oksat ja risut tarttuu turkkiin ja sit ne tukistaa ja nipistää. Samoin se hiton huopuminen. Tuo höttö huopuu sekunnissa! Kun kampaan (tai leikkaan) kainaloista ja nivusista takut auki, seuraavana päivänä siellä on jo uus(ia). Ihan hullun hommaa joka päivä kammata läpi tuota koiraa! Ihan uskomaton muutos turkissa kyllä ennen leikkausta vs. leikkauksen jälkeen. Ennen leikkaustahan Seran turkki tarvis harjata läpi karvanlähdön yhteydessä (= 1-2 krt vuodessa), ja silti se aina näytti nätiltä ja oli hieno. Korvantaukset kävin kerran kuussa läpi. Nyt tuo turkki on kauheeta höttöä ja jalkoihin on tullu sellasta "sterilointivillaa", joka huopuu jo ilmestyessään. Seppo Savikko sanoi tänään, että koirissa tapahtuu ihan uskomaton muutos, kun turkki ajetaan alas. Lupasinkin jo trimmaajalle, että jos Seran vauhti kovenee ja tehdään turkin alasajon takia tuplat tai triplat, niin tarjoon sille jätskin! :)

Tuplista puheen ollen, kirjoitin joskus, että me ei keräillä sm-nollia, koska meillä ei oo realistisia mahdollisuuksia niihin. No, nyt meiltä puuttuu vain se tupla, eli viis nollaa on kasassa. Hups! Niin se lassie rupee tekemään, kun lukee blogista, että sitä parjataan hitaudesta. ;) Tuplaa ei lähdetä kyllä yrittämään, mutta seuraavat kisat on molemmilla 11.-12.5. Mikkelissä ja 18.-19.5. Kuopiossa. Seralla kisaputki jatkuu vielä 25.5. täällä Joensuussa. 26.5. jatkuis nuo naapuriseuran kisat kolmosille, mutta on vähän harkinnan alla, josko lähtisin sittenkin Varkauteen ykkös- ja kakkosluokan kisoihin Nastan kanssa. 

Tulipas tästä pitkä paasaus! Oli ilmeisesti paljon asiaa. Lopuks vielä vankilakuva kaveruksista uudessa häkissä. Hyvä tuli, nyt voi koirulit matkustaa huoletta takaboxissa! 


1 kommentti:

Satu Kokkonen kirjoitti...

Toi rata vaikutti kivalle! Ihan vaan pikkuisen kävin sitä kokeilemassa maanantaina ;)